Ajatuksia kirjoista ja kaikesta muustakin, äärestä laitaan ja sieltä vielä takaisin...
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Ilonaihe
Kuuden toisella puolella Suomea asutun vuoden jälkeen siskoni asuu jälleen kanssani samassa kaupungissa. Välimatkaa kodeillamme on vain pari kilometriä. Viikonloppuna juhlistimme siskoni ja hänen miehensä uutta kotia pitämällä grillijuhlat.
Iloitsen puolestasi. Mekin asumme lähes samassa kaupungissa siskoni kanssa, hän Vantaalla ja minä Helsingissä. Mutta lähellä, lähellä. Sukulaissuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi lasten kautta.
Voi kuinka olet onnekas! Minä kaipaisin kovasti perhettäni lähemmäs, samaan kaupunkiin. Vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä ja ajatuskin siitä, että kun he ikääntyvät ja välimatkaa on näin paljon, ei mitenkään pysty heistä huolehtimaan riittävästi. Toivoisinkin, että muuttaisimme lähemmäs toisiamme. Katsotaan nyt miten työkuviot onnistuvat.
Minulla olisi suuri haave saada järjestää isoja jouluja ja sunnuntailounaita perheelleni. Näin pienelle porukalle se ei ihan yhtä paljon innosta eikä tilaakaan oikein ole riittävästi. Saisipa jonkun ison vanhan talon jostain läheltä työpaikkaa... : )
Hilja, kyllä vain!! Ihanaa, kun sinullakin on sisko lähellä!
Laura, minä ja siskoni olemme aina olleet läheisiä ja hän on esikoiseni sylikummi. Siskollani ei vielä ole lapsia, mutta ehkäpä tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä :) Miten mukavaa, ettei siskosi asu sen kauempana.
Kutri, minun siskoni on pikkusisko. Te asuttekin tosi lähekkäin. Kivaa!
Minna, onpa ikävää, että teillä on noin paljon välimatkaa! Minulla asuu äiti ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Minulla ei ole kauhean iso koti, mutta olohuone on iso ja sen pöydän ympärille mahtuu kahdeksan ihmistä. Viime jouluna jouluilta vietettiin meillä kahdentoista ihmisen voimin. Kivaa, mutta myös voimaa vievää.
Päätin hypätä rakentamastani oravanpyörästä vuodeksi pois.
Opiskelen, mutta ennen kaikkea teen matkaa itseeni ja unelmiini.
Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelen, näen, luen, teen, oivallan ja muistan.
6 kommenttia:
Ihanaa! Me asutaan myös mun siskon kanssa ihan lähekkäin ja se on kyllä tosi ilonaihe!
Oi mitä onnea :)
Iloitsen puolestasi. Mekin asumme lähes samassa kaupungissa siskoni kanssa, hän Vantaalla ja minä Helsingissä. Mutta lähellä, lähellä. Sukulaissuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi lasten kautta.
Mullakin on systerin kanssa vain puoltoista kilsaa välimatkaa. Isosisko on tuki ja turva ihan kaikessa!
Voi kuinka olet onnekas! Minä kaipaisin kovasti perhettäni lähemmäs, samaan kaupunkiin. Vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä ja ajatuskin siitä, että kun he ikääntyvät ja välimatkaa on näin paljon, ei mitenkään pysty heistä huolehtimaan riittävästi. Toivoisinkin, että muuttaisimme lähemmäs toisiamme. Katsotaan nyt miten työkuviot onnistuvat.
Minulla olisi suuri haave saada järjestää isoja jouluja ja sunnuntailounaita perheelleni. Näin pienelle porukalle se ei ihan yhtä paljon innosta eikä tilaakaan oikein ole riittävästi. Saisipa jonkun ison vanhan talon jostain läheltä työpaikkaa... : )
Ehkäpä muutaman vuoden päästä tuokin onnistuu!
Minna
Olen iloinen puolestanne:)
Hilja, kyllä vain!! Ihanaa, kun sinullakin on sisko lähellä!
Laura, minä ja siskoni olemme aina olleet läheisiä ja hän on esikoiseni sylikummi. Siskollani ei vielä ole lapsia, mutta ehkäpä tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä :) Miten mukavaa, ettei siskosi asu sen kauempana.
Kutri, minun siskoni on pikkusisko. Te asuttekin tosi lähekkäin. Kivaa!
Minna, onpa ikävää, että teillä on noin paljon välimatkaa! Minulla asuu äiti ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Minulla ei ole kauhean iso koti, mutta olohuone on iso ja sen pöydän ympärille mahtuu kahdeksan ihmistä. Viime jouluna jouluilta vietettiin meillä kahdentoista ihmisen voimin. Kivaa, mutta myös voimaa vievää.
Toivottavasti nuo sinun toiveesi toteutuisivat!
Media, kiitos paljon myötäiloitsemisesta!
Lähetä kommentti