Olen ollut koko viikon tosi kipeänä ja toipuminen on vielä kesken. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että elämä voittaa. Eilen mies teki -ihan muuten vaan irlantilaista lihapataa. En ole oikein punaisen lihan ystävä, mutta viikon syömättömyyden jälkeen pata maistui juhlavalle ja hyvälle. Palan painikkeeksi join lasillisen punaviiniä. Ripaus juhlaa ihan tavalliseen lauantaihin.Eilen luin kiinnostavaa kirjaa, josta kerron sitten, kun olen lukenut sen kokonaan. Istuin sohvalla miehen kokatessa ja vauvan nukkuessa ja mietin, miten ihanaa elämä (inhottavasta sairastelusta huolimatta) on. Miten tuntuu ylelliseltä, kun saa asua juuri niin kuin haluaa, keskellä kaupunkia ja kuitenkin rauhaisassa paikassa. Miten oma koti on niin rakas ja miten ihanaa on vain istua ja lukea. Ja juuri silloin törmäsin kirjassa tällaiseen kohtaan:
"Me kaikki tarvitsemme luksusta... Luksuksen tulisi kuulua itse elintapaamme, ei elämänpuitteisiin." Ja vielä: "Luksuksella ei ole mitään tekemistä monimutkaisten ja väänneltyjen asioiden kanssa... Kauneutta voi luoda... kukin oman makunsa ja mahdollisuuksiensa puitteissa." Olinhan minä tuon ennenkin tavallaan tiennyt, mutta nyt tuo ajatus avautui minulle eri lailla. Uutena ja tuoreena. Oivalsin myös ilokseni sen, että en ole pitkään aikaan enää elänyt sitku-elämää. (Sitku minulla on rahaa, matkustan sinne ja tänne ja sitku olen laihempi olen varmaan onnellisempi ja sitku... jne.) Olen osannut nauttia elämästäni tässä ja nyt ja löytänyt asioita, joista tulen onnelliseksi. Olen myös huomannut, että parhaat asiat ovat aivan ilmaisia.
Näitä miettiessäni minulle tuli vielä mieleen paikka, jossa näin todellista arjen luksusta.
Linkki vie sinut Ilonan blogiin, hän oli luonut ylellisen ja kauniin ilmapiirin kotiinsa ja voisin väittää, että varmasti ihan ilmaiseksi. Ihana tunnelma, kertakaikkiaan!
8 kommenttia:
Odotan mielenkiinnolla luemmeko samaa kirjaa :) Lopettelin juuri erään opuksen, jossa puhuttiin vähän samaan tyyliin luksuksesta.
Toipumisia sinne sulle Katilein :)
Elämä
on hyvää sitku,
sitku-elämä
jää taakse :)
Kyllä vain, ilmaiseksi. :)
Kiitos. Tämä linkitys tuntui erityisen hyvältä siellä seudulla, missä sydän sijaitsee.
Yhdyn täysin noihin kirjan lauseisiin.
Jokainen voi luoda elämäänsä luksusta, siihen ei rahaa tarvita, vaan elintavoilla luodaan oman elämän nautittavuus ja luksus.
Elämän pienet ilot ovat suuria iloja ja ilmaisia.
Voimia ja iloa elämääsi:)
Oletpa löytänyt huikean ajatuksen. Sen haluan säilyttää tästä eteenpäin läpi elämän. Jotain tuon suuntaista olen ehkä tavoitellut, mutta vasta nyt se pukeutui sanoiksi. Pienet asiat tekevät olostamme luksusta - silloinkin, kun on kipeä, kun vain sataa tai kun ei pääse sinne, minne haluaisi. Kaikkialla, milloin vain.
Parane pian kuitenkin, että hyvää oloa olisi helpompi pitää yllä :-)
Olen ennenkin ihaillut sydämen sivistystäsi ja voin taas todeta samaa. Tiedätkö, sinä olet hyvin onnekas ihminen kun olet saavuttanut tuon tilan. Kunpa itsekin olisin joskus tuossa tilassa, että pystyisin sanomaan olevani onnellinen. Hetkittäin olen tyytyväinen, mutta jokin tyytymättömyys kalvaa koko ajan. Tiedä onko sitten jostain ikäkriisistä kysymys vai mistä.
Miksi sitä vaatii itseltään aina liikaa ja elää joissain asioissa liikaa toisten odotusten mukaisesti?
Mutta luen kyllä kirjoituksesi uudelleen ja uudelleen ja yritän löytää sinun jo löytämäsi viisasten kiven : )
Pikaista paranemista ja lisää onnen hetkiä!
Minna
Tirlitta, kirjoitan siitä kirjasta heti kun viitsin :)
Olematon,kiitos ja onpas hyvin tiivistetty tuo toteamuksesi!
Ilona, olin tulossa sanomaan sinulle linkistä, mutta huomasitkin itse. Kiitos.
Arleena, juuri näin!
Pink links, kiitos paljon ja halaus!
Reetta, ihanaa, että tuosta kirjan oivalluksesta oli hyötyä sinullekin! Olen iloinen.
Minna, kiitos toivotuksistasi ja sydämellisistä sanoistasi!
Minulla on ollut tuollaista samanlaista tyytymättömyyttä, josta kerroit. Minulle siihen auttoi jostain syystä lukeminen. Mitä enemmän ja monipuolisemmin luin, sitä vähemmän minua ahdisti. Myös kirjoittaminen ja esimerkiksi tämän blogin pitäminen tuovat minulle hyvää mieltä. Iän kertyminen on myös tehnyt onnellisemmaksi. Sitä jotenkin tietää ja tuntee itsensä paremmin ja kestää huonot puolensa tai tekee niille jotain.
On ollut myös aikoja, jolloin olen ollut hyvin onneton. Lapsuuteni ei aina ollut kauhean ruusuista. Olen myös kokenut avioeron, sekä vanhempieni että oman. Kun tietää surusta jotain, on ehkä helpompi olla onnellinenkin, en tiedä. Myös perhe tekee minut onnelliseksi. Uskon, että aikaa myöten sinäkin löydät itsesi sellaisesta tilasta, jolloin huomaat olevasi onnellinen. Niin ja se pitää hyväksyä myös, että kukaan ei ole alati onnellinen.
Kiitos, kun olet lukenut blogiani ja toivottavasti vieläkin piipahtelet täällä ja jätät jälkeä itsestäsi. Toivotan sinulle ihanaa kesän jatkoa ja paljon onnennhetkiä!
Lähetä kommentti