Kissa ja hiiri

Luin kirjan, joka oli taas ihan erilainen muihin lukemiini verrattuna. Kirjan maailma oli kaukana omasta kokemusmaailmastani. Kirja on myös kirjoitettu eri aikana kuin mitä minä olen elänyt, se on vuodelta 1962.

Kirjassa kerrotaan poikien ja nuorten miesten maailmasta. Kirjassa poikajoukko sukeltaa hylylle, joka on entinen Czaika-luokan alus ja joka makaa Itämeren pohjassa. Kirja on kasvukertomus erään pojan varttumisesta lapsesta nuoreksi mieheksi. Kirja sai minut pauloihinsa, vaikka siinä kerrottiin paljon sellaisesta, mikä ei kosketa elämänpiiriäni -tai ehkä juuri siksi.

Kirjan kirjoittaja Günter Grass on mestari kuvailemaan erilaisia maisemia ja tunnelmia. Tuntui kuin olisin itsekin sukeltanut Itämeren lasipullon vihreässä sylissä poikajoukon mukana. Pojista varsinkin yksi, Mahlke sukelsi merestä aarteita. Muistin lapsuudesta sen tunteen, kun löysi aarteita. Aikuisen silmä ei tietenkään löytämiäni tavaroita tunnistanut aarteiksi, mutta ei voi mitään, aikuiset nyt ovat sellaisia. Lapsuuteni kesinä kuljimme kakarajoukolla tönkimässä kaikki mahdolliset nurkat -aarteita etsimässä. Muistan myös, kuinka mielikuvituksemme keksi aarteista tarinoita, antoi asioille merkityksiä ja paikkasi niitä aukkoja, jotka jäivät ymmärryksemme ulkopuolelle.

Lukemani kirja oli salaperäinen ja mukaansatempaava ja toivon, että moni löytäisi sen ja lukisi sen. Täytyy vielä mainita, että Grass on aika velho kuvaamaan poikien heräilevää ja pulppuilevaa seksuaalisuutta. Ällöttävän limaisen, tahmean, viehkeästi hän pystyy maalailemaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Hänen kyseisestä aiheesta kirjoittamiaan lauseita oli hykerryttävän hauska lukea.

Kirja kannattaa lukea myös siksi, että saa tietää, mikä ihme se kirjan hiiri on. Itse en olisi ikinä keksinyt sellaista tarinaa.