Olen odottanut kesää jo joulusta asti. Rakastan sitä, kun työn täyttämien päivien keskeltä havahtuu siihen, että luonto on jälleen kerran toistanut luomiskertomuksen, herännyt henkiin ja ympäröinyt minut uudella vihreällä.
Luonto herää nopeasti. Ahnaasti se juopuu auringosta ja kasvaa melkein kohisten. Pian joka paikka on sakeana uteliaasti maassa nousseista kukista ja ruohoista ja tuntuu, että ilmassa laulavat tuhannet linnut iloiten uudesta keväästä ja kesästä.
Minäkin iloitsen ja herään henkiin. Talvisen aherruksen jälkeen tunnen ansainneeni kesän levon. Palautuminen vaatii aikaa. Sinä päivänä kun aamulla huomaan, että luovuus kuplii minussa, tiedän oikeasti saavuttaneeni loman.
Olen juhlinut lomaani lukemalla. Minulla on lukemisen himo. Talvella olen työstä väsynyt tai en muuten ehdi lukea ja siksi minun on pakko täyttää sieluuni jääneet kirjojen mentävät aukot kesällä.
Luin jo viime kesänä Sarah Churchwellin Marilyn Monroen monta elämää (tämä kirja juolahti mieleeni, kun katsoin seinälläni olevaa Marilyn Monroen kuvaa). Kirja kertoo Marilyn Monroesta ja vaikka olen nopea lukija, olin tuskastua tähän kirjaan. Olen lukenut paljon Marilynistä kertovia kirjoja, joten monet asiat olivat minulle jo tuttuja. Marilyn jaksaa kiehtoa minua, koska hänen hahmonsa on niin traaginen. Minua kiehtoo Marilynin ristiriitaisuus. Miehet ihailivat häntä ja naiset halusivat olla kuten hän.. Millaista on olla kaikkien palvoma ja kuitenkin sisältä niin yksinäinen ja rikkinäinen?
Olin pettynyt Marilyn Monroen monta elämää-kirjaan. Churchwell on kirjoittanut kirjan tavoittamatta tiettyä herkkyyttä, jonka ajattelen Marilyniin liittyneen. Kirja on yritetty kirjoittaa "tieteellisesti". Siinä on siis täsmälliset lähdeviiteet ja se on yritetty jäsentää täsmällisesti. Minusta se on silti melkoista tilkkutäkkiä. Voiko niin populääristä ilmiöstä, kuin Marilyn Monroe kirjoittaa "tieteellisesti", muita Marilynista tehtyjä kirjoja ("lähteitä") referoiden? Tarkoitan, löytyykö kirjalle muita lukijoita, kuin minä, jos se on kirjoitettu tympeän tiedekirjan, Marilyn-hakuteoksen muotoon?
2 kommenttia:
Oon vissiin kerran koittanut tuota kyseistä kirjaa lukea, mutta jäi jotenkin kesken. en kai sitten oo menettänyt mitään.
Kirja oli aika tylsä ja luettelomainen. Itse ponnistelin sen väkisin läpi, kun tulin sen ostaneeksi. Kiinnostava faktaa ja fiktiota sekoittava kirja on Joyce Carol Oatesin kirjoittama Blondi, jonka ahmin yksi talvi. SItä voin suositella, ellet ole jo lukenut.
Lähetä kommentti