Kaputt

Ei, tämä ei ole päivän kuva-arvoitus, vaan rikki mennyt virkkuukoukkuni! Voitko kuvitella, että viime kuussa ostamani koukku sanoi nyt jo sopimuksensa irti! Voi olla, että olin hieman kovakourainen joskus, mutta kyllä vähän sitkeämpi pitäisi olla. Kurjaa! Minulla ei ole toista 2 millin koukkua löydöksissä. Ja Leijonainen, tämä ikävä takaisku viivästyttää nyt Pif-lahjan saapumista.

Ps. Pifissä on vielä tilaa, kts. edellisistä teksteistä.

Kesänäpräilyjä

Silloin kun en lue ja kun on aikaa on kivaa näperrellä kaikenlaista. Siivoilin kaappia ja eteeni tuli isoäidinneliöitä, joita olin joskus aikoja sitten virkkaillut. Nyt otin ne käyttöön ja tein niistä patalapun.
Alla olevat sydämet lähtevät Ruotsinserkuille. Tytöt ja vanhemmat ovat lomalla Suomessa ja tulevat luokseni kylään huomenna. Tahdoin tehdä heille jonkun pienen lahjan. Yksi serkuista sanoi keräilevänsä sydämiä ja siitä sain sitten idean. Toivottavasti tytöt pitävät sydänkoristeita. Serkut ovat 11-13-vuotiaita, olisin ainakin itse pitänyt tuollaisesta romanttisesta sydämestä sen ikäisenä...

Jännittävä kokeilu

Selailin kaikenlaisia blogeja ja Mustikan Laatikkomaailma-blogista löysin Pifin osallistumisohjeet. Tarkoitus on siis viedä hyvää mieltä eteenpäin ja ilahduttaa lahjalla. Säännöt ovat seuraavat:

• Lupaan tehdä (minun tapauksessani virkkailla) jotain mukavaa kolmelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän viestiin.
• Lahjan saat jossain vaiheessa seuraavan 12 kuukauden aikana.
• Lupaat omassa blogissasi jatkaa ja taas lahjoittaa kolmelle jotain.

Edelliset Pifiin osallistuneet lupasivat kirjailla jonkun lahjan, mutta koska minä onneton en sitä taitoa hallitse, päätin luvata virkata jotain.
Tästäkin tuli mieleen lapsuuden kaikuja; joskus oli kaikenmaailman suklaanlähetys- tai postikortinlähetys-ketjuja, mutta niihin pyydettiin niin montaa ihmistä, että jossain vaiheessa ketju katkesi. Taisin minä jonkun postikortin joskus saada.. Tämä Pif tuntuu kuitenkin kivalta. Kutkuttavaa valmistaa lahja ehkä tuntemattomalle ihmiselle. Toivottavasti kolme blogienlukijaa löytäisi nyt äkkiä paikalle!!

Kaipuu käsillä tekemiseen...

Olen nyt viettänyt muutaman illan yksin, omassa hyvässä seurassani. Olen nauttinut yksinolosta enemmän, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Yleensä en ole ikinä yksin ja koska työnikin on jatkuvaa vastavuoroisuutta, yksinäisyyttä kaipaa.

Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen, koska en ole lukenut ollenkaan. Paitsi, että se ei ole totta. Herättyäni luin sanomalehden, sitten luin jonkun siirappisen rakkausnovellin naistenlehdestä (se oli kyllä aika kamala, mutta kai sellainenkin piti kesän kunniaksi lukea) ja sitten olen illalla lukenut virkkausohjetta.


Ihanan ilta-auringon heittäessä lempeää valoaan sohvalleni istuin itsekseni, katselin toisella silmällä hömppää televisiosta ja virkkasin. Tuntuu mukavalta nähdä oman käden jälki ja olenkin loman aikana virkannut jo kaksi pitsiliinaa. Langan väri on aivan värimaailmani ulkopuolelta, koska se on vanhaa roosaa, mutta kesä herkistää uusille asioille ja hyvä niin.

Minun piti mennä tänään kirjastoon, koska olen hotkinut jo kaikki viimeksi lainaamani kirjat, mutta eksyinkin alennusmyynteihin. Oho. Ostin muun muassa kolme pokkaria ja niistä voin kirjoittaa myöhemmin. Lisäksi ostin ihania askartelujuttuja. Minut on kutsuttu muutamiin kesäjuhliin ja ajattelin muistaa kesänsankareita itsetehdyillä korteilla. Kerrankin on aikaa tehdä itse. Olen iloinen siitä, että ainakin Suomessa on jo jonkin aikaa ollut vallalla suuntaus, jonka mukaan käsillä tekeminen on tyylikästä. Kesän sisustustrendinä on muuten selvästikin ruusuinen romantiikka, joten mikä siihen sopisi paremmin kuin virkatut vanhan roosan väriset pitsiliinat. Kerrankin minäkin olen trendikäs!