Valkoinen

Minä olen huono nukkumaan. Olen aina ollut. En sovi ollenkaan suomalaiseen kahdeksasta neljään rytmiin. Jos minä saisin päättää, päiväni alkaisi kymmeneltä. Aikaisintaan. Pari yötä sitten kiemurtelin taas hereillä tuskastuneena siitä, että uni ei tule. Kaikkein kamalinta on, jos on valveilla vielä silloinkin, kun yön pimeys vaihtuu kalpeaan aamun valoon. Tarkoitan sitä kylmää, eleetöntä, valkoista aamunvaloa, joka ei ole turvallista hämärää ja jolla ei ole mitään tekemistä ihanan auringonnousun kanssa. Kun makaan sängyssä ja näen sen valkeuden, inhoan sitä. Tätä asiaa mietin yhtenä unettomana yönä, kun uni armahti minut vasta 5.30 aamulla.

Minä en siis pidä valkoisesta. Minä en välitä valkoisista vaatteista enkä valkoisesta sisustuksesta. Minua ärsyttää aina, kun sisustusohjelma T.I.L.A.ssa esitellään persoonallista kotia, joka on harmittavan usein valkoinen. Vaikka toimittaja (tai kuka sitten kodit valitseekin) pitäisi valkoisesta, minä katselisin mieluummin värikkäitä asuntoja. Minä rakastan värejä ja runsautta, elämän makua. En ikinä jaksaisi talven yli, jos minun pitäisi asua pääsävyiltään valkoisessa kodissa. Näine mietteineni aloin analysoida, että onko minulla mahdollisesti jotain valkeaa kodissani ja löytyihän sitä. Tämän verran sitä kuitenkin saakin olla. Mitä valkoista sinun kodistasi löytyy ? Onko sisustusmakusi erilainen kuin minun, viihdytkö hyvin valkeassa?Olen kävellyt ensimmäisiä askeleita näillä kengillä.

Tämä kätevä ja kaunis purkki on lahja pikkusiskoltani.
Valkokehyksinen peili löytyy eteisestä.
Olohuoneen vinksallaan oleva kynttiläkruunu on kesän kunniaksi pukeutunut hennon vaaleanpunaisiin kynttilöihin. Kruunu on lahja pikkusiskoltani ja olen valinnut sen itse.
Kynttiläkruunun alla olevalla pöydällä on tällä hetkellä huurrettu malja. Malja on myös siskoltani ja päässyt ruusuliinan kanssa luomaan kesätunnelmaa. Onpas siskoni muuten antanut minulle hienoja lahjoja!Tämä suloinen tuikkukuppi on lahja ystäväpariskunnalta.

Tämä neiti ei ole osa sisustusta, vaan perheemme täysivaltainen jäsen.

Tämä koristaa makuuhuoneen ikkunalautaa niin kauan kuin pysyy hengissä (toivottavasti kauan). En ole mikään viherpeukalo, ikävä kyllä.

Kaipuu käsillä tekemiseen...

Olen nyt viettänyt muutaman illan yksin, omassa hyvässä seurassani. Olen nauttinut yksinolosta enemmän, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Yleensä en ole ikinä yksin ja koska työnikin on jatkuvaa vastavuoroisuutta, yksinäisyyttä kaipaa.

Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen, koska en ole lukenut ollenkaan. Paitsi, että se ei ole totta. Herättyäni luin sanomalehden, sitten luin jonkun siirappisen rakkausnovellin naistenlehdestä (se oli kyllä aika kamala, mutta kai sellainenkin piti kesän kunniaksi lukea) ja sitten olen illalla lukenut virkkausohjetta.


Ihanan ilta-auringon heittäessä lempeää valoaan sohvalleni istuin itsekseni, katselin toisella silmällä hömppää televisiosta ja virkkasin. Tuntuu mukavalta nähdä oman käden jälki ja olenkin loman aikana virkannut jo kaksi pitsiliinaa. Langan väri on aivan värimaailmani ulkopuolelta, koska se on vanhaa roosaa, mutta kesä herkistää uusille asioille ja hyvä niin.

Minun piti mennä tänään kirjastoon, koska olen hotkinut jo kaikki viimeksi lainaamani kirjat, mutta eksyinkin alennusmyynteihin. Oho. Ostin muun muassa kolme pokkaria ja niistä voin kirjoittaa myöhemmin. Lisäksi ostin ihania askartelujuttuja. Minut on kutsuttu muutamiin kesäjuhliin ja ajattelin muistaa kesänsankareita itsetehdyillä korteilla. Kerrankin on aikaa tehdä itse. Olen iloinen siitä, että ainakin Suomessa on jo jonkin aikaa ollut vallalla suuntaus, jonka mukaan käsillä tekeminen on tyylikästä. Kesän sisustustrendinä on muuten selvästikin ruusuinen romantiikka, joten mikä siihen sopisi paremmin kuin virkatut vanhan roosan väriset pitsiliinat. Kerrankin minäkin olen trendikäs!