Kuopukseni kiukutteli koko matkan, kun kuljimme päiväkodista kotiin. Kiukuttelu jatkui kotona. Parin tunnin päästä alkaisi päiväkodin kevätjuhla, mietin ja huokaisin. Tästä tulee vielä mielenkiintoista, ajattelin. Joskus sen vain tietää.
Päiväkodin joulujuhlat ovat molempina vuosina olleet pihalla, joten sen tarkemmin kutsua katsomatta ajattelin kevätjuhlankin olevan pihalla ja puin meidät sen mukaan. Väärin. Pakkasella toki ollaan ulkona, mutta kauniissa kevätsäässä juhlitaan sisällä. Päiväkotiin virtasi tyylikästä juhlaväkeä. Minä olin satsannut päällysvaatteisiin, joten lapsellani oli ulkovaatteiden alla likainen paita ja likaiset housut. Minulla oli mukavat, mutta arkiset vaatteet. Panostan mielelläni juhlapukeutumiseen ja rakastan kauniita vaatteita, koruja ja kenkiä, joten voin kertoa, että riisuin päällysvaatteitamme naama punaisena. Pukeudun töihinkin juhlavammin, mitä näköjään päiväkodin kevätjuhliin. Pojaltani otin päällimmäisen paidan pois, koska aluspaita sentään oli puhdas. Kiusaantuneena menin istumaan juhla-asuisten vanhempien joukkoon ja ajattelin, että ehkä minua ei edes huomata.
No turha luulo. Aikoinaan minulta kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, miksi kuopukseni käyttäytyy niin oudosti päiväkodin juhlissa. Häntä jännittää. Jännitys purkautuu aivan käsittämättömänä käytöksenä. Poika juoksee edestakaisin esiintymisalueen ja minun istumapaikkani vieressä. Voin taata, että KENELTÄKÄÄN ei jäänyt huomaamatta, missä istuin. Katsoin lapseni touhuja kauhun- ja naurunsekaisin tuntein. Pelkäsin, että retkahdan täysin, kun pikkuiseni sitten todellakin eläytyi niihin ohjelmanumeroihin, joihin hän suostui osallistumaan. Lopun aikaa hän kulki edestakaisin kummallista mölinää pitäen, päätään hervottomasti heilutellen. Muu yleisö sai hyvät naurut siitä, kun hän kovaan ääneen ilmoitti pissahädästään ja tottakai vielä varmisti minun ymmärtävän asian huutamalla sen kolme kertaa. On varmaan sanomattakin selvää, että vessassa pissaa ei tullut liraustakaan.
Juhla kesti vain puoli tuntia, mutta minusta tuntuu kuin olisimme olleet siellä ainakin tunnin. Lähdimme heti, kun poikani oli saanut juhlissa tarjottavan jäätelön. Lähtiessämme tunsin pakottavaa tarvetta mennä seisomaan juhlayleisön eteen kertomaan, että lapseni ei ole jälkeenjäänyt, hän vain reagoi juhliin hieman kummallisesti. Uutuutena muihin juhliin verrattuna poikani oli lisännyt outousrepertuaariinsa äänekkäät tekoaivastukset. Kotimatkalla ajattelin, että luojan kiitos, seuraava päiväkodinjuhla on vasta puolen vuoden päästä...
