Ihanaa, kun välillä sataa. Tiedän, että moni on valittanut huonoa kesää, mutta minun kaupungissani kesä on ollut ihan mainio. Alkoi melkein tulla jo liian lämmin, joten tuntuu hyvältä, kun nihkeä helle vaihtui raikkaaseen sateeseen. Muutenkin pidän kovasti elokuun tummenevista illoista, joten sateen lisäksi myös elokuu on tervetullut. Sadepäivän kunniaksi kokkasin herkullista wokkia. Nyt on sadonkorjuun ja herkuttelun aika, kun kaupat ovat pullollaan tuoreita, maistuvia, mehukkaita, suomalaisia vihanneksia ja hedelmiä. Wokin seurana oli kirpakan kuivaa omenasiideriä. Kuiva valkoviini olisi sopinut vielä paremmin, mutta sitä ei löytynyt kaapista. Ulkona näyttää kiehtovalta. Sataa tihuuttaa ja on pimeää. Täytyy mennä sytyttämään ensimmäiset loppukesän kynttilät.
Silloin kun en lue ja kun on aikaa on kivaa näperrellä kaikenlaista. Siivoilin kaappia ja eteeni tuli isoäidinneliöitä, joita olin joskus aikoja sitten virkkaillut. Nyt otin ne käyttöön ja tein niistä patalapun. Alla olevat sydämet lähtevät Ruotsinserkuille. Tytöt ja vanhemmat ovat lomalla Suomessa ja tulevat luokseni kylään huomenna. Tahdoin tehdä heille jonkun pienen lahjan. Yksi serkuista sanoi keräilevänsä sydämiä ja siitä sain sitten idean. Toivottavasti tytöt pitävät sydänkoristeita. Serkut ovat 11-13-vuotiaita, olisin ainakin itse pitänyt tuollaisesta romanttisesta sydämestä sen ikäisenä...
Päätin hypätä rakentamastani oravanpyörästä vuodeksi pois.
Opiskelen, mutta ennen kaikkea teen matkaa itseeni ja unelmiini.
Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelen, näen, luen, teen, oivallan ja muistan.