maanantai 22. joulukuuta 2008

29

...ihmettelin tässä, miten tästä tontusta tuntuu siltä, että lahjaurakka ei pääty ollenkaan. Suorittelin sitten vähän laskutoimitusta siitä, miten monta ihmistä muistan lahjalla. Luku on 29.

Osalle annan enemmän kuin yhden lahjan, joten voisin sanoa, että minun joulutonttupajastani lähtee noin viisikymmentä lahjaa. Huhhuh! Ensi vuonna täytyy jotenkin helpottaa urakkaa esimerkiksi antamalla perheittäin vain yksi lahja, nyt nimittäin olen muistanut jokaista erikseen.

Lapsilleni, miehelle, äidille, siskolle ja pikkuveljille (minulla on kaksi velipuolta, 12-vee ja 7-vee) annan kaikille enemmän kuin yhden lahjan. Lisäksi muistan isääni, isän naisystävää, äidin miesystävää, siskon miestä, miehen vanhempia, miehen siskoa ja hänen miestään, isoäitiäni, kolmea lapsuudenystävää ja lapsuudenystävän lasta, pikkuserkkuani, hänen vaimoaan ja heidän lastaan (pikkuserkku on minulle vähän kuin veli, koska hän asui välillä meillä, kun oma äiti ei oikein osannut huolehtia), Iriksen opettajaa ja kahta kouluavustajaa, lisäksi pieni muistaminen menee miehen serkulle sekä entisen mieheni siskolle. Osa lahjoista tulee hankittua miehen kanssa, mutta tämän lisäksi mies ostaa vielä erikseenkin lahjoja!

Aika rumba. Päivittelin tätä miehelleni ja hän sanoi, että ihan samaa puhuin jo viime vuonna. Olin siis vuodessa unohtanut, millainen urakka tämä on ja taas vain hommannut kauhean määrän lahjoja. Kultaakohan aika muistot ja ensi vuonna olen taas saman urakan edessä? Toivottavasti nyt saan hiukan järkeä tähän touhuun, vaikka lahjojen antamista rakastankin.

Iloitsen silti siitä, että ostin osan lahjoista Iriksen koulusta ja näin ollen tuen koulun piharemonttia. Lisäksi olen ostanut lahjoja kaupunkini pikku liikkeistä ja tukenut näin kaupunkini yritystoimintaa ja etenkin käsityöläisiä. Osan lahjoista tein itse, jotain löysin kirpputorilta ja jotain tilasin kirjakerhon alesta. Yritän olla käytännöllinen ja vähän säästäväinenkin, mutta kalliiksi tulee silti. Tip tap.

(Ihmettelen edelleen entisen mieheni isoäitiä; hänellä on yksitoista lasta ja näin ollen lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin aikamoinen liuta. Silti hän neuloo jokaiselle sukat tai lapaset, siis myös kaikkien vaimoille ja miehille. Laskutaitoni ei edes riitä päättelemään, miten paljon lahjoja hän antaa. Näin tämän kahdeksankymppisen supermummun juuri kaupassa. Hän liikkuu pyörällä joka paikkaan ja harmitteli huonoa säätä..)

12 kommenttia:

Peanut kirjoitti...

No onpa todellinen supermummu :)

Ymmärrän, kyllä miten se lahjavuori kasvaa. Onhan lahjojen antaminen kuitenkin niin mukavaa.

Rouva Nordman kirjoitti...

Peanut, minun täytyy kyllä hillitä tätä lahjarumbaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Aikamoiseen lahjakierteeseen olet itsesi saanut. Ensi vuonna aivan oikeasti järjestät asiat toisin.
Meillä läheisilläkin, jotka olemme siis paikalla "pukin" tullessa, oli yhdessä vaiheessa tapa, että arvoimme kuka kellekin ostaa paketin. Eli jokainen osti vain yhden, paitsi ihan pienille. Nyt olemme lipsuneet siitä ja ostamme kaikille paikalle aatona oleville. Sitten kymmitytön pienelle tytölle paketti ja naapuriystäville samoin pieni. Anoppi saa kukkasen. Muut vain lämmintä kättä, kun tavataan. Ehkä joku suklaata.
Kiitos postin tuomasta kauniista!

Rouva Nordman kirjoitti...

Leijonainen, kiva, että löysi perille :) Joku arvontajuttu olisi kätevä, mutta kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän jouluihmisiä ja nauttivat lahjojen hankkimisesta, luulen, että jäisin ehdotuksen kanssa paitsioon :) Mutta tosissaan ensi jouluna annan lahjat perheittäin tai pariskunnittain, se helpottaa ainakin vähän.

melkoelli kirjoitti...

Minäkin olen ollut vastaavanlaisessa, ihan mahdottomassa lahjakierteessä. Lahjoja kun vain on niin mukava antaa! Tänä jouluna tein kuitenkin päätöksen: lahjoja ostetaan vain lapsille. Ok, no Systeri 26v. lasketaan lapsiin... Isällekin jotain pientä silti laitoin...
Ja äitille vietiin kinkku..
Oikeasti se vähentäminen ja rajaaminen on hirmun hankalaa... Siis vakaasta päätöksestä huolimatta.
Hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi.

Rouva Nordman kirjoitti...

Melkoelli, voisin tehdä saman päätöksen, mutta minunkin siskoni 26-vee pitää ehdottomasti laskea lapseksi :) äiti 50-vee myös! Ihanaista joulua sinulle :)

Anonyymi kirjoitti...

Ilokseni huomasin, että ostat lahjoja käsityöläisiltäkin sekä kirpparilta ja kirjoja...niin teen minäkin. Lahjojen antaminen on mukavaa...joudut varmaan pitämään kirjaa pitkin vuotta ostamistasi lahjoista!? minäkin pidänkirjaa, eniten aina harmittaa se, että saatan seuraavana vuonna löytää jotakin peri-ihanaa ja sitten olen jo hävittänyt edellisvuoden listan..ja iskee kaamea epäilys...jokohan tämä on jo annettu tälle...sulla ei vielä muisti pätki (heh), jos äitisikin on vasta 50v (ikäiseni), joten sulla on vielä kaikki hallinnassa. Ymmärrän sua...itsekin olen kova lahjomaan, varsinkin lapsiani (28 ja 24)...joten vaikea pienentää lahjamäärää...huokaus...Toivon sulle ja läheisillesi oikein jouluista mieltä ja oloa!

Hallatar kirjoitti...

Ohos.
Laaja suku. =)

Ja siulla suuri sydän. =) <3

Mirka kirjoitti...

Lahjojen antaminen on mukavaa! :)

Tohinoista huolimatta


Rauhallista Joulun aikaa!


-mirka-

Pink Links kirjoitti...

Urakkasi on suuri, mutta tuot kyllä paljon iloa ihmisille.

Tulen todella iloiseksi sellaisista ihmisistä kuin sinä!

Lempeää Joulua sinulle!

Virkattu lintu kirjoitti...

Ohhoh, aikamoinen määrä lahjoja!

Itse hankin lahjoja vain lapsille ja lasten pienille serkuille. Ja miehelle tietysti. Aika helpolla siis pääsen :)

Hyvää joulua sinulle!

Rouva Nordman kirjoitti...

Vilukissi, ostan mielelläni käsityöläisiltä, arvostan kovasti käsin tehtyä ja teen myös itse paljon. Lista olisikin hyvä idea, mutta luultavasti vain hukkaisin sen ennen seuraavaa joulua :)
Ihanaa joulua sinulle!

Hallatar, kauniisti sanottu :) Suku olisi vielä paljon, paljon laajempikin, mutta hiukan edes yritän rajata..
Suloista joulua!

Mirka, lahjojen antaminen ON ihanaa :) Mukavaa ja lämminhenkistä joulua!

Taika, voi kuinka kauniisti sanot! Luulen, että olen varmaan yleensä ihan mukava ihminen, mutta kyllä minullakin ne ikävät puoleni ovat -harmi kyllä.

Paperisydän, oikein onnellista joulua!