perjantai 10. helmikuuta 2012
Hälläväliä!
Minä en saisi mennä kauppaan, kun olen hälläväliä-tuulella. Silloin minä en ole köyhä enkä kipeä, vaan ostan juuri mitä mieleen juolahtaa. En shoppaile vaatteita tai tavaroita, vaan elintarvikkeita. Minulla on huomenna juhlat ja menin kauppaan ostamaan tarjottavia. (Kaikki siivoamiset ovat tekemättä, mutta hälläväliä!)
En katso hintalappuja, vaan haluan ostaa mitä mieleen tulee. Hälläväliä-tuulella ollessani laitan vielä kolmannen kerroksen ripsiväriä ja huulikiiltoa huulikiillon päälle. Hajuvettä meni liikaa, hälläväliä! Kun on hälläväliä-tuulella, pitää näyttää ja tuoksua hyvältä. Kaupassa katson uhmakkaasti ihmisiä silmiin. Nauran, kun kuulen kahden teinin keskustelun:"Meidän äiti osti eilen kenkiä kolmella sadalla eurolla." "Onko se paljon?", kysyi toinen. Rasitun lasten kiukuttelusta ja niiden vanhempien komentelun kuulemisesta. Minulla on kauppalista mukana. Siinä lukee viisi asiaa, mutta olen ostanut varmaan viisikymmentä. Hälläväliä. Ostan espanjalaisia terttutomaatteja. Pitäisi kai ostaa suomalaisia tai edes luomua, mutta kun ne eivät nyt maistu millekään.
Vihannesosastolla on nainen, joka nalkuttaa niin paljon ja turhasta, että minä kyllä jättäisin sen, jos olisin sen mies. Kassalla sanon myyjälle, että en halua kuulla ostosten hintaa. Laitan silmät ja korvat kiinni ja näppäilen pin-koodin. Tilillä pitäisi vielä olla rahaa, joten hälläväliä! Vien ostokset autoon. Keski-ikäinen mies tuijottaa minua pitkään. Tuijotan vihaisesti takaisin. Minä en ole mikään objekti.
Menen alkoon ja minua naurattaa, kun näen joidenkin oppilaiden isiä, jotka koittavat luikkia pullonsa kanssa niin, etten huomaisi heitä. En voi sanoa, että minua kiinnostaisi, mitä he viikonloppuna tekevät. Juhlissa kuuluisi kai tarjota samaa kuohuvaa kaikille. Hälläväliä. Minä en tarjoa. Osa tykkää makeasta, osa kuivasta, joten ostan molempia. Minulla on niin monta pulloa, että tarvitsen kaksi kassia. Hälläväliä. Ojennan rahat ja ajan kotiin. Syön nautinnollisesti venäläisiä suolakurkkuja smetanalla. Kaloreitako? Hälläväliä. Koti ei ole vieläkään siivottu, mutta hälläväliä siitä kyllä juhlat silti pystyyn saadaan ja olen aina ennenkin suoriutunut. Taidan ottaa viiniä, vaikka huomenna on aamupäivä töitä. Hälläväliä. En minä sitä niin paljoa juo, että se haittaisi. Luultavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
IHANAN HÄLLÄVÄLIÄ-PÄIVÄ.....MEILLÄ ON YKSI ELÄMÄ!
Ihana, ihana kirjoitus! Paransi flunssapotilaan oloa huomattavasti! Ja repesin lopullisesti, kun ystävämme Blogger oli laittanut tkstin alle ilmestyviin mainoksiin ylimmäksi Apua alkoholismiin -mainoksen :-D
Ihana hälläväli kirjoitus:)
Hyvin sanottu!
Ihana Kati! Käyn täällä säännöllisesti lukemassa sinun blogiasi ja tälläkin kertaa nousi hymy huulille. Vaikka siitä on kulunut jo todella pitkä aika, kun viimeksi tavattiin, niin tekstejäsi lukiessani tulet aina niin elävästi minun mieleeni. Oli kiva tutustua sinuun ja edelleen on mukava lukea blogiasi!
Helmiä, todellakin!
Kutri, heh, mikä sattuma! Toivottavasti se flunssa jo kaikkoaisi!
Yaelian, kiitos, kiva kun poikkesit lukemassa!
Kirsi-Maria, voi että mä olin just tuolla tuulella! Teki muuten hyvää.
Leena, ei voi olla totta! Just eilen tai edellispäivänä mietin, että mitä sulle kuuluu ja nyt sä olit laittanut tänne viestiä. En tiennytkään, että luet blogiani. Kiva, kun olet kuulolla! Koitas nyt joskus eksyä Raumallekin!
tässä nyt olen äitinä lukenut blogiasi ja ihmetellyt kuinka lasten opettaja voi kirjoittaa että hälläväliä juoko liikaa viiniä ja vaikuttaako se työskentelyyn?
Voi hyvänen aika sentään. Laittaa sitä pipoa vain löysemmälle hän. Tämä kirjoitus on kirjoitettu hälläväliä-tyylillä. Se kai on päivänselvää, että työkunnossa ollaan, vaikka illalla joisi lasin, parin viiniä.
mutta entäs jos ei ollakkaan: HÄLLÄVÄLIÄ! miten vastuuntunnoton voikaan aikuinen ihminen olla, näköjään joka asiassa. niin työssä, lapsien suhteen, kun ystävien.
“If you're going to be two faced, at least make one of them pretty.”
― Marilyn Monroe
Aikuinen ihminen voi näköjään olla aika vastuuntunnoton niin oikeinkirjoituksen kuin netiketinkin suhteen.
En voi tietää, mikä ongelmasi on enkä näin ollen voi sinua auttaa. Kummalliset purkaukset blogissani eivät vie sinua henkisen hyvinvoinnin suuntaan.
Tiedoksesi vielä sellainen asia, että minulla on blogissani ohjelma, jonka avulla näen esimerkiksi kommentoijien koneiden IP-osoitteet. Nettikiusaaminen on laitonta ja jos se ei lopu, ryhdyn vastatoimiin.
Lähetä kommentti