Mun oli pakko lähteä

Kuusitoista vuotta sitten olin uudessa maassa. Osasin kielen, mutta muuten en tiennyt mitään. Lentoni Helsinki-Vantaalta oli myöhässä. Koneen siivet olivat jäätyneet niin pahasti, että niitä piti kuivata neljä ja puoli tuntia. Olin tehnyt päätökseni lähtemisestä jo aiemmin. Liian pieni kylä minulle, liian pienet ja ahtaat piirit, tarvitsin jotain muuta. Päätös lähtemisestä oli jo olemassa, kun törmäsin söpöön poikaan. Mentiin kahden viikon jälkeen kihloihin. Aika tyhmää oikeastaan. Olin rakastunut, mutta lähdin silti.

Saksassa, Kölnissä oli Rosenmontag. Karnevaalipäivä, jolloin naamiaisasuiset ihmiset heittelivät ohitseajavista, koristelluista autoista lahjoja yleisölle. Olin lopen uupunut, mutta esitin pirteää. Jännitti. Au-pair-perheeni osoittautui aivan kauheaksi, mutta sinnittelin siinä neljä kuukautta. Olisi pitänyt lähteä jo ekan kuukauden jälkeen. Perheen äiti syytteli minua asioista, joita en ollut tehnyt. Äitiä 26 vuotta vanhempi isä ei missään vaiheessa suostunut sinuttelemaan minua. Hänelle olin palveluskuntaa. Lapset olivat hänestä tyhmiä, mitä niiden kanssa nyt edes yrittäisi. Molemmat lapset olivat kuulemma vahinkoja, koska perheen diabetesta sairastavan äidin ei olisi edes pitänyt tulla raskaaksi, mutta tuli. Kaksi kertaa. Näin painajaisia. Minulla ei ollut rahaa eikä paluulippua, koska olimme suunnitelleet, että äitini hakisi minut autolla kotiin. Lopulta minun oli pakko lähteä. En jaksanut jokaöisiä painajaisia enkä perheen painavaa ilmapiiriä. Omat vanhempani olivat juuri eronneet kymmenen vuoden jahkaamisen jälkeen, en kestänyt olla seuraamassa saksalaista avioerokriisiä. Ymmärsin kieltä liian hyvin ja mieleeni on painunut perheenäidin miehelleen sanoma lause:"Tee, mitä teet kunhan et tartuta aidsia minuun, koska silloin kastroin sinut."
Lauloin kuorossa ja soitin kuoronjohtajalle, että hakisi minut pois. Hän haki ja ekan yön olin hänen perheensä luona yötä. Kuoronjohtaja teki siviilipalvelusta entisessä luostarissa, joka oli muutettu kongressi- ja koulutuskeskukseksi. Sain töitä keittiöstä. Siivosin, tiskasin ja tarjoilin ja sitä vastaan sain syödä ja asua ilmaiseksi siellä. Minulla ei ollut rahaa eikä paluulippua, mutta pärjäsin! Myöhemmin palasin Suomeen kokemuksista rikkaana. En vaihtaisi Saksan aikaa pois, vaikka se sisälsi niin paljon ikävääkin. Se oli opetus minulle, 18-vuotiaalle. Sitä pärjää kyllä, kun on sitkeä. Palasin Suomeen ja kirjoitin ylioppilaaksi. Saksasta kirjoitin laudaturin. Rakastan edelleen saksan kieltä ja Saksanmaata. Kohtaamani kurjuuden jälkeen laitettiin eteeni ihmisiä, jotka huolehtivat minusta ja auttoivat. Siitä saakka olen uskonut siihen, että kaikki järjestyy. Edes synkimpänä hetkenä ei saa vaipua epätoivoon.

Parvekkeen jäätä - Ice on the Balcony

Jää, vesi, vesihöyry. Kiinteä, nestemäinen, kaasu. Muistan sublimoitumisen ja härmistymisen. Onko sellaista tärkeää osata? Oppilaille sanoin, että lunta ei saisi syödä. Sanojeni vakuudeksi haettiin kulhollinen lunta pihalta ja annettiin sen sulaa sisällä luokassa. Hyi, miten likaista vettä siitä tuli! Siitä huolimatta minun tekisi mieli hakea jääpuikkoja ja imeskellä niitä kuin mehujäätä. Toistaiseksi olen hillinnyt itseni.

Valentine's Day

My daughter baked muffins to all her classmates. My husband surprised me, I got roses and champagne. It made me glad even today. (My son had to be in this posting as well. He is so good with his coloring books!)
***
Tyttäreni leipoi muffinsseja kaikille luokkakavereilleen. Mieheni yllätti minut, sain ruusuja ja shampanjaa. Olin siitä vielä tänäänkin iloinen. (Poikani oli pakko myös päästä tähän kirjoitukseen. Hän on niin taitava värittämään!)

Hälläväliä!

Minä en saisi mennä kauppaan, kun olen hälläväliä-tuulella. Silloin minä en ole köyhä enkä kipeä, vaan ostan juuri mitä mieleen juolahtaa. En shoppaile vaatteita tai tavaroita, vaan elintarvikkeita. Minulla on huomenna juhlat ja menin kauppaan ostamaan tarjottavia. (Kaikki siivoamiset ovat tekemättä, mutta hälläväliä!) 
En katso hintalappuja, vaan haluan ostaa mitä mieleen tulee. Hälläväliä-tuulella ollessani laitan vielä kolmannen kerroksen ripsiväriä ja huulikiiltoa huulikiillon päälle. Hajuvettä meni liikaa, hälläväliä! Kun on hälläväliä-tuulella, pitää näyttää ja tuoksua hyvältä. Kaupassa katson uhmakkaasti ihmisiä silmiin. Nauran, kun kuulen kahden teinin keskustelun:"Meidän äiti osti eilen kenkiä kolmella sadalla eurolla." "Onko se paljon?", kysyi toinen. Rasitun lasten kiukuttelusta ja niiden vanhempien komentelun kuulemisesta. Minulla on kauppalista mukana. Siinä lukee viisi asiaa, mutta olen ostanut varmaan viisikymmentä. Hälläväliä. Ostan espanjalaisia terttutomaatteja. Pitäisi kai ostaa suomalaisia tai edes luomua, mutta kun ne eivät nyt maistu millekään. 
Vihannesosastolla on nainen, joka nalkuttaa niin paljon ja turhasta, että minä kyllä jättäisin sen, jos olisin sen mies. Kassalla sanon myyjälle, että en halua kuulla ostosten hintaa. Laitan silmät ja korvat kiinni ja näppäilen pin-koodin. Tilillä pitäisi vielä olla rahaa, joten hälläväliä! Vien ostokset autoon. Keski-ikäinen mies tuijottaa minua pitkään. Tuijotan vihaisesti takaisin. Minä en ole mikään objekti. 
Menen alkoon ja minua naurattaa, kun näen joidenkin oppilaiden isiä, jotka koittavat luikkia pullonsa kanssa niin, etten huomaisi heitä. En voi sanoa, että minua kiinnostaisi, mitä he viikonloppuna tekevät. Juhlissa kuuluisi kai tarjota samaa kuohuvaa kaikille. Hälläväliä. Minä en tarjoa. Osa tykkää makeasta, osa kuivasta, joten ostan molempia. Minulla on niin monta pulloa, että tarvitsen kaksi kassia. Hälläväliä. Ojennan rahat ja ajan kotiin. Syön nautinnollisesti venäläisiä suolakurkkuja smetanalla. Kaloreitako? Hälläväliä. Koti ei ole vieläkään siivottu, mutta hälläväliä siitä kyllä juhlat silti pystyyn saadaan ja olen aina ennenkin suoriutunut. Taidan ottaa viiniä, vaikka huomenna on aamupäivä töitä. Hälläväliä. En minä sitä niin paljoa juo, että se haittaisi. Luultavasti.

A nervous breakdown - Hermojärkytys

Kolmas kotipäivä ja vasta nyt turvaudumme elokuviin. Potilas on nuutunut, mutta hyväntuulinen. Hemuli-parka sai hermojärkytyksen, kun raekuuro tuhosi hänen kasvinsa. Nipsulla oli vaikeaa, kuten aina. Muumipeikko onneksi korjasi tilanteen.

Helmikuinen aurinko tanssii huoneissa. Valo tuntuu ihanalta, mutta paljastaa sotkut. Olen saada hermojärkytyksen kaikesta pölyn määrästä. Nyt on kaksi päivää aikaa laittaa koti kuntoon. Lauantaina minulla on juhlat. Ihan muuten vaan. Tykkään juhlista.
***
Third day at home and time to watch movies. I like the retrostyle moomins. The Hemulen got a nervous breakdown when a heavy wind destroyed his precious plants. Sniff had a hard time as always. Luckily the Moomin solved everything.

The February sun is dancing in the rooms. I love the light, but I guess that I will get a nervous breakdown of all the dust. I have two days to get the home tidy. On Saturday I have a party. No special reason. I like parties.

Keskiviikko - Wednesday

There is the most beautiful winter outside, but we can't go out. The skates are waiting for small feet to step inside them. The skis look unhappy on the corridor. My son is ill and we have been home for two days now. I hope that he would get better soon. We miss going out. When my children are sick I make them their favorite foods. Today we had macaroni with minced meat, onion, garlic and basil. It was actually very good for me, too.


Ulkona on mitä ihanin talvi, mutta me olemme sisällä. Luistimet odottavat pieniä jalkoja sisäänsä. Sukset murjottavat käytävällä. Poikani on sairaana ja olemme olleet nyt kaksi päivää kotona. Toivottavasti hän paranisi pian, kaipaamme ulos menemistä. Kun lapseni ovat kipeinä, teen heille heidän lempiruokaansa. Tänään söimme makaronia ja jauhelihaa, joiden joukkoon paistoin myös sipulia, valkosipulia ja basilikaa. Se maistui oikeastaan todella hyvältä.

International Restaurant Day - Kansainvälinen ravintolapäivä

Today Finland celebrated its second Restaurant Day. The concept is that anyone can start a restaurant for a day. You can even start the restaurant at your home. In my hometown there were two Pop-up-restaurants today. The other-one was in my neighborhood so of course I had to stop by. They served a delicious meal: Dahl-soup with chapata bread and afterwards you could have some coffee and pastries. The ambiance was nice and warm although it was -20 degrees outside! I love this kind of days with a twist and I am happy that my small hometown is full of interesting events like this!
***
Tänään vietetään kansainvälistä ravintolapäivää. Idea on suomalainen ja päivää vietettiin nyt toisen kerran. Ravintolapäivänä kuka tahansa saa perustaa päiväksi ravintolan, vaikka omaan kotiinsa! Kun sain kutsun aivan kotikulmilleni avattavaan ravintolaan, halusin tottakai mennä paikan päälle. Tunnelma oli ulkona paukkuvasta pakkasesta huolimatta lämmin ja mukava. Ruoka, ravintolan sisustus ja musiikki veivät ajatukset kaukomaille. Söin herkullista dahl-keittoa leivän kera ja jälkiruuaksi otin kahvia. Rakastan tällaisi tapahtumia ja teemapäiviä, jotka tuovat uudenlaista meininkiä ja henkeä ihan tavalliseen helmikuiseen lauantaihin.


Vierailemani ravintola sijaitsi vasta avatussa Hoitola Naturellissa. Naturelli tarjoaa kosmetologi-, kampaaja- ja hierontapalveluja ja sijaitsee Raumalla osoitteessa Syväraumankatu 14.