Happy New Year!

I hope that the person who delivers our morning paper likes sparkling wine. I left him/her a greeting hanging on our door. I guess I won't make big promises for the new year. I'll just try to stay happy and make other people happy, too.
***
Toivottavasti lehdenjakamme pitää kuohuviinistä. Jätin hänelle tervehdyksen roikkumaan ulko-oveemme. Luulen, etten tee uudelle vuodelle sen kummempia lupauksia. Kunhan yritän pysytellä onnellisena ja siinä sivussa ilahduttaa myös muita.

Kahvila Soppi

(I am writing about a wonderful cafe that is located in old Rauma. If you visit Rauma, this is a good place for lunch or a cup of coffee accompanied by Italian ice-cream.)

 Siri päivittää ruokalistaa pienen asiakkaan kanssa.

 Kuvataiteilija Jussi Meurosen maalauksia.

Soppi kahvilassa myös wc tarjoaa silmänruokaa.


Minun piti kirjoittaa Soppi Kahvilasta jo viime keväänä, mutta kamerastani loppui akku kesken kaiken ja vaikka olen kahvilassa piipahdellut silloin tällöin on kirjoittaminen ja kuvaaminen jäänyt.
Minulla ei toistaiseksi ole varaa ulkomaan matkaan, joten loma-aikoina "lomailen" omassa kotikaupungissani. Se tarkoittaa sitä, että käyn paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa syömässä ja lisäksi kuljen tutkimassa kotikaupunkiani. Sellainen lomailu on oikeastaan todella hauskaa ja tarpeen tullen olen nopeasti kotona. Vaikka Rauma on pieni, on täällä aina jotain nähtävää.
Soppi on suloinen kahvila vanhassa Raumassa. Sen sisustus on tehty suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaalista. Kahvilan tyyliä voisi kuvata retroksi. Minulla on kahvilassa kodikas olo, koska sen värimaailma ja esineistö heijastelevat oman lapsuuteni kaikuja - kahvila tuntuu tutulta. Kahvilassa on myös kotoista ohjelmaa muun muassa käsityöiltoja, Nössö-klubeja, musavisoja ja erilaisia esiintyjiä. Haluaisin osallistua kaikkiin, mutta tosiasia on että olen yleensä iltaisin lasten kanssa kotona, joten ohjelmallisiin iltoihin osallistuminen on toistaiseksi jäänyt.
Söin tänään Sopessa maistuvaa polentaa papupaistoksen kera. Tyttäreni söi mozzarellasalaattia. Jälkiruuaksi söimme herkullista italialaista jäätelöä. Arvostan kahvilassa sitä, että ruoka on kunnolla tehtyä, konstailematonta ja maistuvaa. Arvostan myös sitä, että voit vaikuttaa ruokaasi ja valita syötävää omien mieltymystesi ja oman ruokavaliosi mukaan.
Soppi on mukavan rento kohtauspaikka, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Silmänruokaa on paljon ja juuri nyt Sopen seiniä elävöittävät kuvataiteilija Jussi Meurosen näyttävät, abstraktit maalaukset. Maalaukset näyttävät nopeasti katsottuna kaoottisilta, mutta ovat minusta loppujen lopuksi keveitä, kiinnostavia ja ihmeellisen vapautuneita. Maalaukset ovat aivan eri maailmasta kuin Soppi, mutta silti ne tuntuvat sopivan kahvilaan hyvin.


Sopesta on kirjoitettu myös Puhti-blogissa ja raumalaisen Paula Niittysen toimesta Umamissa.
Jussi Meurosesta löytyy lisätietoa täältä. 


Soppi Kahvilan kotisivu on täällä. Soppi löytyy myös Facebookista.

What a Relaxing Christmas! Olipas rento joulu!

This christmas was good. I enjoyed my family's decision to spent the christmas eve home without any guests or relatives. We saw our relatives before and after christmas eve. I have been sick (again!) so a slow christmas was needed. I cleaned as much as I could, but since I got the ear infection it was not too much. We planned the menu on base what we really like, so we skipped most of the Finnish traditional christmas food. We didn't have all the different casseroles or ham. Instead we had stuffed meat rolls, sweet potato cassarole, Italian salad, fresh sallad with salty nuts, grapes and cheese, potatoes, meatballs, pickles with smetana (=Russian sourcreme), bread, cheese, fish, peas, carrot-chickpea salad and mustard. When you choose only food you really like you don't end up throwing food away. For me it is a terrible thing to waste food since so many people suffer from the lack of it. We did have a traditional christmasdinner, too. My family, my sister's family and my mom ate it in a restaurant in the beginning of December. The restaurant option was good, no cleaning, no shopping, no cooking. Everybody was happy. I am getting better but my ear still hurts. So I am happy that my christmas holiday continues until 8th of January.
***
Tämä joulu oli hyvä. Nautin päätöksestämme viettää joulu perheen kesken. Näimme toki sukulaisia ennen jouluaattoa ja sen jälkeen. Olen ollut (taas!) kipeänä, joten hidas joulu tuli tarpeeseen. Siivosin sen verran, kuin korvatulehduksen kanssa jaksoin. Joulun ruokalistan suunnittelimme sen pohjalta, mistä todellakin pidämme, joten jätimme suurimman osan jouluruuista väliin. Joulupöydässämme oli täytettyjä liharullia, lihapullia, perunoita, bataattilaatikkoa, kaloja, italiansalaattia, suolapähkinöillä ja juustolla maustettua vihersalaattia, suolakurkkuja ja smetanaa, porkkana-kikhernesalaattia, joululimppua, juustoja, herneitä ja sinappia. Kun valitsee sitä, mitä oikeasti haluaa syödä ei tule juuri poisheitettävää. Olen aiemmin joutunut heittämään jouluruokia pois ja se tuntuu pahalta, koska maailmassa on niin monia joilla olisi nälkä. Me söimme kyllä perinteisen joulupäivällisenkin. Joulukuun alussa perheeni, siskoni perhe ja äitini olimme raumalaisessa ravintolassa joulupöydän äärellä.  Kenellekään ei tullut siivoamista, kaupassakäyntiä tai kokkaamista, joten kaikki olivat iloisia. Oloni on jo parempi, mutta korvaa särkee edelleen. Siksi on ihanaa, että saan olla lomalla 8.1. saakka.

Merry Christmas! Hyvää joulua!

I was proud when Finland's Unicef said that they will use my text on this year's christmas greetings. 
"With my small efforts can many children get the possibility to good childhood and education. It is maybe the most ingredible thing you can give to another humanbeing."
This year many of my friends donated for the charity. In my point of view christmas is mostly about taking care of each other. Have a merry christmas! May the festival season bring you what you need. 


Tunsin oloni ylpeäksi ja tärkeäksi, kun Suomen Unicef päätti käyttää minun tekstiäni joulutervehdyksessään. Minusta joulu on ennen kaikkea välittämisen juhla. On hienoa, että monet ystävistäni ovat joulun alla lahjoittaneet hyväntekeväisyydelle.
Hyvää joulua! Tuokoon se sinulle sen, mitä tarvitset.

Rauma on joulukaupunki - My Hometown Rauma Is a True Christmas Town

Kotikaupungistani on kuoriutunut ihana joulukaupunki. Tuntuu, kuin kulkisin sadussa.
***
My hometown has become a true Christmas town. It feels like I am walking in a fairy tale.

Omakuva 12.12. 2011 Klo:23.18

(En osaa piirtää, maalata, muovailla. Halusin kuitenkin tehdä hetkessä olevan omakuvan. Käytin siveltimenä sanoja.)


Pinkit villasukat.
Siskon kutomat. 
Niissä on vihreitä sydämiä. 
Jalkakarvat. Kamalat. Olen taas ajellut huolimattomasti, kun toisessa jalassa kulkee kaistale turkkipolkua. 
Hiukset ovat auki. Puhtaat. 
Kasvot ovat meikittömät. Puhtaat. (Otsan ryppyihin kyllästyin jo aikoja sitten.)
Pinkki toppi. Kahleitta roikkuvat rinnat. Riippuvat. Aika onnelliset. 
Vapaasti kulkeva kynä. Aistien taakse ulottuva raskas, rakas musteentuoksu. 
Sormissa ei ole kynsilakkaa, vaikka kohta on jo joulu.

Ensimmäinen viikonloppu -The First Weekend

Tänä viikonloppuna leivoimme ensi kertaa joulupipareita tänä vuonna. Tänä viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa tukiperheenä ihanalle lapsoselle. Hän viihtyi ja lupasi tulla uudelleenkin. Odotamme jo kovasti!
***
This weekend was the first weekend we baked ginger breads this year. This weekend was the first time we were a support family to a wonderful child. The child will visit us again next month. We are all waiting for it!  

Un petit chandelier

If I would need to describe my toilet with one word the word would be depressive. "Quite Soviet Union", said one of my friends when she saw my toilet. So true. Since I don't have any attention to renovate it yet I have to trick the eye. My mother just gave me a charming little piece of decoration, a small chandelier she bought from Tallin. My sister got one, too and she decided to put it in her car (she already has electric candles on the dashboard, so it will go well with them). I decided to cheer up my toilet with the chandelier. It was a good idea. I get happy every time I see the well needed bling-bling in my Soviet Union bathroom.
***
Jos minun pitäisi kuvata vessaani yhdellä sanalla, sanoisin että se on masentava. "Aika Soviet Union", sanoi eräs ystävistäni nähtyään vessani. Totta. Koska minulla ei ole toistaiseksi aikomustakaan remontoida kylpyhuonetta, pitää minun aina keksiä kaikenlaisia huijauksia. Sain äidiltäni viehättävän pienen koristekattokruunun. Hän toi sen minulle Tallinnasta. Siskoni sai samanlaisen ja hän ilmoitti laittavansa sen autoonsa. Auton kojelaudalla komeilee sähköinen pieni kynttelikkö, joten hyvin ne sopivat yhteen. Minä päätin piristää vessaani kattokruunulla. Se oli hyvä idea! Tulen iloiseksi, kun kattokruunun bling-bling saa minut unohtamaan ympäröivän vessan Soviet Union-tyylin.

It is Finland's 94th Incependence Day - Itsenäisyyspäivänä

Finland is my home country. My home. This is a safe and clean country. This is a rich and wealthy country. This is a beautiful country. This country's educational system is on the top of the world. This is a creative country. This is sophisticated country. This is a country that has the liberty of speech.

...but

This is also a country where the welfare is being more and more divided. This is a country where there is a group of over 40 000 young people being unemployed because they are not able to work. In a country of 5 million people it is a lot! It is a huge waste of potential. We are doing something wrong.

This is a country that now has a new word in its vocabulary it is called the hate-speech. I hate that word! Hate speech means that you are talking about immigrants or refugees in a negative manner. It is something that spreads intolerance towards people that don't have Finnish roots. This is a country where some people are so afraid of difference that instead of studying things and trying to learn about different people and culture they start to hate.

In my point of view it is not possible to stay here on the edge of Europe and isolate ourselves from the world. We have some big issues to solve in the years to come. For example how to take care of our youth. We need them. How to have a positive atmosphere towards people that move here (and we are really not talking about a big number!). We still have a lot to learn about how to integrate immigrants to our society in a positive way and to be honest I think that if you move from one country to another you should accept that country's main manners. You can preserve your culture and your roots, but if you really want to integrate in a new society you need to learn the language and the main points of that country's culture. In Finland we often make the mistake that we try to be too tolerant. We try to change our culture instead of teaching it to people that move here. The end result is that we become angry. We think that now we have to change our culture because of the immigrants although we ourselves started the whole thing.

We as a rich country should also consider how to help the poor countries people so that they could continue living in their own countries. I think it would be terrible if I had to move from my country and then to land in a country where I am not welcomed at all.

In these times of globalisation I think it is still possible to maintain our strong national identity. Finland can (despite of the problems I described) be everything I wrote in the beginning of this posting. As a 94 years old nation Finland is not old. We are still learning and finding out what being a Finn is. I would be sad if being a Finn would mean being a depressive, intolerant person who is afraid of new influences and hates foreign people. It can not be like that. It is not why our ancestors got the independence for us. I am sure they would like us to help the people in need. They got us the privilege that we can help others instead of being the ones who need help. I think it is a blessing to live in Finland. I was lucky to born here, but I have done nothing to deserve all this. That's why I shouldn't be asking what this country can do for me. The question I need to make is what can I do for this country. My home country. My precious Finland.
***
Suomi on kotimaani. Kotini. Tämä on turvallinen ja puhdas maa. Tämä on rikas ja varakas maa. Tämä on kaunis maa. Tämän maan koulutussysteemi on yksi maailman parhaista. Tämä on luova maa. Tämä on sivistynyt maa. Tässä maassa on sananvapaus.

...mutta

Tämä on myös maa, jossa hyvinvointi jakaantuu entistä jyrkemmin. Tämä on maa, jossa on 40 000 nuorisotyötöntä. He eivät ole työkykyisiä. Viiden miljoonan asukkaan maassa määrä on suuri, yhden ikäluokan verran. Valtava määrä hukattua potentiaalia! Teemme jotain väärin.

Tämä on maa, jonka sanastoon on tullut uusi sana: vihapuhe. Vihaan tuota sanaa! Vihapuhe merkitsee sitä, että maahanmuuttajista puhutaan negatiiviseen sävyyn. Vihapuhe on jotain, joka levittää suvaitsemattomuutta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole suomalaisia juuria. Tämä on maa, jossa ihmiset pelkäävät erilaisuutta niin paljon että vieraisiin kulttuureihin ja tapoihin tutustumisen sijaan aletaan vihata.


Mielestäni ei ole mahdollista, että kökötämme täällä Euroopan reunalla ja eristämme itsemme muusta maailmasta. Meillä on tulevina vuosina suuria ongelmia ratkaistavana kuten mitä tehdä nuorisotyöttömyyden ja sen syiden kanssa. Me tarvitsemme nuoriamme ja työelämä tarvitsee heitä. Meidän pitää myös pohtia, miten saisimme positiivisen asenneilmaston niitä ihmisiä kohtaan, jotka muuttavat meille muualta (ja kyse on varsin pienestä määrästä). Meillä on vielä paljon opittavaa kotouttamisesta ja rehellisyyden nimissä minusta maahanmuuttajan tulisi omaksua uuden kotimaansa kulttuurin päälinjat, jotta hän voisi aidosti integroitua yhteiskuntaamme. Pitää opetella kieli ja toimia maan yleisten normien mukaan. Silti voi säilyttää oman kulttuurinsa ja juurensa. Teemme Suomessa usein sen virheen, että olemme ylitsevuotavan suvaitsevaisia. Yritämme muuttaa omaa kulttuuriamme sen sijaan, että opettaisimme sitä muualta tulleille. Lopputulos on, että tulemme vihaisiksi. Tulee sellainen olo, että meidän pitää nyt muuttaa kulttuurisia ominaispiirteitämme, vaikka oikeastaan itse aloitimme koko homman.

Rikkaana maana Suomen tulisi myös miettiä sitä, miten voisimme auttaa köyhien maiden asukkaita niin, että he voisivat jatkaa kotimaassaan asumista. Minusta olisi kauheaa, jos joutuisin muuttamaan kotimaastani ja sen lisäksi päätyisin maahan, jossa en olisi tippaakaan tervetullut.

Globalisaatiosta huolimatta olen sitä mieltä, että meidän on mahdollista säilyttää vahva kansallinen identiteettimme. Suomi voi (kuvailemistani ongelmista huolimatta) olla kaikkea, jota tämän kirjoituksen alussa kirjoitin. 94-vuotiaana Suomi ei ole valtiona kovin vanha. Se, mitä suomalaisuus merkitsee on edelleen oppimisen ja löytämisen alla. Olisin surullinen, jos suomalaisena oleminen merkitsisi masentumista, suvaitsemattomuutta ja pelkoa tai vihaa kaikkea uutta kohtaan. Ei se niin voi olla. Se ei ole syy, miksi esi-isämme hoitivat meille tämän itsenäisyytemme. Olen varma, että hekin haluaisivat meidän auttavan ihmisiä hädässä. He antoivat meille etuoikeuden olla auttavalla puolella avunpyytämisen sijaan. Minusta on siunaus asua Suomessa. Minulla oli onni syntyä tänne. En ole kuitenkaan tehnyt mitään ansaitakseni tuota onnea. Siksi minun ei pidä olla kysymässä, mitä voin saada tältä maalta. Kysymys, joka minun kuuluu itselleni asettaa on, että mitä minä voin antaa tälle maalle. Kotimaalleni. Rakkaalle Suomelleni.

Talviruno lapsille

This time only in Finnish, I am introducing a poem I wrote today.

Opiskelen luovan kirjoittamisen jatko-opintoja avoimessa yliopistossa. Tämän viikonlopun olen ollut lasten lyriikan kurssilla. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa vuodenaikaruno lapsille. Olen aivan liian uupunut tuottamaan mitään kunnollista. Päätin seurata suomalaisen lastenrunouden klassikoita, kuten Immi Helléniä ja kirjoitin rauhallisen riimirunon, josta voi löytää myös opetuksellista sisältöä.


Puiden lehdet ovat pudonneet,
tuuli oksia riipii.
Lampien pinnat ovat jäätyneet, 
talvi meille hiipii.


Vielä merenranta loistaa
tuhansin kultaisin sävyin.
Orava yrittää kiirettä poistaa,
talvipesän täyttää kävyin.


Tähdet ovat palanneet taivaalle,
ne kertovat ajan juoksun.
Lämpötila kääntyy pakkaselle,
jo tunsin lumen tuoksun.


(Kuva on viime talvelta. Se on näkymä luokkahuoneeni ikkunasta.)

Tänään

(Olin tänään lyriikan kurssilla. Minulla on ollut suoraan sanottuna paska viikko. Työpaskaa ja kotipaskaa. Terveyden kanssakin on ollut ongelmia. Kurssilla piti tehdä nopea runollinen omakuva. Tuo olen minä tänään.)

Tänään me olemme mustaa.
Mustaa paksua liejua.
Tänään me mietimme raskaita ja tärkeitä.
Tänään me haluaisimme olla hysteerinen
ja kirkua falsetissa.
Me haluaisimme repiä hiuksiamme.
Me haluaisimme heitellä astioita sirpaleiksi
keittiön valkoisia kaakeleita vasten,
mutta emme tee sitä,
koska astiat ovat Arabiaa.

Me emme yleensä ole tällainen.
Yleensä me olemme perhosia
ja ohuista posliinikupeista juotua
venäläistä teetä.
Me olemme Chanel Vitosta ja
valkoinen helminauha.
Me olemme iloa ja ymmärrystä.
Me olemme ystävällinen.

Me olemme pajunoksa
alati kuohuvan elämän äärellä.
Riepotelkoon tuuli.
Me emme katkea.

Crocheted Birds- Virkatut linnut

I have been making some new crocheted birds. I don't have any pattern so they all are different. The lilac belongs to my daughter, she wanted to have it. After photographing the birds I forgot them in my bag so I had them with me at work. I showed them to my colleagues. They giggled and reminded me that it is Christmastime that is coming, not Eastertime. I didn't think that my birds are eastery, well never mind. I like them anyway. 
***
Olen virkannut lisää lintuja. Minulla ei ole valmista mallia, joten kaikista tulee vähän erilaisia. Violetti kuuluu tyttärelleni, hän omi sen heti. Unohdin linnut kuvaamisen jälkeen laukkuuni, joten ne olivat mukanani töissä. Näytin lintuja työkavereilleni. Heitä nauratti ja he sanoivat, että joulu on tulossa, ei pääsiäinen. En ajatellut, että lintuni olisivat pääsiäismäisiä. No, minä nyt joka tapauksessa pidän niistä.

A Fruity Dinner - Hedelmäinen päivällinen

I love salads, but sometimes I feel that my salads always taste the same. Today I made a fruity salad. I made a bed from iceberg lettuce. On the bed of lettuce I put slices of apples, mandarins, melon and grapes. I also put some Finnish milk cheese on the plate and then I fried some fruit marinaded chicken. I had a garlic sauce on the top of the salad. The salad was delicious!
I am not much of a dessert eater since I don't like sugar. Today I decided to try to make a dessert that suites my taste. I took some Turkish yogurt, bananas, honey (fluid) and then a hint of lemon & ginger chocolate I found from the supermarket today. Oh my goodness! It turned out to be heavenly. A perfect combination of sweet and sour!
***
Rakastan salaatteja, mutta välillä minusta tuntuu, että tekemäni salaatit maistuvat aina samalta. Siksi yritänkin kehitellä uusia makuyhdistelmiä. Tänään tein hedelmäistä salaattia. Tein salaattipedin jäävuorisalaatista. Sen päälle kasasin omenoiden, mandariinien, melonin ja viinirypäleiden paloja. Laitoin lautaselle myös maitojuustoa ja paistettua hedelmämarinoitua kanaa. Koko komeuden kruunasi valkosipulikastike. Salaatti oli herkullista!
En oikein ikinä syö jälkiruokia, koska en pidä makeasta tai sokerisesta. Tänään päätin yrittää tehdä omaan makuuni sopivaa jälkiruokaa. Laitoin kulhoon turkkilaista jugurttia, banaaneja, juoksevaa hunajaa ja koristeeksi tänään kaupasta löytämääni sitruuna- & inkiväärisuklaata. Oi hyvänen aika, miten taivaallista jälkiruuasta tuli. Täydellinen yhdistelmä hapanta ja makeaa!

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää

(This time only in Finnish, I'm afraid. I am writing about Allison Pearson's book.)


Sain Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää-kirjan lahjaksi kuutisen vuotta sitten. Tiedän, että kirja oli vihje ystävältäni. En ole tai ollut täydellä teholla yötä päivää töitä paiskiva uraäiti, mutta minulla on aina ollut taipumus haalia liikaa hommia itselleni. Ystäväni halusi hienotunteisesti muistuttaa minua hidastamaan. Se oli sama kevät, kun äitini palkkasi minulle siivoojan ja varoitti minua burn-outista. "En halua, että sä olet ihan böönaut alle kaksvitosena!" Olin kyllä silloin 28-vuotias, mutta ele oli kaunis ja tarpeellinen. Olin itkeä ilosta joka kerta, kun siivooja oli laittanut pienen ja sotkuisen kotini kuntoon.


Kun huomasin TV-mainoksesta, että kirjasta tehdään elokuva, olin hieman ihmeissäni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kirja ei ole tarpeeksi hyvä filmattavaksi. Päätin lukea kirjan uudelleen ja onneksi luin. Olin nimittäin väärässä. Olin luultavasti lukenut kirjan vuosia sitten nopeasti ja vain suorittanut sen alta pois. Toisella lukukerralla huomasin, että Pearsonin kirja on oivaltava ja se sisältää runsaasti hersyävän hauskoja kielikuvia. Henkilöhahmot ja kirjan tapahtumat ovat hengästyttäviä, mutta uskottavia. Kirjassa Kate painaa pitkää päivää rahastosijoitusalalla  ja tekee työmatkoja. Arjen hoitaminen on hankalaa, vaikka palveluksessa on lastenhoitaja ja siivooja (joka ei lukuisista vaivoistaan johtuen tosin pysty kumartumaan tai kurottamaan ja näin ollen osa asunnosta jää siivoamatta). 


Kate nauttii Cityssä työskentelemisestä ja siitä, että hän on yksi harvoista naisista miesten hallitsemassa maailmassa. Samalla hän tuntee jatkuvaa syyllisyyttä lastensa Emilyn (ekaluokkalainen) ja Benin (1-v.) laiminlyömisestä. Työpaikalla hän ei voi selitellä myöhästymisiään lastensa sairastamisella, parempi selitys on vaikka sanoa juuttuneensa liikenneruuhkaan. Katen työpaikalla ei nainen saa osoittaa olevansa äiti, siksi Katella ei ole edes lastensa kuvaa työpöydällä. Miesten pöydiltä kuvat löytyvät, koska on hyvä juttu, jos on isä. Kun mies ilmoittaa menevänsä esimerkiksi lastensa joulujuhlaan, pidetään häntä sankarina, kun naista vastaavassa tilanteessa katsottaisiin tympeästi.


En ole varma, pidänkö kirjan loppuratkaisusta, koska se on niin ilmiselvä. Kate nimittäin luopuu työstään ja muuttaa perheensä kanssa maalle. Loppu on minusta ristiriitainen, koska koko kirjan ajan on tehty selväksi miten työelämä ei jousta ja miten naista kohdellaan eri tavalla kuin miestä. Kirjan lopussa Kate jättää rakastamansa työn ollakseen perheensä kanssa. Toisaalta onhan loppu onnellinen (maailmassa tarvitaan onnellisia loppuja!), vaikkakin minusta hieman hätäisesti kirjoitettu.


Pidin kirjasta ja se oli mukavan kevyttä luettavaa. Välillä minua kyllä riipaisi, kun Kate kaipaa lapsiaan ja kokee että ei kuulu lastensa elämään. Kyllä minä tuossa kaipuussa jotain itsestänikin tunnistan. Eilen kun vein pientä poikaani päiväkotiin, kietoi hän päiväkodin eteisessä kätensä kaulani ympärille ja sanoi:"Tiedätkös, minä rakastan sinua äiti." Olisin halunnut ottaa lapseni syliini ja mennä kotiin viettämään aikaa hänen kanssaan. Sen sijaan sanoin, että minäkin rakastan häntä ja sitten lähdin kiireellä töihin. 


Viime viikkoina työpäivät ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi.  En lähdekään iltaisin kotoa enää minnekään, jotta ehdin olla lasteni kanssa. Esikoiseni on nyt kymmenen. Hän on kohta samanpituinen kuin minä. Kun katselen häntä, mietin että mihin nämä vuodet katosivat. Miten minulla voi olla jo noin iso lapsi?


Toinen on vielä pikkuinen. Voisinpa pysäyttää ajan hetkeksi. Juuri nyt, tähän viikonloppuun.

Random Food -Random-ruokaa

I came home after a long day at work. Nothing to eat and no enthusiasm to go to the grocery-store... So I did what I normally do: I just took things I found and tried to made something out of them.

In the fridge there were some eggs, unripened cheese (shallot taste), sausages and milk. From the freezer I found some spinach and beans. I also took some flour. I whisked three eggs,  a little amount of flour and milk in a bowl. I made crepes from the dough. In a another pan I mixed and fried the sliced sausages, beans and spinach. I covered the crepes with some unripened cheese, put the filling inside and served. I also found halloumi cheese from the fridge, so I fried it as well and served it with mango-chutney and guess what! The whole thing was very tasty and very stodge. I know I will never do the precise same food again since I don't measure the ingredients or write them down, but it doesn't matter. I enjoy creative cooking.

***

Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Seurasi tyypillinen tilanne: Ei mitään syötävää ja vielä vähemmän voimia tai intoa mennä kauppaan. Tein siis sen, mitä yleensäkin tällaisessa tilanteessa teen, aloin haalia aineksia ex-tempore-ruokaa varten. Jääkaapista löysin kanamunia, ruohosipulinmakuista tuorejuustoa, makkaraa ja maitoa. Pakastimessa oli papuja ja pinaattia. Otin myös jauhoja kaapista. Vispasin kolme kanamunaa, jauhoja ja vähän maitoa yhteen ja paistoin niistä ohuita lettuja. Toisella pannulla paistoin pilkotut makkarat, papuja ja pinaattia. Laitoin lettujen päälle vähän tuorejuustoa ja täytin ne makkara-täytteellä. Jääkaapista löytynyt halloumi pääsi myös paistinpannun kautta lautaselle. Laitoin sen päälle mango-chutneyta ja arvaa mitä! Ruuasta tuli todella maukasta ja täyttävää. En tule tekemään täsmälleen samaa ruokaa enää ikinä, koska en mittaa aineksia tai kirjoita reseptejä ylös. Se ei kuitenkaan haittaa. Nautin luovasta kokkaamisesta.

Fleeting - Ohikiitävää

The heaven is on fire when the evening falls. The shades change on every minute. The heaven is different although it is the same. From the strong colours of the heaven you can tell that it will be a cold night. The feverish circle around the moon tells the same. Now the darkness has taken all the colours. This November creeps on like a flock of crows.


In the middle of the day, in the middle of the lesson I got a sad message. I didn't know him so well, but I know his partner very well. I tried to find the right words on the phone. I am not good with that, but I would like to be. Maybe it helped that I listened to her. That I am here if needed.
***
Illan tullen taivas palaa, mutta vain hetken. Sävyt muuttuvat minuutin välein. Taivas on eri, vaikka se on sama. Taivaan tulien perusteella voi ennustaa, että ensi yönä on pakkasta. Saman viestin kertoi kuun ympärillä kiertävä samean kuumeinen kehrä. Nyt pimeys on niellyt kaikki värit. Yö ottaa omansa. Tämä marraskuu raahautuu varisparvena eteenpäin. Mandoliinipuuta ei näy.


Keskellä päivää kesken oppitunnin sain surullisen viestin. En minä ihmistä niin hyvin tuntenut, mutta suremaan jäävän kumppanin sitäkin paremmin. Puhelimessa yritin löytää sanoja. En ole hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Ehkä se auttaa nyt, että kuuntelin surevaa. Että olen täällä, jos tarvitaan. 

Christmas Opening - Joulun avaus

Today the local supermarket was celebrating its Christmas Opening. We went to see the fireworks across the road. I like the fireworks since they cheer up the dark night. What I don't like is the early start. The Christmas carols will get to my nerves if they start to play them already. I like Christmas, but I would rather have the Christmas season opening in the beginning of December. Before Christmas it is buy, buy, buy. After Christmas all the stores have their sales, then it is buy,buy, buy some more! This phenomenon makes me tired.
***
Tänään oli paikallisen tavaratalon joulun avajaiset. Ihailimme ilotulitusta kadun toiselta puolelta. Pidän raketeista, koska ne piristävät pimeää marraskuun iltaa. Siitä en pidä, että joulun avaus on näin aikaisin. Joululaulut alkavat käydä hermoilleni, jos niitä soitetaan jo nyt. Pidän joulusta, mutta toivoisin että joulun avaus olisi vasta joulukuun alussa tai marraskuun lopussa. Ennen joulua pitäisi ostaa, ostaa, ostaa. Joulun jälkeen alkavat alennusmyynnit. Taas pitäisi ostaa, ostaa, ostaa aina vain lisää. Olen väsynyt tähän ilmiöön.