Sosiaalisella medialla tarkoitetaan virtuaalisia verkostoja, joissa jaetaan sisältöä ja joissa ihmisillä on yleensä yhteinen kiinnostuksen kohde. Sosiaalisia medioita ovat esimerkiksi Facebook, Wikit, Irc-galleria, Habbo ja blogit. Minun sosiaalisen median käyttämiseni rajoittuu Facebookiin ja blogeihin. Käytän melko paljon aikaa sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta en enää juurikaan katso televisiota, joten mediaan käyttämäni aika ei ole kasvanut.
Ihmisillä tuntuu olevan melko kaksijakoinen suhde sosiaaliseen mediaan. Minulla on ystäviä, jotka eivät missään nimessä halua liittyä Facebookiin. Minulla oli itsellänikin aluksi pieni ennakkoasenne kyseistä palvelua kohtaan, mutta useiden ystävieni suostuteltua minua taivuin lopuksi. Onneksi. Minun elämääni Facebook on rikastuttanut kovasti, koska olen saanut yhteyksiä henkilöihin, jotka luulin jo kadottaneeni. Lisäksi voin olla helposti yhteydessä Ruotsissa asuviin sukulaisiini ja ulkosuomalaisiin ystäviini. Liittymällä Facebookissa toimivaan opettajaryhmään olen solminut kontakteja eurooppalaisiin opettajiin, minulla on opettajaystäviä Espanjasta, Turkista ja Saksasta. Käytän Facebookin chat-toimintoa päivittäin. Reaaliaikaisessa chatissa juttelen usein ruotsalaisten serkkujeni kanssa ruotsiksi. Muita chatissa käyttämiäni kieliä ovat suomi, englanti ja saksa. Eräs ystäväni kirjoittaa välillä espanjaa keskustelun lomassa. Facebook auttaa minua ylläpitämään kielitaitoani. Ymmärrän, mitä minulle kirjoitetaan, mutta joskus minun on vaikeaa muistaa sanoja nopeasti. Avaan silloin toisenkin nettiyhteyden ja voin nopeasti katsoa ilmaisesta sanakirjasta tarvitsemani sanat.
Facebook on myös aikamoinen aikavaras. Aluksi (varsinkin raskauteni loppuvaiheessa) pelasin kaikenlaisia Facebookissa tarjolla olevia pelejä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaaminen tosin hiipui. Pelatessani pokeria aloin jutella brittiläisen miehen kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomen historiasta. Nyt olemme jo yli vuoden olleet Facebook-kavereita ja hänen kauttaan olen itsekin oppinut kotimaani historiasta. Hänen kiinnostuksensa kotikaupunkiini oli yksi syy
Rauma-blogini perustamiseen. Nuoruudessani asuin Saksassa ja minulla oli siellä muutama todella hyvä ystävä. Vuosien vieriessä siteet noihin ystäviin katkesivat. Olen muutaman kerran iloinnut ääneen, kun ystäväpyynnön takaa on löytynyt saksanaikainen minulle tärkeä ihminen. Kaikkia kaipaamiani ihmisiä en ole tavoittanut, mutta toivon että hekin vielä löytäisivät Facebookin. Minulla ei ole ollut Facebookista mitään harmia. Omituisia ystäväpyyntöjä tulee välillä, mutta niihin en vastaa. Kirjoittaminen on minulle ominainen itseilmaisun keino, joten minusta on ollut mukavaa kirjoitella statuspäivityksiä (FB:n toiminto, johon lyhyesti kirjoitetaan omat kuulumiset tai ajatukset). Välillä tuntuu myös siltä, että side ystäviin on vahvistunut Facebookin myötä, kun tietää heidän kuulumisensa paremmin. Toisin kuin voisi luulla, Facebook ei ole vähentänyt ystävieni kanssa viettämääni aikaa, vaan pikemminkin lisännyt sitä.
Olen nyt kirjoittanut blogia puolisentoista vuotta. Bloggaamiseen sain alkukipinän lehtikirjoittamisen kurssilla sillä siellä tutustuttiin blogeihin. Raskauteni takia minun oli vaikea liikkua ja päivät kävivät pitkiksi. Aloin ensin lukea muiden blogeja ja sitten kirjoittaa omaani. Toinen sysäys bloggaamiseeni oli entisen luokkatoverini kirjoittama suloinen blogi. Olen nauttinut bloggaamisesta kovasti. Muiden blogeista olen löytänyt valtavasti ajattelemisen aiheita, kirjavinkkejä, taidevinkkejä, taitavasti kirjoitettuja pakinoita ja tarinoita, reseptejä, askarteluideoita ja tonneittain kauniita kuvia ja inspiraatiota. Muutaman blogikaverin kanssa olen alkanut pitää yhteyttäkin. Olen saanut uusia, kiinnostavia ihmisiä elämääni. Tuossa oikealla sivussa on lista blogeista, joista pidän. Oikeasti lista on vielä paljon pidempi. Minulla on itselläni kirjanmerkeissä lisää blogeja, joissa käyn jos vain ehdin. Jätän mielelläni itsestäni jonkun merkin muiden blogeihin, koska minusta on mukavaa, jos minulle jätetään kommenttia. Aina en ehdi kommentoida ja joskus ei vaan ole sanottavaa. Pyrin vastaamaan blogiini kommentoineille, varsinkin jos minulta kysytään jotain.
Blogini avulla olen tehnyt myös hieman hyväntekeväisyystyötä. Edellisenä vuonna neulottiin villasukkia Venäjän orpokodeissa, sairaaloissa ja turvakodeissa oleville lapsille. Viidetkymmenet parit sukkia ja runsas määrä lahjoitettuja vaatteita lähti erään tuttuni matkassa Venäjälle. Viime vuoden lopulla myin hyväntekeväisyyshuulirasvoja. Sain blogi- ym.ystävieni avulla myytyä viisikymmentä huulirasvaa ja siten kerättyä 50 euroa syöpäsairaiden lasten tukiyhdistykselle, SYLVA ry:lle. Saan suurta henkistä tyydytystä, jos voin jotenkin auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa.
Minun elämääni sosiaalinen media sopii hyvin ja kotiäitinä ollessani se on ollut yksi side aikuiseen maailmaan. Minulla on sosiaalisesta mediasta vain hyviä kokemuksia ja siitä olen hyvilläni. Tiedän, että jotkut blogit ovat tulleet kiusatuiksi eli niihin on lähetetty inhottavia kommentteja. Itse olen onneksi säästynyt sellaiselta ja toivon, että sellainen käytös karsiutuisi blogimaailmasta, koska minusta Blogistanian on tarkoitus tuoda hyvää mieltä, tietoa ja iloa ihmisille. Toisaalta blogimaailma on myös myötäelämistä ja tukea varten. Useat bloggaajaat saavat myötuntoisia ja kannustavia palautteita vaikeista asioista kirjoittaessaan. Näin on käynyt minullekin ja se on tuntunut todella hyvältä!
