Kesäjuhlat

Tänään sain nauttia täällä pikkukaupungissani tällä hetkellä vallitsevasta kansainvälisyydestä. Minua melkein täsmälleen puolet vanhempi ystävättäreni vietti syntymäpäiväjuhliaan ja ilokseni minutkin oli kutsuttu. Juhlat alkoivat Merimuseossa, jossa opastuksen jälkeen nautimme kahvit. Sitten oli vuorossa uimista ja saunomista. Saunomisen jälkeen oli grilli-illan vuoro. Tunnelma oli sydämellinen ja lämmin. Päivänsankari nautti suuresti juhlaväestä ja muistamisesta. Minä nautin yhdessäolosta ja siitä, että sain puhua englantia ja kovasti rakastamaani saksan kieltä. Iloitsin myös siitä, kun sain ojentaa päivänsankarille itse tekemäni kortin ja virkkaamani pitsiliinan. Osallistuin yhteiseen lahjaankin, mutta oli kiva antaa vielä jotain ihan omaakin. Surettaa, kun tiedän, että ystäväni lähtee syksyllä Saksaan takaisin. Onneksi olen jo saanut vierailukutsun häneltä. Ennen kuin lähdin juhlista lauloin juhlaväelle jazzia, Lullaby of birdlandin ja minut täytti ilolla se, miten innolla juhlaväki otti jännittyneen värisevällä äänellä laulamani laulun vastaan. Juhlissa oli väkeä monesta eri maasta, Saksasta, Puolasta, Iranista, Etelä-Afrikasta ja Suomesta. Oli mukavaa, miten tällainen sekalainen joukko sekalaisen ikäisiä ihmisiä pystyivät luomaan tihkusateen keskelle niin välittömän ja mukavan tunnelman. Olen juhlista vieläkin oikein onnellinen ja kaikkein onnellisin olen päivänsankarin puolesta, joka huokui tyytyväisyyttä onnistuneesta juhlapäivästään.

Laitan tähän muutamia kuvia, jotka eivät ole siitä rannasta, jossa olimme, mutta samalta suunnalta kuitenkin...

Kaipuu käsillä tekemiseen...

Olen nyt viettänyt muutaman illan yksin, omassa hyvässä seurassani. Olen nauttinut yksinolosta enemmän, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Yleensä en ole ikinä yksin ja koska työnikin on jatkuvaa vastavuoroisuutta, yksinäisyyttä kaipaa.

Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen, koska en ole lukenut ollenkaan. Paitsi, että se ei ole totta. Herättyäni luin sanomalehden, sitten luin jonkun siirappisen rakkausnovellin naistenlehdestä (se oli kyllä aika kamala, mutta kai sellainenkin piti kesän kunniaksi lukea) ja sitten olen illalla lukenut virkkausohjetta.


Ihanan ilta-auringon heittäessä lempeää valoaan sohvalleni istuin itsekseni, katselin toisella silmällä hömppää televisiosta ja virkkasin. Tuntuu mukavalta nähdä oman käden jälki ja olenkin loman aikana virkannut jo kaksi pitsiliinaa. Langan väri on aivan värimaailmani ulkopuolelta, koska se on vanhaa roosaa, mutta kesä herkistää uusille asioille ja hyvä niin.

Minun piti mennä tänään kirjastoon, koska olen hotkinut jo kaikki viimeksi lainaamani kirjat, mutta eksyinkin alennusmyynteihin. Oho. Ostin muun muassa kolme pokkaria ja niistä voin kirjoittaa myöhemmin. Lisäksi ostin ihania askartelujuttuja. Minut on kutsuttu muutamiin kesäjuhliin ja ajattelin muistaa kesänsankareita itsetehdyillä korteilla. Kerrankin on aikaa tehdä itse. Olen iloinen siitä, että ainakin Suomessa on jo jonkin aikaa ollut vallalla suuntaus, jonka mukaan käsillä tekeminen on tyylikästä. Kesän sisustustrendinä on muuten selvästikin ruusuinen romantiikka, joten mikä siihen sopisi paremmin kuin virkatut vanhan roosan väriset pitsiliinat. Kerrankin minäkin olen trendikäs!

Kissa ja hiiri

Luin kirjan, joka oli taas ihan erilainen muihin lukemiini verrattuna. Kirjan maailma oli kaukana omasta kokemusmaailmastani. Kirja on myös kirjoitettu eri aikana kuin mitä minä olen elänyt, se on vuodelta 1962.

Kirjassa kerrotaan poikien ja nuorten miesten maailmasta. Kirjassa poikajoukko sukeltaa hylylle, joka on entinen Czaika-luokan alus ja joka makaa Itämeren pohjassa. Kirja on kasvukertomus erään pojan varttumisesta lapsesta nuoreksi mieheksi. Kirja sai minut pauloihinsa, vaikka siinä kerrottiin paljon sellaisesta, mikä ei kosketa elämänpiiriäni -tai ehkä juuri siksi.

Kirjan kirjoittaja Günter Grass on mestari kuvailemaan erilaisia maisemia ja tunnelmia. Tuntui kuin olisin itsekin sukeltanut Itämeren lasipullon vihreässä sylissä poikajoukon mukana. Pojista varsinkin yksi, Mahlke sukelsi merestä aarteita. Muistin lapsuudesta sen tunteen, kun löysi aarteita. Aikuisen silmä ei tietenkään löytämiäni tavaroita tunnistanut aarteiksi, mutta ei voi mitään, aikuiset nyt ovat sellaisia. Lapsuuteni kesinä kuljimme kakarajoukolla tönkimässä kaikki mahdolliset nurkat -aarteita etsimässä. Muistan myös, kuinka mielikuvituksemme keksi aarteista tarinoita, antoi asioille merkityksiä ja paikkasi niitä aukkoja, jotka jäivät ymmärryksemme ulkopuolelle.

Lukemani kirja oli salaperäinen ja mukaansatempaava ja toivon, että moni löytäisi sen ja lukisi sen. Täytyy vielä mainita, että Grass on aika velho kuvaamaan poikien heräilevää ja pulppuilevaa seksuaalisuutta. Ällöttävän limaisen, tahmean, viehkeästi hän pystyy maalailemaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Hänen kyseisestä aiheesta kirjoittamiaan lauseita oli hykerryttävän hauska lukea.

Kirja kannattaa lukea myös siksi, että saa tietää, mikä ihme se kirjan hiiri on. Itse en olisi ikinä keksinyt sellaista tarinaa.

Ihana kesäloma..

Olen odottanut kesää jo joulusta asti. Rakastan sitä, kun työn täyttämien päivien keskeltä havahtuu siihen, että luonto on jälleen kerran toistanut luomiskertomuksen, herännyt henkiin ja ympäröinyt minut uudella vihreällä.

Luonto herää nopeasti. Ahnaasti se juopuu auringosta ja kasvaa melkein kohisten. Pian joka paikka on sakeana uteliaasti maassa nousseista kukista ja ruohoista ja tuntuu, että ilmassa laulavat tuhannet linnut iloiten uudesta keväästä ja kesästä.

Minäkin iloitsen ja herään henkiin. Talvisen aherruksen jälkeen tunnen ansainneeni kesän levon. Palautuminen vaatii aikaa. Sinä päivänä kun aamulla huomaan, että luovuus kuplii minussa, tiedän oikeasti saavuttaneeni loman.

Olen juhlinut lomaani lukemalla. Minulla on lukemisen himo. Talvella olen työstä väsynyt tai en muuten ehdi lukea ja siksi minun on pakko täyttää sieluuni jääneet kirjojen mentävät aukot kesällä.

Luin jo viime kesänä Sarah Churchwellin Marilyn Monroen monta elämää (tämä kirja juolahti mieleeni, kun katsoin seinälläni olevaa Marilyn Monroen kuvaa). Kirja kertoo Marilyn Monroesta ja vaikka olen nopea lukija, olin tuskastua tähän kirjaan. Olen lukenut paljon Marilynistä kertovia kirjoja, joten monet asiat olivat minulle jo tuttuja. Marilyn jaksaa kiehtoa minua, koska hänen hahmonsa on niin traaginen. Minua kiehtoo Marilynin ristiriitaisuus. Miehet ihailivat häntä ja naiset halusivat olla kuten hän.. Millaista on olla kaikkien palvoma ja kuitenkin sisältä niin yksinäinen ja rikkinäinen?

Olin pettynyt Marilyn Monroen monta elämää-kirjaan. Churchwell on kirjoittanut kirjan tavoittamatta tiettyä herkkyyttä, jonka ajattelen Marilyniin liittyneen. Kirja on yritetty kirjoittaa "tieteellisesti". Siinä on siis täsmälliset lähdeviiteet ja se on yritetty jäsentää täsmällisesti. Minusta se on silti melkoista tilkkutäkkiä. Voiko niin populääristä ilmiöstä, kuin Marilyn Monroe kirjoittaa "tieteellisesti", muita Marilynista tehtyjä kirjoja ("lähteitä") referoiden? Tarkoitan, löytyykö kirjalle muita lukijoita, kuin minä, jos se on kirjoitettu tympeän tiedekirjan, Marilyn-hakuteoksen muotoon?