Ostin kirpputorilta lankapussin kahdella eurolla. Pussissa on virkkauslankoja. Kuvassa oleva lanka ei kuitenkaan halunnut virkkuukoukulle, vaan se hyppäsi puikoille. Sitä täytyy neuloa tosi löysästi, jotta se liikkuu puikoilla, mutta tulos on ilmava ja superpehmeä. Ensin ajattelin tehdä pussukan, mutta siitä tuleekin huivi. Lanka on yllättävän riittoisaa.
Huivi sopii hyvin joskus aiemmin kirpputorilta ostamani laukun seuraksi. Laukku maksoi 80 senttiä.
Laukku näytti vähän tylsältä, joten päätin piristää sitä taiteilija Anu Sukasen tekemällä rintaneulalla. Ostin korun Galleria Keinusta.

Ilonaihe

Kuuden toisella puolella Suomea asutun vuoden jälkeen siskoni asuu jälleen kanssani samassa kaupungissa. Välimatkaa kodeillamme on vain pari kilometriä. Viikonloppuna juhlistimme siskoni ja hänen miehensä uutta kotia pitämällä grillijuhlat.

Kaksi positiivista yllätystä

Pari päivää sitten ostin Me Naiset-lehden, kun halvalla sai (vrt. Sulo Vilén). Olen pitänyt lehteä aika huonona ja sisältöä repaleisena, mutta tämä numero oli poikkeus. Löysin paljon luettavaa ja yksi aukeama hurmasi värikkyydellään ja ilollaan. (Click-click.)
En ollut ollenkaan ruuanlaittotuulella, joten yllätin mieheni ehdottomalla hänelle ruokaa McDonaldsista. Olen elämäni aikana käynyt "Mäkkärissä" vain muutaman kerran, mutta nyt halusin testata mainoksessa näkemääni italialaista hampurilaista. Ranskalaiset olivat, mitä olivat, mutta kanahampurilainen oli suorastaan herkullinen. Täytteenä oli muun muassa rucolaa ja maku oli miltein hienostunut. Tämä on varmaan paras hampurilainen, jota olen syönyt. Tosin en ole aivan varma, onko tuossa kuvassa näkyvällä herkulla mitään tekemistä hampurilaisen kanssa.

Kaduilta ja kujilta

Maailman suloisin torikauppias

Olin eilen iltatorilla. Raumalla on nyt pitsiviikko ja silloin ihmiset pääsevät myymään tavaroitaan iltatorille. Myyntipaikka on ilmainen ja väkeä oli paljon. Ostin kauniin kukkakimpun maailman suloisimmalta torikauppiaalta.Kaikille Raumasta tykkääville vinkiksi, että olen alkanut kirjoittaa Rauma-aiheista blogia, se on osoitteessa: http://raumathroughmyeyes-minunraumani.blogspot.com

Pihalla

Tänään olen kierrellyt ympäri vanhaa Raumaa ja nautiskellut kotikaupungistani. Suurin osa vanhan Rauman rakennuksista on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Entisaikoina pidettiin huolta vain talojen julkisivuista. Ihmiset saattoivat esimerkiksi maalauttaa ja koristella vain talon julkisivun sisäpihan puoleisen seinän jäädessä huonommalle huomiolle. Sama pätee edelleenkin.

Mielestäni näissä kuvissa on silti erilaista nostalgiaa, kuin niissä, joissa kuvataan aiempien vuosisatojen tyylipiirteitä. Kovin kaunis on tämäkin maisema rosoisuudessaan. Minusta on kiehtovaa kurkkia vanhan Rauman sisäpihoja - niitä jotka ovat suuria -ja yleensä suurelle yleisölle suljettuja. Nämä maisemat johdattelevat Galleria Keinuun, josta aiemmin jo kerroinkin. Aihe kiinnosti erästä lukijaani, joten myöhemmin on luvassa lisää juttua kiinnostavasta kohteesta.

Barcelonan tuliaisia

Minulla on erittäin matkustavainen äiti. Hänen matkoistaan on paljon iloa minullekin. Sen lisäksi, että kuulen eri paikosta, äiti muistaa minua ja perhettäni kivoilla tuliaisilla. Ylläoleva lisko tulee asustamaan jääkaapin ovessa muiden magneettien kanssa.
Nahkatakki näyttää kuvassa kovin isolta, mutta oikeasti se on kokoa pieni poika. Vauva saa sen ylleen, kunhan vähän kasvaa. Ihana kaulakoru on sen sijaan minulle, jee!
Pidän Joan Mirón töistä, joten nämä sukatkin miellyttävät kovasti.
Korviksia minulla ei voi olla koskaan liikaa.
Sormus on massiivisuudessaan todella persoonallinen. Viihdyn hyvin se sormessani (mutta kauhia, kun minulla on lyhyet sormet, ei ikinä uskoisi että soitan pianoa ja välillä jopa ihan hyvinkin.)
Jääkaapissa on sitten vielä Sangriaa ja espanjalaista suklaata, mutta niitä pitää säästellä sopivaan tilaisuuteen.

(Mieheni ja minä saimme sitten vielä sellaisen nopan, jossa on seksiasentoja. Hauska, että äiti pitää huolen siitä, että lapsi leikkii. Kuvaa en sentään kehdannut laittaa, hih hih. Ai niin ja se noppa loistaa pimeässä.)