tiistai 6. joulukuuta 2011

It is Finland's 94th Incependence Day - Itsenäisyyspäivänä



Finland is my home country. My home. This is a safe and clean country. This is a rich and wealthy country. This is a beautiful country. This country's educational system is on the top of the world. This is a creative country. This is sophisticated country. This is a country that has the liberty of speech.

...but

This is also a country where the welfare is being more and more divided. This is a country where there is a group of over 40 000 young people being unemployed because they are not able to work. In a country of 5 million people it is a lot! It is a huge waste of potential. We are doing something wrong.

This is a country that now has a new word in its vocabulary it is called the hate-speech. I hate that word! Hate speech means that you are talking about immigrants or refugees in a negative manner. It is something that spreads intolerance towards people that don't have Finnish roots. This is a country where some people are so afraid of difference that instead of studying things and trying to learn about different people and culture they start to hate.

In my point of view it is not possible to stay here on the edge of Europe and isolate ourselves from the world. We have some big issues to solve in the years to come. For example how to take care of our youth. We need them. How to have a positive atmosphere towards people that move here (and we are really not talking about a big number!). We still have a lot to learn about how to integrate immigrants to our society in a positive way and to be honest I think that if you move from one country to another you should accept that country's main manners. You can preserve your culture and your roots, but if you really want to integrate in a new society you need to learn the language and the main points of that country's culture. In Finland we often make the mistake that we try to be too tolerant. We try to change our culture instead of teaching it to people that move here. The end result is that we become angry. We think that now we have to change our culture because of the immigrants although we ourselves started the whole thing.

We as a rich country should also consider how to help the poor countries people so that they could continue living in their own countries. I think it would be terrible if I had to move from my country and then to land in a country where I am not welcomed at all.

In these times of globalisation I think it is still possible to maintain our strong national identity. Finland can (despite of the problems I described) be everything I wrote in the beginning of this posting. As a 94 years old nation Finland is not old. We are still learning and finding out what being a Finn is. I would be sad if being a Finn would mean being a depressive, intolerant person who is afraid of new influences and hates foreign people. It can not be like that. It is not why our ancestors got the independence for us. I am sure they would like us to help the people in need. They got us the privilege that we can help others instead of being the ones who need help. I think it is a blessing to live in Finland. I was lucky to born here, but I have done nothing to deserve all this. That's why I shouldn't be asking what this country can do for me. The question I need to make is what can I do for this country. My home country. My precious Finland.
***
Suomi on kotimaani. Kotini. Tämä on turvallinen ja puhdas maa. Tämä on rikas ja varakas maa. Tämä on kaunis maa. Tämän maan koulutussysteemi on yksi maailman parhaista. Tämä on luova maa. Tämä on sivistynyt maa. Tässä maassa on sananvapaus.

...mutta

Tämä on myös maa, jossa hyvinvointi jakaantuu entistä jyrkemmin. Tämä on maa, jossa on 40 000 nuorisotyötöntä. He eivät ole työkykyisiä. Viiden miljoonan asukkaan maassa määrä on suuri, yhden ikäluokan verran. Valtava määrä hukattua potentiaalia! Teemme jotain väärin.

Tämä on maa, jonka sanastoon on tullut uusi sana: vihapuhe. Vihaan tuota sanaa! Vihapuhe merkitsee sitä, että maahanmuuttajista puhutaan negatiiviseen sävyyn. Vihapuhe on jotain, joka levittää suvaitsemattomuutta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole suomalaisia juuria. Tämä on maa, jossa ihmiset pelkäävät erilaisuutta niin paljon että vieraisiin kulttuureihin ja tapoihin tutustumisen sijaan aletaan vihata.


Mielestäni ei ole mahdollista, että kökötämme täällä Euroopan reunalla ja eristämme itsemme muusta maailmasta. Meillä on tulevina vuosina suuria ongelmia ratkaistavana kuten mitä tehdä nuorisotyöttömyyden ja sen syiden kanssa. Me tarvitsemme nuoriamme ja työelämä tarvitsee heitä. Meidän pitää myös pohtia, miten saisimme positiivisen asenneilmaston niitä ihmisiä kohtaan, jotka muuttavat meille muualta (ja kyse on varsin pienestä määrästä). Meillä on vielä paljon opittavaa kotouttamisesta ja rehellisyyden nimissä minusta maahanmuuttajan tulisi omaksua uuden kotimaansa kulttuurin päälinjat, jotta hän voisi aidosti integroitua yhteiskuntaamme. Pitää opetella kieli ja toimia maan yleisten normien mukaan. Silti voi säilyttää oman kulttuurinsa ja juurensa. Teemme Suomessa usein sen virheen, että olemme ylitsevuotavan suvaitsevaisia. Yritämme muuttaa omaa kulttuuriamme sen sijaan, että opettaisimme sitä muualta tulleille. Lopputulos on, että tulemme vihaisiksi. Tulee sellainen olo, että meidän pitää nyt muuttaa kulttuurisia ominaispiirteitämme, vaikka oikeastaan itse aloitimme koko homman.

Rikkaana maana Suomen tulisi myös miettiä sitä, miten voisimme auttaa köyhien maiden asukkaita niin, että he voisivat jatkaa kotimaassaan asumista. Minusta olisi kauheaa, jos joutuisin muuttamaan kotimaastani ja sen lisäksi päätyisin maahan, jossa en olisi tippaakaan tervetullut.

Globalisaatiosta huolimatta olen sitä mieltä, että meidän on mahdollista säilyttää vahva kansallinen identiteettimme. Suomi voi (kuvailemistani ongelmista huolimatta) olla kaikkea, jota tämän kirjoituksen alussa kirjoitin. 94-vuotiaana Suomi ei ole valtiona kovin vanha. Se, mitä suomalaisuus merkitsee on edelleen oppimisen ja löytämisen alla. Olisin surullinen, jos suomalaisena oleminen merkitsisi masentumista, suvaitsemattomuutta ja pelkoa tai vihaa kaikkea uutta kohtaan. Ei se niin voi olla. Se ei ole syy, miksi esi-isämme hoitivat meille tämän itsenäisyytemme. Olen varma, että hekin haluaisivat meidän auttavan ihmisiä hädässä. He antoivat meille etuoikeuden olla auttavalla puolella avunpyytämisen sijaan. Minusta on siunaus asua Suomessa. Minulla oli onni syntyä tänne. En ole kuitenkaan tehnyt mitään ansaitakseni tuota onnea. Siksi minun ei pidä olla kysymässä, mitä voin saada tältä maalta. Kysymys, joka minun kuuluu itselleni asettaa on, että mitä minä voin antaa tälle maalle. Kotimaalleni. Rakkaalle Suomelleni.

3 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Kauniita kuvia ja tärkeää asiaa. Itsekin olen paljon miettinyt, että onko minulla oikeus kieltää muita tulemasta tänne. Toisaalta kaikkia emme voi ottaa, joten tärkeintä olisi osata valita ne, jotka ovat suurimmassa hädässä ja auttaa muita omassa kotimaassaan. Kaikkihan me asumme yhteisellä planeetalla eikä kukaan oikeastaan omista mitään. Rajat ovat keinotekoisia ja sodat turhia.

Kimmonkamera kirjoitti...

Kiitos puhuttelevasta itsenäisyyspäivän kirjoituksesta.

Kiitos myös julkaisematta jääneestä kommentistasi (ilmeisesti poistit sen itse?) blogissani. Ehkä kuvan uhkaavuus tulee menetetyn (?) menneen ajan tunnelmasta, joka saarella allitsee.

Rouva Nordman kirjoitti...

Helena, kiva kuulla susta. Olen kanssasi samaa mieltä.

Kimmo, ei ole ollut tarkoitusta poistaa kommenttia, mihinköhän maailman tuuliin se lensi. Omituista. Kirjoittelen sen uudelleen.