Tänään

(Olin tänään lyriikan kurssilla. Minulla on ollut suoraan sanottuna paska viikko. Työpaskaa ja kotipaskaa. Terveyden kanssakin on ollut ongelmia. Kurssilla piti tehdä nopea runollinen omakuva. Tuo olen minä tänään.)

Tänään me olemme mustaa.
Mustaa paksua liejua.
Tänään me mietimme raskaita ja tärkeitä.
Tänään me haluaisimme olla hysteerinen
ja kirkua falsetissa.
Me haluaisimme repiä hiuksiamme.
Me haluaisimme heitellä astioita sirpaleiksi
keittiön valkoisia kaakeleita vasten,
mutta emme tee sitä,
koska astiat ovat Arabiaa.

Me emme yleensä ole tällainen.
Yleensä me olemme perhosia
ja ohuista posliinikupeista juotua
venäläistä teetä.
Me olemme Chanel Vitosta ja
valkoinen helminauha.
Me olemme iloa ja ymmärrystä.
Me olemme ystävällinen.

Me olemme pajunoksa
alati kuohuvan elämän äärellä.
Riepotelkoon tuuli.
Me emme katkea.

Crocheted Birds- Virkatut linnut

I have been making some new crocheted birds. I don't have any pattern so they all are different. The lilac belongs to my daughter, she wanted to have it. After photographing the birds I forgot them in my bag so I had them with me at work. I showed them to my colleagues. They giggled and reminded me that it is Christmastime that is coming, not Eastertime. I didn't think that my birds are eastery, well never mind. I like them anyway. 
***
Olen virkannut lisää lintuja. Minulla ei ole valmista mallia, joten kaikista tulee vähän erilaisia. Violetti kuuluu tyttärelleni, hän omi sen heti. Unohdin linnut kuvaamisen jälkeen laukkuuni, joten ne olivat mukanani töissä. Näytin lintuja työkavereilleni. Heitä nauratti ja he sanoivat, että joulu on tulossa, ei pääsiäinen. En ajatellut, että lintuni olisivat pääsiäismäisiä. No, minä nyt joka tapauksessa pidän niistä.

A Fruity Dinner - Hedelmäinen päivällinen

I love salads, but sometimes I feel that my salads always taste the same. Today I made a fruity salad. I made a bed from iceberg lettuce. On the bed of lettuce I put slices of apples, mandarins, melon and grapes. I also put some Finnish milk cheese on the plate and then I fried some fruit marinaded chicken. I had a garlic sauce on the top of the salad. The salad was delicious!
I am not much of a dessert eater since I don't like sugar. Today I decided to try to make a dessert that suites my taste. I took some Turkish yogurt, bananas, honey (fluid) and then a hint of lemon & ginger chocolate I found from the supermarket today. Oh my goodness! It turned out to be heavenly. A perfect combination of sweet and sour!
***
Rakastan salaatteja, mutta välillä minusta tuntuu, että tekemäni salaatit maistuvat aina samalta. Siksi yritänkin kehitellä uusia makuyhdistelmiä. Tänään tein hedelmäistä salaattia. Tein salaattipedin jäävuorisalaatista. Sen päälle kasasin omenoiden, mandariinien, melonin ja viinirypäleiden paloja. Laitoin lautaselle myös maitojuustoa ja paistettua hedelmämarinoitua kanaa. Koko komeuden kruunasi valkosipulikastike. Salaatti oli herkullista!
En oikein ikinä syö jälkiruokia, koska en pidä makeasta tai sokerisesta. Tänään päätin yrittää tehdä omaan makuuni sopivaa jälkiruokaa. Laitoin kulhoon turkkilaista jugurttia, banaaneja, juoksevaa hunajaa ja koristeeksi tänään kaupasta löytämääni sitruuna- & inkiväärisuklaata. Oi hyvänen aika, miten taivaallista jälkiruuasta tuli. Täydellinen yhdistelmä hapanta ja makeaa!

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää

(This time only in Finnish, I'm afraid. I am writing about Allison Pearson's book.)


Sain Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää-kirjan lahjaksi kuutisen vuotta sitten. Tiedän, että kirja oli vihje ystävältäni. En ole tai ollut täydellä teholla yötä päivää töitä paiskiva uraäiti, mutta minulla on aina ollut taipumus haalia liikaa hommia itselleni. Ystäväni halusi hienotunteisesti muistuttaa minua hidastamaan. Se oli sama kevät, kun äitini palkkasi minulle siivoojan ja varoitti minua burn-outista. "En halua, että sä olet ihan böönaut alle kaksvitosena!" Olin kyllä silloin 28-vuotias, mutta ele oli kaunis ja tarpeellinen. Olin itkeä ilosta joka kerta, kun siivooja oli laittanut pienen ja sotkuisen kotini kuntoon.


Kun huomasin TV-mainoksesta, että kirjasta tehdään elokuva, olin hieman ihmeissäni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kirja ei ole tarpeeksi hyvä filmattavaksi. Päätin lukea kirjan uudelleen ja onneksi luin. Olin nimittäin väärässä. Olin luultavasti lukenut kirjan vuosia sitten nopeasti ja vain suorittanut sen alta pois. Toisella lukukerralla huomasin, että Pearsonin kirja on oivaltava ja se sisältää runsaasti hersyävän hauskoja kielikuvia. Henkilöhahmot ja kirjan tapahtumat ovat hengästyttäviä, mutta uskottavia. Kirjassa Kate painaa pitkää päivää rahastosijoitusalalla  ja tekee työmatkoja. Arjen hoitaminen on hankalaa, vaikka palveluksessa on lastenhoitaja ja siivooja (joka ei lukuisista vaivoistaan johtuen tosin pysty kumartumaan tai kurottamaan ja näin ollen osa asunnosta jää siivoamatta). 


Kate nauttii Cityssä työskentelemisestä ja siitä, että hän on yksi harvoista naisista miesten hallitsemassa maailmassa. Samalla hän tuntee jatkuvaa syyllisyyttä lastensa Emilyn (ekaluokkalainen) ja Benin (1-v.) laiminlyömisestä. Työpaikalla hän ei voi selitellä myöhästymisiään lastensa sairastamisella, parempi selitys on vaikka sanoa juuttuneensa liikenneruuhkaan. Katen työpaikalla ei nainen saa osoittaa olevansa äiti, siksi Katella ei ole edes lastensa kuvaa työpöydällä. Miesten pöydiltä kuvat löytyvät, koska on hyvä juttu, jos on isä. Kun mies ilmoittaa menevänsä esimerkiksi lastensa joulujuhlaan, pidetään häntä sankarina, kun naista vastaavassa tilanteessa katsottaisiin tympeästi.


En ole varma, pidänkö kirjan loppuratkaisusta, koska se on niin ilmiselvä. Kate nimittäin luopuu työstään ja muuttaa perheensä kanssa maalle. Loppu on minusta ristiriitainen, koska koko kirjan ajan on tehty selväksi miten työelämä ei jousta ja miten naista kohdellaan eri tavalla kuin miestä. Kirjan lopussa Kate jättää rakastamansa työn ollakseen perheensä kanssa. Toisaalta onhan loppu onnellinen (maailmassa tarvitaan onnellisia loppuja!), vaikkakin minusta hieman hätäisesti kirjoitettu.


Pidin kirjasta ja se oli mukavan kevyttä luettavaa. Välillä minua kyllä riipaisi, kun Kate kaipaa lapsiaan ja kokee että ei kuulu lastensa elämään. Kyllä minä tuossa kaipuussa jotain itsestänikin tunnistan. Eilen kun vein pientä poikaani päiväkotiin, kietoi hän päiväkodin eteisessä kätensä kaulani ympärille ja sanoi:"Tiedätkös, minä rakastan sinua äiti." Olisin halunnut ottaa lapseni syliini ja mennä kotiin viettämään aikaa hänen kanssaan. Sen sijaan sanoin, että minäkin rakastan häntä ja sitten lähdin kiireellä töihin. 


Viime viikkoina työpäivät ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi.  En lähdekään iltaisin kotoa enää minnekään, jotta ehdin olla lasteni kanssa. Esikoiseni on nyt kymmenen. Hän on kohta samanpituinen kuin minä. Kun katselen häntä, mietin että mihin nämä vuodet katosivat. Miten minulla voi olla jo noin iso lapsi?


Toinen on vielä pikkuinen. Voisinpa pysäyttää ajan hetkeksi. Juuri nyt, tähän viikonloppuun.

Random Food -Random-ruokaa

I came home after a long day at work. Nothing to eat and no enthusiasm to go to the grocery-store... So I did what I normally do: I just took things I found and tried to made something out of them.

In the fridge there were some eggs, unripened cheese (shallot taste), sausages and milk. From the freezer I found some spinach and beans. I also took some flour. I whisked three eggs,  a little amount of flour and milk in a bowl. I made crepes from the dough. In a another pan I mixed and fried the sliced sausages, beans and spinach. I covered the crepes with some unripened cheese, put the filling inside and served. I also found halloumi cheese from the fridge, so I fried it as well and served it with mango-chutney and guess what! The whole thing was very tasty and very stodge. I know I will never do the precise same food again since I don't measure the ingredients or write them down, but it doesn't matter. I enjoy creative cooking.

***

Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Seurasi tyypillinen tilanne: Ei mitään syötävää ja vielä vähemmän voimia tai intoa mennä kauppaan. Tein siis sen, mitä yleensäkin tällaisessa tilanteessa teen, aloin haalia aineksia ex-tempore-ruokaa varten. Jääkaapista löysin kanamunia, ruohosipulinmakuista tuorejuustoa, makkaraa ja maitoa. Pakastimessa oli papuja ja pinaattia. Otin myös jauhoja kaapista. Vispasin kolme kanamunaa, jauhoja ja vähän maitoa yhteen ja paistoin niistä ohuita lettuja. Toisella pannulla paistoin pilkotut makkarat, papuja ja pinaattia. Laitoin lettujen päälle vähän tuorejuustoa ja täytin ne makkara-täytteellä. Jääkaapista löytynyt halloumi pääsi myös paistinpannun kautta lautaselle. Laitoin sen päälle mango-chutneyta ja arvaa mitä! Ruuasta tuli todella maukasta ja täyttävää. En tule tekemään täsmälleen samaa ruokaa enää ikinä, koska en mittaa aineksia tai kirjoita reseptejä ylös. Se ei kuitenkaan haittaa. Nautin luovasta kokkaamisesta.

Fleeting - Ohikiitävää

The heaven is on fire when the evening falls. The shades change on every minute. The heaven is different although it is the same. From the strong colours of the heaven you can tell that it will be a cold night. The feverish circle around the moon tells the same. Now the darkness has taken all the colours. This November creeps on like a flock of crows.


In the middle of the day, in the middle of the lesson I got a sad message. I didn't know him so well, but I know his partner very well. I tried to find the right words on the phone. I am not good with that, but I would like to be. Maybe it helped that I listened to her. That I am here if needed.
***
Illan tullen taivas palaa, mutta vain hetken. Sävyt muuttuvat minuutin välein. Taivas on eri, vaikka se on sama. Taivaan tulien perusteella voi ennustaa, että ensi yönä on pakkasta. Saman viestin kertoi kuun ympärillä kiertävä samean kuumeinen kehrä. Nyt pimeys on niellyt kaikki värit. Yö ottaa omansa. Tämä marraskuu raahautuu varisparvena eteenpäin. Mandoliinipuuta ei näy.


Keskellä päivää kesken oppitunnin sain surullisen viestin. En minä ihmistä niin hyvin tuntenut, mutta suremaan jäävän kumppanin sitäkin paremmin. Puhelimessa yritin löytää sanoja. En ole hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Ehkä se auttaa nyt, että kuuntelin surevaa. Että olen täällä, jos tarvitaan. 

Christmas Opening - Joulun avaus

Today the local supermarket was celebrating its Christmas Opening. We went to see the fireworks across the road. I like the fireworks since they cheer up the dark night. What I don't like is the early start. The Christmas carols will get to my nerves if they start to play them already. I like Christmas, but I would rather have the Christmas season opening in the beginning of December. Before Christmas it is buy, buy, buy. After Christmas all the stores have their sales, then it is buy,buy, buy some more! This phenomenon makes me tired.
***
Tänään oli paikallisen tavaratalon joulun avajaiset. Ihailimme ilotulitusta kadun toiselta puolelta. Pidän raketeista, koska ne piristävät pimeää marraskuun iltaa. Siitä en pidä, että joulun avaus on näin aikaisin. Joululaulut alkavat käydä hermoilleni, jos niitä soitetaan jo nyt. Pidän joulusta, mutta toivoisin että joulun avaus olisi vasta joulukuun alussa tai marraskuun lopussa. Ennen joulua pitäisi ostaa, ostaa, ostaa. Joulun jälkeen alkavat alennusmyynnit. Taas pitäisi ostaa, ostaa, ostaa aina vain lisää. Olen väsynyt tähän ilmiöön.

Sunday Morning - Sunnuntaiaamu

I slept my tiredness away night before yesterday. 14 hours altogether! I guess it affected my last night's sleep since I got up at 4.30. a.m. Then the son woke up and the husband. My daughter is still sleeping. The atmosphere of this morning has been strange and nice. To wake up in a very untypical time can be an experience!
***
Nukuin edellisyönä neljäntoista tunnin edestä väsymystä pois. Viime yönä loppuikin sitten uni kesken. Heräsin puoli viideltä aamulla. Sitten heräsi kuopus ja sitten mies. Esikoinen sentään nukkuu vielä. Tämän aamun tunnelma on ollut erikoinen ja mukava. Se, että herää ihan väärään aikaan voikin olla elämys!

Worn out - Uuvuksissa

The dark part of the year has started. It is hard for me to tolerate it. The fact that the start of the dark time is also the start of the busiest time at the work doesn't help at all. Now I just have to work, work, work and at some point everything will get easier and lighter.

Tomorrow I will get on stage and sing. I do charity for Unicef and we have arranged a big charity concert for the children. It is nice and exiting, but all the arrangements are tiring as well. This weeks weekend will be well deserved. Today I got a new hairdo. I now have blue on my hair. 

***

Pimeä aika vuodesta on alkanut. Minun on vaikeaa kestää sitä. Se, että juuri tässä kohtaa vuotta on töissä kaikkein kiireisintä ei auta asiaa ollenkaan. Nyt täytyy vain painaa, painaa, painaa töitä pois. Jossain vaiheessa helpottaa ja kevenee.

Huomenna teen toisenlaista työtä, kun nousen lavalle laulamaan. Teen hyväntekeväisyystyötä Unicefissa ja olemme järjestäneet suuren Lasten hyväntekeväisyyskonsertin. Se on kivaa ja jännittävää, mutta olen järjestelyyn liittyvistä töistä hieman uupunut. Tuleva viikonloppu saapuu todellakin tarpeeseen! Olin tänään kampaajalla. Minulla on nyt sinistä hiuksissa.