torstai 27. lokakuuta 2011

Autumn Nostalgia - Syksyinen nostalgia




 I am cleaning my bookshelf. The rest of the family is away from home. I am accompanied by music, my thoughts and my books. I can see my whole life in this bookshelf. My baby photos, my children's baby books. My old diaries. An educational book with an article I wrote. Portfolios I did while studying. Not bad, not bad at all! Miscellaneous papers and notebooks full of ideas for poems, short stories and novels. Cookbooks, children's books, novels, reference books, biographies and my beloved Marilyn-books. Books in English, French, German, Swedish. Music books...
 I am working slowly. I feel like crying. A strange nostalgia takes over. I read my old calenderbooks. I have been hardworking. Studying with good succes, working as a teacher's substitute, giving piano lessons, being involved in politics and being a mom to a little girl. Divorcing and getting over it. I couldn't manage all that anymore though I am still doing a lot. I am never enough. I am never enough for myself. The same thing every autumn.
***
Siivoan kirjahyllyäni. Muu perhe on poissa. Olen musiikin, ajatusteni ja kirjojeni kanssa. Tässä kirjahyllyssä on koko elämäni. Minun vauva-albumini, omien lasteni vauvakirjat. Vanhat päiväkirjani. Kasvatukseen liittyvä kirja, jossa on kirjoittamani artikkeli. Opiskeluun liittyviä portfolioita - että olenkin joskus osannut! Sekalaisia papereita ja muistikirjoja, joissa on aiheita runoihin, novelleihin ja kirjoihin. Keittokirjoja, lastenkirjoja, romaaneja, tietokirjoja, elämäkertoja ja rakkaat Marilyn-kirjani. Vieraskielisiä kirjoja ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, ranskaksi. Musiikkikirjoja. 
Teen työtä hitaasti, pala kurkussa. Kummallinen nostalgia valtaa minut. Luen vanhoja kalenterikirjojani. Olen ollut ahkera. Opiskelua hyvällä menestyksellä, opettajansijaisuuksia, soitto-oppilaita, politiikkaa ja pieni tytärkin. Avioero ja siitä selviäminen. En enää pystyisi tuohon kaikkeen, vaikka edelleenkin teen paljon. Minä en ikinä riitä. Minä en ikinä riitä itselleni. Sama juttu joka syksy.

3 kommenttia:

Kimmo kirjoitti...

Eikös olekin ihmeellistä katsella omaa menneisyyttä tallella olevien dokumenttien valossa. Kyllä sitä monenlaisesta on selvinnyt! Sitä kaikkea ei silloin tilanteen ollessa päällä tajunnutkaan minkä keskellä elää. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että miten tuosta kaikesta oikein selvisinkään. Hiukan samanlaisia tuntemuksia siis minullakin. Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!

Katilein kirjoitti...

Kiitos Kimmo kommentistasi! Toivottavasti sinulla oli ihana loma. Olet varmasti pohtinut samankaltaisia asioita jo voimauttavan valokuvaamisenkin vuoksi.
On se ihmeellistä, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi ja miten kaikesta on selvinnyt. Olen iloinen siitä, että en ole hävittänyt esimerkiksi vanhoja päiväkirjojani.

Kimmo kirjoitti...

Totta. Voimauttavan valokuvam koulutukseni nosti aika ajoin sakat pintaan.