Anna Jansson: Hylynryöstäjä

Jos olisin tiennyt, miten hyvä Anna Janssonin kirjoittama Hylynryöstäjä on, olisin lukenut sen paljon aikaisemmin. Nyt kirja ehti lojua olohuoneeni ikkunalaudalla vaikka kuinka kauan ennen kuin tartuin siihen. Hylynryöstäjässä on paljon keskushenkilöitä ja monia juonnekäänteitä, mutta se on kirjoitettu niin taitavasti, että runsaasta sisällöstään huolimatta se ei ole sekava.
Rikoskomisario Maria Wern on avaintodistajana vaikutusvaltaista ja vaarallista huumekauppiasta vastaan. Mariaa aletaan uhkailla ja siksi hänet piilotetaan Gotlannin saarella pidettävälle ekologisen energiatasapainon kurssille. Saarella tapahtuvien karmeiden asioiden lisäksi Jansson on kätkenyt mukavasti saaren historiaa tähän dekkariin. Muita kirjan elementtejä ovat muun muassa ikävät lapsuuden tapahtumat ja mielen järkkyminen.
Minulle on aina vain yllätys, miten paljon pidän dekkareista ja varsinkin tämä kirja oli mukaansatempaava! Luin suurimman osan kirjasta yhdeltä istumalta ja lopetin lukemisen alkuyöstä. Väsymykseni ja mielikuvitukseni tekivät tepposet ja jalkani melkein tärisivät, kun sammutin valot. Vatsassa tuntui ihana jännityksen kuristus, kun kömmin sänkyyn ja liimauduin tiukasti mieheni viereen. Jaloissani nukkuva kissa tuntui myös turvalliselta. Herättyäni aamulla luin kirjan loppuun. Enää se ei pelottanut yhtä paljon, mutta jännittävä se oli.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Hiton hyvä, pakko sanoa!

Salakylässä

Viime viikonloppuna kärsin taas kerran unettomuudesta. Muu perhe nukkui ja minä notkuin koneella, Facebookissa -tottakai. Aloin jutella netissä ystäväni kanssa ja hän pyysi minua keskellä yötä kylään. Vedin takin päälleni ja kengät jalkaan......ja kävelin kadun yli ja pihan läpi ja puolessa minuutissa astuin satumaailman näköiseen paikkaan.

Sama tunnelma jatkui sisällä. Söimme ystäväni valmistamia coctail-vartaita ja muita herkkuja ja joimme ihanaa kardemumma-kahvia. Juttelimme niitä näitä, nauroimme, kuuntelimme musiikkia ja silittelimme kunnioitettavaan ikään ehtinyttä kissaa, joka ulkomuotonsa perusteella voisi hyvinkin olla pentu vielä. ...sitten kävelin pihan läpi ja kadun yli ja puolen minuutin päässä olin kotona. Olin edelleen uneton, mutta älyttömän hyväntuulinen. Yöllinen salakyläily, juttelu ja herkuttelu olivat ihania ja muistuttivat minua lapsuuden ja nuoruuden öistä, jolloin valvoimme kavereiden kanssa.Kuvassa ystäväni keittelee meille yökahvia.

(Niin ja kuvat ovat tahallaan vähän tärähtäneitä. Kyseessä oli salakyläily, joten en missään nimessä voi raportoida siitä käyttämällä tarkempaa kuvamateriaalia.)

Yllätyslahja -Miau!

...olen viime aikojen sairastelun ja kuopuksen poskihammasvalvomisten jäljiltä aika uupunut ja vähän pahantuulinenkin. Minua ilahdutti kovasti suloinen ja juuri minulle sopiva yllätyslahja, jonka ihana Tanja lähetti Villa Kanervasta. Tuhannet kiitokset! Lahjassa yhdistyy hienosti kaksi suurta intohimoani, lukeminen ja kissat! Olinkin kunnollista kirjanmerkkiä vailla. Olen vieläkin vähän hölmistynyt siitä, että noin vain saan blogitutultani lahjan. Hirmu onnellinen olen tästä myös.

Puolan prinsessa

Luin jo jokin aika sitten Leila Tuuren kirjoittaman Puolan prinsessa-kirjan. Kirja oli tosiseikkoihin pohjautuva fiktiivinen kertomus Katariina Jagellonican matkasta Suomeen. Ihailen kirjan rikasta, kuvailevaa kieltä. Lukiessa oli helppo kuvitella, miltä erilaiset asiat olivat näyttäneet ja tuntuneet. En tiennyt, että Katariinan matka Puolasta Suomeen oli niin vaikea. Minulle oli myös uutta tieto siitä, miten (sen ajan normin mukaan) iäkäs Katariina Jagellonica oli päästessään naimisiin. Naimakaupassa oli kyse melkoisesta kaupanteosta ja strategiasta. Sekä Ruotsi että Puola halusivat vahvistaa asemiaan Venäjän Iivana Julmaa vastaan.

Kirja on kirjoitettu taitavasti ja uskottavasti. Kirjassa on ehkä ripaus kaariutriomaista kerrontaa, mutta se on kirjoitettu uskottavammin. Kirja loppui minun makuuni liian töksähtäen, olisin halunnut lukea Katariina Jagellonican vaiheita pidemmällekin, mutta kirjassa käsitellään vain matka Suomeen ja Suomessa vietetty aika (Katariinahan vietti loppuelämänsä vankeudessa Ruotsissa puolisonsa Juhanan kanssa). Puolan prinsessa on viihteellisyytensä lisäksi opettava romaani ja minua ainakin jäi mietityttämään, millaista elämä oikeastaan oli romaanin kuvailemana aikana. Keski-Euroopan loistoon ja etikettiin tottuneelle Katariinalle tulo Suomeen oli shokki. Linna oli kömpelö, kylmä ja karu ja edes hovissa ei käytetty aterimia. Haarukkahan on tullut Suomeen juuri Katariinan mukana.

Tällä hetkellä pystyn hieman samaistumaan linnoissa vallinneeseen jatkuvaan kylmyyteen. Kotitalossani vaihdetaan lämmitysmuotoa: öljykattila on jo purettu, mutta kaukolämpökytkentä ei ole vielä valmis. Se tarkoittaa, että meillä ei ole ollut syksyllä vielä ollenkaan lämpöä. Päivisin olemme paksusti pukeutuneita ja yöllä nukumme kylmännahkeissa sängyissämme pipo päässä. Minä ja tytär olemme tietysti jo kurkkukipuisia ja köhäisiä, mutta mies ja kuopus ovat onneksi selvinneet ilman sairastelua.