Lundi

Aamulla menin esikoisen koulun viikonavaukseen katsomaan näytelmän, jossa tyttöseni oli pääosassa. Esitys meni todella hienosti ja tyttärestä ja minusta tuntui onnelliselta, että pääsin katsomaan ohjelmanumeron.Minua on jo monta päivää vaivannut kurja päänsärky ja viime yö tuli nukuttua huonosti. Keho kaipasi selvästi jotain lohtua, joten pyöräilin aamunavauksen jälkeen kauppaan ja hain aamupalaksi croissantteja. Ne ovat herkkuani, mutta oikein usein niitä ei viitsi niiden epäterveellisyyden takia popsia. Mieskin oli selvästi iloinen, kun väsäilin meille täytettyjä croissantteja. Olisipa maanantain aamiainen aina näin herkullinen!Tilaamani kirjapaketti oli tullut postiin. Book Avenue-nimisessä kirjakerhossa oli aika hyvä alennusmyynti, joten tilasin muutaman kirjan ja osa päätyy joululahjoiksi. Olen ainakin tämän vuoden vielä kotiäitinä ja nyt kun mieskin meni jatkamaan opintojaan, on pakko yrittää olla säästeliäämpi. Olen köyhäillyt koko nuoruuteni, joten luulisi että nuukempi elämä olisi helppoa, mutta hiukan tahmealta tuntuu. Ehdin jo muutaman vuoden ajan tottua siihen, ettei ihan jokaista euroa tarvinnut laskea.

Oho, onpas puolitoista viikkoa mennyt äkkiä! Sen verran näyttäisi edellisestä kirjoituksestani olevan aikaa. On ollut kivat puolitoista viikkoa! Olen ollut kolmen eri näyttelyn avajaisissa, nauttinut syksystä ja sienimetsästä, tehnyt vähän hyväntekeväisyystyötä ja ollut perheen ja ystävien kanssa.

Tänään on esikoisen vanhempienilta ja menen sinne innolla. On ihanaa olla paikalla "vain" äitinä (eikä opena, koska olen vanhempainvapaalla). Toisaalta iloitsen vanhempienillan jälkeen olevasta henkilökunnan ja vierailevan koulun henkilökunnan illanvietosta, johon taasen osallistun opena. Väkisinkin tulee nyt mieleen sananlasku siitä, miten kakun voi sekä syödä että säästää.

Ihanaa viikonloppua kaikille!Syksyn satoa: peruna-persilja-muusia ja kantarelli-rusko-orakas-muhennosta. Nam!
Meillä on olohuoneen ikkunasta näin syksyinen näkymä. Vaahteroita on kolme. Isoin syksyilee edellä ja muut tulevat perässä.Minulla ovat rahat tällä hetkellä aika piukassa, joten sen sijaan että antaisin rahaa, osallistuin keräykseen tekemällä työtä. (Olin kerääjänä myös pari vuotta sitten. Ihan kivaa hommaa. Suosittelen.)

Viime aikojen kivat

Viikonloppu juhlittiin Vilhon 1-vuotissynttäreitä. Oli mukavaa tavata ystäviä ja sukulaisia.
Minulla on näin taitava ihminen tuttavapiirissäni. Paketti ja kortti ovat minusta ihanan luovasti toteutettuja ja silmää hiveleviä....mutta on minulla lasten juhlien lisäksi jotain omaakin. Maanantaina alkoi naapurikaupungissa luovan kirjoittamisen perusopinnot. En voi kertoa, miten innoissani olin luennolla. Vain yksi asia harmitti: Ei saatu vielä mitään läksyjä!!!

Vilho

Kuvassa oikealla on Vilho. Hän oli isoisoisäni veli. Äitini kertoi edelliskesän sukukokouksessa hänestä. Olin 7. kuulla raskaana ja vauva potkaisi minua kipeästi kylkeen. "On tämäkin oikea Vilho", puuskahdin mielessäni. "Vilho." Nimi tuntui hyvälle. Minulla oli jo jonkun aikaa ollut sellainen tunne, että saan pojan. Mieheni ja minä emme olleet päässeet nimestä yksimielisyyteen. Pikkuhiljaa aloin markkinoida Vilho-nimeä ja lopulta mieheni suostui. Varsinkin, kun myös hänen suvustaan löytyi Vilho. Molemmat Vilhot olivat kuulemma olleet todella mukavia. Vauva siis vähän niin kuin valitsi itse nimensä.Kuvassa on sukulaisiani ja heidän ystäviään veneilemässä. Vilho on kuvassa oikealla.Neljä sukupolvea myöhemmin suvussamme on taas Vilho♥ Vilho täytti tänään vuoden.

Peruna-purjososekeittoa (vahvasti sovellettuna)

Olin jo muutaman päivän katsonut jääkaapissa lojuvaa purjoa ja miettinyt, että siitä pitäisi tehdä jotain ennen kuin se vallan nahistuu. Muistin, että olin opiskeluaikoina saanut opiskelijaruokalasta ihanaa perunapurjososekeittoa ja päätin tehdä sellaista.

Löysin jonkinmoisen ohjeen ja aloin kokkailla. Perunoita tarvittiin 250 grammaa. Kolme keskikokoista perunaa painoivat suurinpiirtein sen verran. Sitten tarvittiin 250 grammaa purjon valkoista osaa. No eihän minun purjossani ollut niin paljon valkoista, joten laitoin vihreääkin mukaan. Paloittelin reilun kymmenen sentin pätkän isohkosta purjosta. Seuraavaksi tarvittiin pieni sipuli. No meiltä oli tietenkin sipuli loppu, joten kaivoin sipulikorin pohjalta löytyneet kolme pientä salottisipulia ja pilkoin ne.

Kuullotin purjon ja sipulit kattilassa tilkassa öljyä. Sitten lisäsin puoli litraa vettä ja kanaliemikuution (myös kasvisliemikuutio sopii tähän). Perunat pääsivät kattilaan seuraavaksi ja sitten vain odottelin, että koko sotku kiehuu ja että perunat pehmenevät. Jossain vaiheessa rouhin keitontekeleeseeni myös vähän mustapippuria. Perunoiden pehmennettyä keittoon piti lisätä kermaa. Ei jääkaapissa tietenkään mitään kermaa ollut, mutta maustamaton sulatejuuston jämä (n.100 grammaa) sieltä löytyi. Sulatin juuston keiton joukkoon ja sitten soseutin keiton sauvasekoittimella.

Keitosta ei tullut ihan samanmakuista, kuin opiskeluaikani herkkukeitto, mutta hyvää ja ennen kaikkea edullista se oli silti. Ensi kerralla jätän purjon vihreän osan pois, koska minusta tuntuu, että se vei karvaudellaan keitosta hienostunutta aromia pois. Jälkiruuassa oli samaa värimaailmaa kuin keitossakin. Ystävän puutarhasta (luvan kanssa) poimitut omenat maistuivat suloisen syksyisiltä.

Torstaisin olen televisiossa (sivubisneksiä osa I)

Olen nyt toista vuotta kotiäitinä. Yllätyin itsekin, miten kovasti halusin jäädä kotiin. Olin kuvitellut, että minusta ei ole kotiäidiksi, mutta tosiasiassa viihdyn kotona hyvin. Sitä en oikein tiedä, millä elämme tämän vuoden, kun miehenikin työsopimus päättyy pian, mutta onneksi olen aika hyvä keksimään kaikenmaailman pikkuhommia.Torstaisin on kiva päivä, silloin käyn juontamassa paikallistelevisiossa ajankohtaisohjelmaa. Tykkään kyseisestä hommasta kovasti. Se on vähän niinkuin leikkiä ja yhtenä päivänä viikossa on kiva miettiä meikki-, hius-, koru- ynnä muita asioita. Minulle tulee mieleen lapsuuden leikit, kun leikimme telkkaria. Ohjelma lähetetään monta kertaa viikossa. Itse katson sen yleensä kerran, koska haluan tietää, miten valitsemani vaatteet yms. toimivat ruudussa. Lisäksi analysoin artikulointiani ja äänenkäyttöäni ja yritän oppia paremmaksi. Itsensä näkeminen ruudussa on joka kerta järkytys. Televisio muuttaa ulkonäköä tai näin ainakin haluan uskotella, näytän mielestäni nimittäin paremmalta peiliin katsoessani, kuin televisiosta katsottuna. Juontaminen ei juurikaan ole jännittänyt minua, mutta mukavan erilaisen lisän se tuo kotiäidin arkeen.

Syyskuun tunnelmaa

Tämän kauniin syysbiisin myötä toivotan ihanaa alkanutta syyskuuta. Kuka ken tämän kuunteleekin huomaa, että sanat sopivat blogini aihepiireihin :)