Käteeni sattui tämä pienehkö esteettisen näköinen ja suloisen oloinen kirja viime kirjastoreissullani. Nobelisti Doris Lessing on kirjoittanut kirjan jo vuonna 1967. Lukemani teos on painettu Suomessa tänä vuonna. Teksti on kestänyt hyvin aikaa ja sitä oli erittäin miellyttävä lukea.Lessing kirjoittaa kissoista kiinnostavasti ja koskettavasti. Mielestäni hän on tavoittanut kissoista jotain oleellista. Lessing kertoo kirjassaan muutamasta kissasta ja hän osaa luoda kissoille aivan selvät erilliset persoonansa ja käytöstapansa, juuri niin kuin kissoilla tosi elämässäkin on. Kirja on niin todentuntuinen, että epäilenkin ainakin osan kirjasta olevan totta. Kirja nauratti ja yhdessä kohdassa melkein itkettikin. Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli nautinnollinen ja suosittelen tätä kirjaa etenkin kissaihmisille.
Voi kaunis kissa!
Uniikki kissa!
Silkkinen kissa!
Kissa kuin pehmoinen pöllö,
kissa perhostassu,
aarre kissaksi,
ihmeellinen kissa!
(Kursiivissa oleva teksti on Kissoista (On cats) -kirjan takakannesta.)
Täytyy vielä lisätä, että kirjaa oli sen pienen koon vuoksi minusta erityisen mukavaa lukea, varsinkin kun luen mielelläni sängyssä maaten.
10 kommenttia:
Mukava kirja. Vaimoni on lukenut sitä minulle iltasaduksi.
Kissat ovat jänniä otuksia. Näin juuri Dr Phil Show'n jossa naisella oli lähes 200 kissaa farmillaan ( - naapureittensa harmiksi.)
Kiitän tästä vinkistä! Kirja on etsittävä vielä käsiin. Meidänkin Topi oli todellakin suuri Persoona :D
Hauska oli lukea kommenttisi juhannuksesta. Kuulutin ja rummutin nimittäin minäkin tänä vuonna useasti, miten turhake kys. juhla voikin olla :D
Merkkasin mun lukulistalle tän kirjan, kiitos vinkistä.:)
Tykkään muuten hirveästi tuosta kannen kuvasta.
Kiitos vinkistä! Jossain näin tuon kirjan myytävänä, kunhan muistaisin missä, käyn heti hakemassa!
Kimmo, miten mukavaa, että sinulle luetaan iltasatua!!!
Rita, 200 kissaa... huh huh :)
Tanja, ihanaa, että joku muukin jakaa juhannusnäkemykseni!
Kissat ovat jotenkin niin persoonallisia ja erilaisia keskenään ja sen seikan Lessing on saanut hyvin taltioitua romaaniinsa!
Hilja, minuakin viehätti kannen kuva ja koska olen kissaihminen, pakkohan tuo kirja oli noukkia mukaan.
Olivieno, hyvä hyvä! Kirja on nimittäin (ainakin minusta) lukemisen arvoinen.
Kiitos kirjavinkistä, tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! Olen vähän aikaa sitten oppinut ihailemaan Lessingin muita kirjoja, ja koska minulla on Papu-kissa, luulen että voisin hyvinkin tykätä tästä kirjasta. Kuulostaa hyvältä!
Ja seuraavaan postaukseen viitaten: hieno uusi tukka!
Kirsimaria, kiitos kivasta kommentistasi! Papu, onpas kiva nimi kissalla!
Tuo suositus täytyy ehdottomasti viedä toteutukseen asti. Joskus ennemminkin olen sitä ajatellut ja nyt ei saa jäädä ajatusasteelle.
Outi, uskon että kissoista on hauskaa lukea myös syksyn pimenevinä iltoina!
Lähetä kommentti