sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Papin sisko

Ensin albassa
sitten stoolassa ja messukasukassa.

Naispapin juhlapuku.



Viikko sitten sain olla luultavasti elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran todistamassa pappisvihkimystä. Pikkusiskoni vihittiin Turun tuomiokirkossa papiksi. Messu oli kiinnostava ja minusta myös liikuttava. Oli hienoa, miten messun edetessä albaan pukeutuneet vihittävät papit saivat ensin stoolan kaulaansa ja sitten heille puettiin messukasukka. Vihittäviä oli yhdeksän, joka on kuulema todella suuri määrä ja oli hienon näköistä, kun heidät kaikki puettiin erivärisiin kasukoihin. Messun loputtua vihityt riisuivat albat ja kasukat ja esiintyivät papin juhlapuvussa.

Messun jälkeen oli piispan kahvitus Akatemiatalolla. Siellä meille esiintyi kuoro ja siellä pidettiin puheita. Jokainen papiksi vihitty esitteli itsensä ja mukaansa kutsumansa ihmiset. Lisäksi he kertoivat lyhyesti, mistä olivat kotoisin ja missä he olivat opiskelleet. Jokainen pappi sai myös valita yhden virren säkeistön, joka laulettiin. Yksi papeista oli ilokseni valinnut lempivirteni (555), oli kiva laulaa. Paikalla oli tuomiokapitulin virkamiehiä ja muuta kirkon väkeä sekä piispat Mäkinen ja Paarma.

Olen todella ylpeä siskostani. Hänellä diagnosoitiin lukiossa melko vaikea lukihäiriö ja lausunnossa sanottiin muun muassa, että hänelle ei suositella akateemisia opintoja. Tätä taustaa vasten siskoni suoritus on huikea, varsinkin kun hän menestyi opinnoissaan hyvin.Akatemiatalon koristeellisuutta.

10 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Onnittelut siskosi saavutuksesta ja vakaumuksesta. Sillä saattaa olla suuri merkitys tähän lopputulemaan.

Annie kirjoitti...

Mielenkiintoista. Kyllä pappeudessa on aina jotain erityisen kunnioitusta herättävää.

kirlah kirjoitti...

Onnittelut siskollesi. Jälleen pitää paikkansa "per aspera ad astra", vaikeuksien kautta voittoon. Kun on selvä päämäärä mihin pyrkii, pystyy voittamaan esteetkin.

MaaMaa kirjoitti...

Onnea siskollesi täältä myös! Varmasti ollut mielenkiintoista ja liikuttavaa olla mukana tilaisuudessa.

"Menestyksen tikapuita ei nousta kädet taskuissa"

Kutri kirjoitti...

Älyttömästi onnea! Melkoisen sitkeä sissi toi sun systeri, ihanaa lukea tommosista ihmisistä jotka puskee päämääräänsä asti vaikka mitkä diagnoosit sanois mitä!

Katilein kirjoitti...

Arleena, kiitos!

Annie, niin siinä jostain syystä on. Ammatti on melko vaativa, ehkä se on yksi syy ja tietysti myös se, että papin ajatellaan olevan sanansaattaja seurakuntalaisen ja Jumalan välillä. Luulisin.

Kirlah, kiitos ja hienoa, opin uuden latinankielisen sanonnan, tuota en vielä osannut.

MaaMaa, kiitos! Olin kyllä liikkuttunut tilaisuudesta ja tilaisuudessa. Hieno aforismi.

Kutri, kiitos! Tuollainen päämäärätietoisuus rohkaisee mielestäni myös muita.

Taika kirjoitti...

Olen todella iloinen siskosi puolesta!

Tunnelma oli varmasti hieno ja koskettava.

Onnittelut siskollesi ja mukavaa torstaita papin siskolle!

Media kirjoitti...

Lämpimät onnittelut siskollesi♥

Te siskokset olette molemmat todella mielenkiintoisia ihmisiä!

FairytaleCottage kirjoitti...

Kappas!

Blogimaailman pieni ihme. Vierailin sivullasi ja sain nähdä ihania vihkimyskuvia opiskelukaveristani. (Onnea siskolle! Olen lukenut blogiasi usein, sillä shokki oli aikamoinen.)

Katilein kirjoitti...

Taika, kiitos. Tunnelma oli kyllä hieno ja jotenkin vähän erikoinenkin!

Media, kiitos!!! Minusta on ihanaa, että minua ja siskoa ajatellaan mielenkiintoisiksi! Varmaan ihan kiinnostavaa juttuseuraa meistä ainakin saa. Minusta sinä olet kiinnostava!

FairytaleCottage, oh hoh! Aika ihmeissäni olen minäkin täällä! Kylläpäs on pieni maailma! Hauska juttu.