Vilho ja kauhea käpy

Olimme eilen moikkaamassa tyttöäni hänen elämänsä ensimmäisessä leirikoulussa. Vilho oli tietysti mukana, kuten kuvissa näkyvä isoäitikin. Vauva on tottunut sileäpintaisiin esineisiin, joten käpy ei varsinkaan aluksi ollut ollenkaan mieluisa tuttavuus.

-Vilho, tässä on käpy, otatko? Ota vaan.
(Aika oudon näköinen, mut jos mä nyt koitan.)(HYI!! Minkä tuntuinen!)

(Siis kertakaikkiaan yhhyh!)
(Kauhea käpy!)

Tarina loppui kuitenkin onnellisesti. Vilhosta ja kävystä tuli hyvät ystävät ja he olivat yhdessä koko automatkan kotiin asti.

Hidastuu

Taika lähetti minulle näin kauniin tunnustuksen! Ihana! Kiitos Taika. Kannattaa kurkata Taikan herkullisen sävyiseen Pinkit linkit blogiin. Lähetän tämän tunnustuksen maailmalle, MaaMaalle (kehoitan vilkaisemaan myös hänen blogiinsa).

Muuten tulin tänne huikkaamaan (ehkä joku on huomannutkin), että blogini päivittyy nyt ainakin hetken vähän harvemmin. Kauhea kevätväsymys vaivaa. Kommentit ovat edelleen erittäin tervetulleita, koska on niin mukava kuulla muiden mietteitä. Bloggaaminen on kivaa, koska blogeja lukemalla ja kirjoittamalla saa uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Kiitos blogien kirjoittajille ja blogini lukijoille♥ Itse käyn edelleen lukemassa blogeja, vaikka viime aikoina en ole kauheasti itsestäni kommenttilaatikoissa meteliä pitänytkään.

Kulttuurikierros kaupungilla

Tänään täällä satoi. Aluksi ajattelin, että olen koko päivän sisällä, mutta sitten päätinkin kiskaista saappaat jalkaan, tyttären mukaan ja painua kaupungille. Mietin, että olisi kyllä hienoa, jos olisi olemassa kumisaappaita, jotka olisivat naiselliset ja joissa olisi korko... Sateenvarjot heiluen kuljimme vanhaan Raumaan. Siellä oli tänään Art Hauenguanon tempaus. Art Hauenguano on idyllisten putiikkien yhteenliittymä ja vuosittain ensimmäisen adventin sekä äitienpäivän aattoina kaikki kohteet ovat auki. Tarjolla on taidetta, antiikkia, herkkuja ja monipuolista taidekäsityötä. Avoinna olevat kohteet oli helppoa bongata keltaisista lipuista.Kävimme Rauman Taidegraafikoiden työhuoneella. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi. Työhuoneelle on kiva mennä, koska tunnelma on ystävällinen ja välitön myös meille, jotka emme juuri tänään olleet potentiaalisia asiakkaita. Työhuoneella myytävä grafiikka on minusta varsin kohtuullisen hintaista ja silloin tällöin olen ostanut lahjoja täältä. Työhuoneen ollessa auki, paikalla on aina joku taiteilijoista. Heidän kanssaan on mukava jutella. Työhuone on osoitteessa Kuninkaankatu 44, mutta sisäänkäynti on Itäkatu 4:ssä, sisäpihan puolelta.


Samassa pihapiirissä on Form Art, jossa myydään todella hienoja ja persoonallisia taidekäsitöitä. Oman äitini äitienpäivälahjan ostin täältä (turkoosit lasikorvakorut).Savipaja Elukka on Szilvia Vihriälän häkellyttävän viehättävä putiikki. Sieltä ostin miehen äidin äitienpäivälahjan (paksu keramiikkakissa).Kassakone ja sen alla oleva pöytä sopivat täydellisesti vanhan Rauman henkeen.Rauman taidemuseokin oli auki ja sisäänpääsy ei maksanut tänään mitään. Esillä oli muotokuvanäyttely, mutta minulle vierailun kohokohta olivat kuvan saappaat. Korollisia ja naisellisia kumisaappaita on siis olemassa!! Saappaat omistava neitokainen kertoi minulle ostaneensa saappaat kirpputorilta (nuori nainen ja hänen ystävänsä taisivat pitää minua hieman outona, kun pyysin saada luvan kuvata saappaita).Lopuksi kävimme Café Salissa välipalalla, jotta jaksaisimme tarpoa kotiin. Café Sali on suuren suosion saanut kahvila, joka sijaitsee torin laidalla.Näin kauniisti pakattuja lahjoja on kiva antaa. Kuvan paksu kissa menee miehen äidille, vihreässä pakkauksessa ovat äitini korvakorut ja Mantin Maailma-pakkauksessa on huovutettu sydän Iriksen isän äidille. Mantin Maailma on ihan mieletön liike, mutta siitä taidan tehdä ihan oman postauksen. Kyllä oli kiva retki ja kaikki taas ihan kävelymatkan päässä. Samalla tuin raumalaista käsityötä -ja sain ostettua äitienpäivälahjoja todella vähällä vaivalla.

Vaihtoehto isoäidinneliöille

Violet kyseli minulta edellisen kirjoitukseni kommenttilaatikossa, josko voisin antaa ohjeen japanilaisten neliöiden yhteenvirkkaamiselle (kts. edellinen postaus). Päätin nyt laittaa koko ohjeen tähän, jos joku vaikka innostuu virkkailemaan neliöistä jotain kivaa (klik-klik).

Ylemmässä kuvassa oikealla on sivu siitä kohtaa kirjaa, jossa neliöistä tehtyä peittoa esitellään. Vasemmalla on minun väkerrykseni. Kovin on väkerrykseni ryppyisen ja sotkuisen näköinen, kun en ole sitä vielä yhtään höyryttänyt, prässäillyt tai muutenkaan siistinyt. Peiton alku tunki kuvaan väkisin, joten olkoon nyt tuossa vaikka nukkavierulta näyttääkin.

Pikkuruisia virkkauksia

Tilasin jokin aika sitten Matroskinin avustuksella suloisen japanilaisen virkkauskirjan. Joitain ohjeita olen jo ehtinyt kokeillakin. Ylläolevia neliöitä on hauska virkata ja ne ovat mukavaa vaihtelua isoäidinneliöille. Teen tuolla ohjeella parhaillaan peittoa, mutta eri väreistä. Malli on siitä mukava, että neliöt yhdistetään toisiinsa virkkaamalla samalla kun työ edistyy. Ompelemista ei tule ollenkaan!



Virkkailin myös tuollaisia pieniä liinasia. Minusta ne ovat söpöjä. En vain osaa päättää, mistä pidän eniten. Ehkä tuosta suurimmasta pienestä liinasesta.

Vappu on vihreä

Meillä vapunaaton teemaväri oli vihreä. Lautasliinarenkaina ovat serpentiinit yllättävän käteviä. Vappua otimme vastaan miesten vanhempien kanssa. Ilta oli kiva ja kului herkutellen ja jutellen. Vappupäivänä olimme piknikillä ja se oli hurjan kivaa. Kuohuviinillä herkuttelu kahtena päivänä peräkkäin tuntuu ylelliseltä, kuten shampanjakin, jonka äitini lähetti meille piknikkiä varten. Shampanja oli venäläistä tottakai!
(Vrt. edellinen postaus.)

(Iriksen vappujuttuja voit kurkata toisesta blogistani. Linkki on tuossa oikealla sivussa.)