Eppu Nuotio: Paine

Eppu Nuotio on kirjoittanut dekkarisarjan, jossa päähenkilönä seikkailee Pii Marin-niminen toimittaja. Kirjoja sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt viisi: Musta, Maksu, Kosto, Varjo ja Paine. Minä olen lukenut kirjoista nuo kuvassa näkyvät eli Mustan, Varjon ja Paineen. Kirjat ovat nopealukuisia ja viihteellisiä. Mielestäni dekkarisarja on ollut siinä mielessä nousujohteinen, että lukemistani kirjoista viimeinen oli ehdottomasti paras. Henkilöhahmoihin oli saatu syvyyttä ja uskottavuutta. Muutama kohta kirjasta olivat aidosti jännittäviä. Kirjoja voi lukea erikseenkin, mutta sarjana ne ovat parhaimmillaan. Harmittaa, että en ole lukenut kaikkia. Paineen loppu on jätetty niin selkeästi auki, että jatkoa ollee luvassa. Kirjat ovat mitä mukavinta ja mutkattominta kesälukemista. Suosittelen!

Suomen lasten LUONTOKIRJA

Minä rakastan luontoa. Lapsuudessani leikin aina metsässä tai kotini lähellä olevalla laitumella. Laitumella asui vanha suomenhevonen, jonka kanssa olimme ystävät. Laidun oli iso piikkilangalla rajattu alue, jossa oli niittyä, monia eri puita ja paljon kiviä. Leikinkin usein leikkiä, jossa piti hyppiä kiveltä kivelle, maahan ei saanut osua. Minulle tulvahtivat nämä muistot mieleen, kun avasin kirjakerhon paketin, jonka posti toi. Lapsuuteni lempipuuhia olivat luonnossa leikkiminen sekä lukeminen. Yksi lempikirjoistani oli Suomen luonto-niminen tietokirja. 

Lasse J. Laine ja Iris Kalliola ovat tehneet mainion luontokirjan, johon ihastuin heti. Kirja on visuaalisesti huikea. Teksti on napakkaa, mutta kuitenkin tarpeeksi informatiivista. Kirjan sivut ovat erittäin tasokasta materiaalia ja kirja vaikuttaa hyvin sidotulta. Kirja on lapsille tarkoitettu, mutta sopii yhtä hyvin aikuisellekin. Minä opin kirjasta paljon uutta ja uskon, että tulevat oppilaanikin tulevat pitämään kirjasta. Suosittelen Suomen lasten luontokirjaa lämpimästi ihan kaikille luonnonystäville

Caj Bremer ja L. Onerva ja Helsinki

Minä olen nyt keväällä ollut pariin otteeseen koulutuksessa Helsingissä. Huhtikuun koulutusta odotin vain siksi, että olin vakaasti päättänyt mennä Ateneumiin katsomaan Caj Bremerin valokuvanäyttelyn. Ateneum kuitenkin meni kiinni juuri nenäni edestä. Toukokuun alussa minulla oli taas koulutusta Helsingissä. Ilokseni pääsin Ateneumiin ja voin sanoa, että Caj Bremerin näyttely oli mahtava! En ole suuri valokuvataiteen ystävä, mutta Bremerin kuvat ovat niin inhimillisiä ja koskettavia, että ne tekivät minuun vaikutuksen. Yhden kuvan äärellä melkein itkin.

Yläkerran näyttelytiloissa oli L. Onervasta kertova näyttely nimeltään Onerva- Kaupungin naiset. Se oli minulle yllätys, koska olin ollut vain niin tohkeissani Bremeristä, että en ollut huomannut toista aihetta ollenkaan. Molempia näyttelyitä sitoo toisiinsa yhteinen teema, helsinkiläisyys. Olen toki ennenkin tiennyt L. Onervasta, mutta näyttely antoi minulle vielä lisää perspektiiviä tuohon rohkeaan, aikanaan hyvin epäsovinnaiseen naiseen. L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen 1882-1972) oli suomalainen kirjailija, jonka intohimona oli taide. 

Minua kiehtoo se, miten valloittava ja kiinnostava hänen on täytynyt olla, koska häneen rakastuivat eroottisesti sekä miehet että naiset. Käsittääkseni hän yleensäkin teki vaikutuksen kaikkiin, jotka hänet tapasivat. L. Onerva oli aikanaan hyvin kiistelty henkilö, koska hän ei elänyt sen ajan moraalisääntöjen mukaan. L. Onerva oli uuttera, näyttelyssä kerrottiin, että hän saattoi innostuessaan työskennellä 36 tuntia putkeen. 

Täältä luin myös siitä, miten L. Onerva joutui rajun juomiskierteen jälkeen hoitoon samaan aikaan säveltäjämiehensä Leevi Madetojan kanssa. L. Onervalla oli aiemmin ollut myös kipeä suhde runoilija Eino Leinoon, mutta he eivät koskaan olleet naimisissa. Mene ihmeessä Ateneumiin katsomaan nämä näyttelyt, jos sinulla on kiinnostusta ja mahdollisuus! Minulle näyttelyt olivat elämys. Sitä jäin vain harmittelemaan, että en ostanut kakkoskerroksen näyttelystä kertovaa Anna Kortelaisen toimittamaa "Eri kivaa! Onerva - Kaupungin naiset 1910."-teosta. 

Näyttely on avoinna 29.8.2010 saakka.
Ai niin! Täältä voit testata, miten Onerva itse olet!

Helsingin kattojen yllä

Minua surettaa, että tämä blogini pitäminen on ihan hyydyksissä. Mahtaakohan kukaan enää löytääkään tänne? Kevääni on ollut kiireinen. Viime viikolla olin Helsingissä. Käyn Helsingissä parin kuukauden välein opetushallituksen koulutuksessa. Edellisessä blogikirjoituksessani  hotelliyövyin Turussa kattojen yllä, nyt oli ilokseni Helsingissä huone hotellin ylimmässä kerroksessa. Sieltä näkyi kauas. En osaa selittää miksi, mutta Kallion kirkko on aina kiehtonut minua.Oli hienoa, että se näkyi hotellin ikkunasta.

Piilomaja Turussa

Olin viime viikonlopun Turussa. Minun huoneeni oli hotellin kaikkein korkeimmassa kerroksessa, kaikkein syrjäisimmässä kolkassa. Hissiltä oli pitkä matka huoneeseen, mutta minä tykkäsin. Minulla oli ihan oma piilomajani kattojen yllä. Sininen hetki oli taivaallinen! Tuomiokirkontorni sinisyyttä vasten piirtyi mieleeni.

Enkeliravintola, Turku

Kävin viikonloppuna Turussa ihanaisessa Enkeliravintolassa. Olen ollut siellä vain kerran ennen. Äitini vei minut sinne yksi talvi. Taisin olla silloin lukiossa vielä.

Ravintola on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Huoneita on monta ja ne kaikki ovat erilaisia. Seinillä on myytävänä olevaa taidetta. Paikassa on jotenkin hyvä energia. Sitä on vaikeaa selittää, se pitää päästä kokemaan itse.

Minä olen kummallisen monijakoinen ihminen. Toisaalta välttelen lihaa ja silti välillä on pakko saada etanoita. Enkeliravintolassa ne maistuivat -no taivaallisilta. Etanoiden kanssa join lasillisen kuivaa kuohuviiniä. Yhdistelmä oli todella hyvä! Kaiken kruunasi viileä Tokaji-viini ja lempeä kahvi, jotka nautin jälkiruuaksi. Enkeliravintolaan voit kurkata täältä.

Wanha Turku Kauppa

Vietin ihanan kevätviikonlopun Turussa. Turku on kaupunki, josta pidän kovasti. Turussa on myös asia, jota kaipaisin Raumallekin, nimittäin ihana Kauppahalli! Ostin itselleni sieltä juustoa ja viinirypäleitä ja sitten törmäsin kertakaikkisen kiinnostavaan ja viehättävään kauppaan!

 

Wanha Turku Kauppa on pullollaan kaikenlaisia ihanuuksia. Erittäin mukava myyjä esitteli minulle kaupan tarjontaa. Marilyn Monroe-fanina minua ilahduttivat erityisesti kaikki häneen liittyvä, mutta oli kaupassa paljon muutakin kiinnostavaa.

  

Ensimmäinen,mitä huomasin olivat nuo älyttömän ihanat karusellit, niistä tuli jotenkin niin nostalginen olo.

 

Hyväntuulisten pääsiäiskoristeiden muotokieli oli minulle tuttua ja se heitti ajatukset lapsuuteni pääsiäisiin.

Yhdellä seinällä oli näiden suloisten sydänten lisäksi suuri määrä muitakin koristeita ja väriä ja kimallusta yllin kyllin.

 

Yhtäkkiä myyjä kertoi minulle, että kaupasta löytyy aito Elviksen hius ja pitihän sitäkin sitten käydä ihmettelemässä. Hauska ja persoonallinen juttu. Hiuksen kaupanpitäjä on ostanut huutokaupan kautta memphisiläiseltä myyjältä.

Turkuun matkustavan kannattaa ehdottomasti poiketa Kauppahallissa ja tässä kaupassa. Minulle kaupan tuotteet ja mukavan myyjän kerronta laittoivat mielikuvituksen liikkeelle. Jotain pientä tarttui tietenkin mukaankin. Kaupan nettisivut löytyvät osoitteesta  http://www.nostalgiashop.fi.