Lamppu

Lampunvarjostin oli vanhuuttaan hapertunut, joten ostin uuden talvisemman varjostimen. Vanha lampunvarjostin saisi mennä varastoon odottelemaan kyytiä verhoilijalle.
En vienyt varjostinta heti varastoon ja tämän seikan huomasi tietysti myös Sisu.
...mutta jostain kumman syystä hän jäi heti kiinni ovelasta piileskelystään huolimatta.

Lamppu on muuten pelastettu kaatopaikkakuormasta. Niin se on, että toisen roska on toisen aarre.

Asioita

Tänään on
- ostettu kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta.
- imetetty Ikeassa.
- istuttu autossa.
- ihailtu vaihtuvaa syysmaisemaa.
- oltu miehen vanhempien luona kylässä.
- juotu kahvia hienosta kupista.- keskusteltu kirjallisuudesta ja vauvoista.
- tunnettu onnea siitä, että on toivottu ja odotettu vieras.
- tunnettu onnea siitä, että minua varten oli varattu herkkuja, joista pidän.
- naureskeltu kissaa, jolla myös on saunavuoro.
(Kissa oli erittäin vihainen, kun ei päässytkään takiamme omalla vuorollaan saunaan, se jopa sähähti oven takana. Kissalla on aikamoinen temperamentti ja se tekee siitä entistä ihanamman).

Hommeleita ja yksi Heppu

Nyt on tullut puuhailtua kaikenlaista, mihin normaalisti ei todellakaan ole aikaa ja se on ollut oikeastaan melko ihanaa. Olen lukenut kauheat määrät aikakausilehtiä ja tänään otin niistä mielenkiintoisia reseptejä talteen. (Sain kulutettua puuhaan ihan mielettömästi aikaa).Jo pienenä haaveilin siitä, että tekisin joululahjoja itse ja teinkin (olivat kyllä vähintäänkin merkillisiä paperivirityksiä sun muita, mutta ajatus kai oli tärkein...). Nyt olen pitkin kesää tehnyt valtavan kasan käsitöitä. Allaolevassa kuvassa on lapsen nukke päässyt malliksi. Pipo, kaulaliina ja pehmonukke on tehty kaksi-vuotiaalle pikkumiehelle joululahjoiksi.

Sisun ilmeestä voi päätellä, mitä mieltä hän on siitä, että nukkea kuvataan HÄNEN kiipeilypuussaan!
Nukke huvitti miestäni suuresti ja minuakin vähän. Mies sanoi, että nukke näyttää ihan satamajätkältä taskuun työnnettyine käsineen. Itse mietin nukelle nimeä ja hetken nukkea katsottuani huomasin, että se on ilmiselvästi Heppu. Eikö olekin?

Tänään ei lasketa päiviä eikä mitään muutakaan. Neuvolassa todettiin kaiken olevan hyvin... ja odottelu sen kun vain jatkuu.

Sunnuntain suppilovahveropasta

Viikonloppuisin on kiva syödä hyvin. Teimme miehen kanssa eilen haetuista suppilovahveroista pastaa. Pastaan tuli litra suppilovahveroita, paketti pekonia, yksi iso sipuli, kesäkurpitsaa, teelusikallinen kuivattua kirveliä, pari kierrosta mustapippuria, hyppysellinen sokeria, ja pari desilitraa kermaa. Kastike käänneltiin lopuksi pastan joukkoon. Koristelimme annokset tuoreella kirvelillä.
Aah, oli hyvää! En ole kauhea lihan ystävä, joten pekonin olisi voinut jättää poiskin. Tilalle voisi laittaa vaikka puolitettuja kirsikkatomaatteja.Kissa vietti sunnuntaita rentoutumalla nukkejen seurassa. Meillä oleva nukensänky oli minulla pienenä ja nyt sillä leikkii lapseni. Kissa ei lainkaan aavista, miten meillä jännitetään. Sunnuntailasta ei kuitenkaan taideta saada.

Laskettu aika oli tänään.

Anna hyvän kiertää

Tänään posti toi minulle hienon paketin. Olin aiemmin osallistunut Mustikan blogissa
Anna hyvän kiertää - tempaukseen (pif) ja nyt Mustikka lähetti minulle yllätyslahjan! Lahja osui aivan nappiin, koska siinä on kissa (pidän kissoista) ja myös sellainen värimaailmaa, joka miellyttää kovasti. Mukana tullut korttikin oli hieno kissoineen ja vanhanaikaisine tunnelmineen. Kiitos Mustikka!
Nyt täytyy löytää kisumisulle hyvä paikka. Yksi voisi olla ulko-ovi, olen kaipaillut siihen jotain koristetta, kun kesäkranssi saa lähteä talveksi varastoon. Asun kerrostalossa, joten kissalle ei tulisi ovessa ollessaan edes kylmä :) ja sitten muutkin voisivat ihailla sitä.

Yllätykset ovat mukavia ja siksi olen osallistunut uuteen Anna hyvän kiertää-tempaukseen. Se löytyi Heijastuksia jalokiven pinnalta -blogista.

Säännöt ovat seuraavat:

*Lupaan lähettää jotain itse valmistamaani (esim. virkattua, neulottua, kirjailtua jne.) kolmelle ensimmäiselle tähän ilmoittautuneelle.

*Yllätys pitää toimittaa perille seuraavan vuoden aikana eli ensi syyskuuhun mennessä.

*Osallistuja kertoo, mistä tapahtuman löysi ja lupaa omassa blogissaan tehdä kolmelle ensin ilmoittautuneelle jonkin yllätyksen.

Jos pidät yllätyksistä, ilmoittaudu kipin kapin :) Toivottavasti tänne löytäisi pian kolme yllätyksistä pitävää henkilöä...

Miu!

Kissa ja hiiri

Luin kirjan, joka oli taas ihan erilainen muihin lukemiini verrattuna. Kirjan maailma oli kaukana omasta kokemusmaailmastani. Kirja on myös kirjoitettu eri aikana kuin mitä minä olen elänyt, se on vuodelta 1962.

Kirjassa kerrotaan poikien ja nuorten miesten maailmasta. Kirjassa poikajoukko sukeltaa hylylle, joka on entinen Czaika-luokan alus ja joka makaa Itämeren pohjassa. Kirja on kasvukertomus erään pojan varttumisesta lapsesta nuoreksi mieheksi. Kirja sai minut pauloihinsa, vaikka siinä kerrottiin paljon sellaisesta, mikä ei kosketa elämänpiiriäni -tai ehkä juuri siksi.

Kirjan kirjoittaja Günter Grass on mestari kuvailemaan erilaisia maisemia ja tunnelmia. Tuntui kuin olisin itsekin sukeltanut Itämeren lasipullon vihreässä sylissä poikajoukon mukana. Pojista varsinkin yksi, Mahlke sukelsi merestä aarteita. Muistin lapsuudesta sen tunteen, kun löysi aarteita. Aikuisen silmä ei tietenkään löytämiäni tavaroita tunnistanut aarteiksi, mutta ei voi mitään, aikuiset nyt ovat sellaisia. Lapsuuteni kesinä kuljimme kakarajoukolla tönkimässä kaikki mahdolliset nurkat -aarteita etsimässä. Muistan myös, kuinka mielikuvituksemme keksi aarteista tarinoita, antoi asioille merkityksiä ja paikkasi niitä aukkoja, jotka jäivät ymmärryksemme ulkopuolelle.

Lukemani kirja oli salaperäinen ja mukaansatempaava ja toivon, että moni löytäisi sen ja lukisi sen. Täytyy vielä mainita, että Grass on aika velho kuvaamaan poikien heräilevää ja pulppuilevaa seksuaalisuutta. Ällöttävän limaisen, tahmean, viehkeästi hän pystyy maalailemaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Hänen kyseisestä aiheesta kirjoittamiaan lauseita oli hykerryttävän hauska lukea.

Kirja kannattaa lukea myös siksi, että saa tietää, mikä ihme se kirjan hiiri on. Itse en olisi ikinä keksinyt sellaista tarinaa.