I am ill. Normally I just sruggle at work and won't stay at home. I avoid the doctor as long as I can. This time was different. I somehow knew that I have to stay at home and rest. I even went to the doctor. The doctor didn't know exactly what was wrong with me, but when I told him that I was bitten by a tick in Sweden some three weeks ago he got alerted and ordered me to tests. There was something mildly wrong with my blood values. The tick results will come within one week. Until that I am taking some strong antibiotics. I have to take six pills every day. It seems a lot!
I was happy that the doctor listened to me carefully and took good care of me. I am a restless person. It is hard for me to stop and rest. Luckily I can manage to read and to be on the internet, but I can't move much. If I move I will soon be covered on cold sweat. I am also freezing, so I have to cover myself with clothes and blankets. I always think that everything happens for a reason. Maybe my body wanted me stop. I think I have some unfinished issues to think about. At this point I wouldn't want to do it, but what can you do..? Everything happens for a reason. Why do nasty things like ticks happen? That I don't know.
My dose for next three weeks./Seuraavan kolmen viikon annos.
I don't normally eat sweets, but right now I am happy that I bought my favourites, burned almonds from Sweden. They cheer me up!
*****
Minä olen kipeä. Luita kolottaa ja koko ajan on vilu.Kurkkuun sattuu ja päätä särkee. Yleensä heilun puolikuntoisena töissä enkä menisi millään lääkäriin, mutta tällä kertaa oli toisin. Ymmärsin, että minun pitää ottaa rauhallisesti. Menin jopa lääkäriin. Koulujen alettua on kaikenlaista pöpöä liikkeellä, mutta lääkärini kiinnitti huomionsa, kun kerroin että sain punkinpureman Ruotsissa kolmisen viikkoa sitten. Minusta otettiin testejä ja veren tulehdusarvot olivat kohollaan. Punkkitestin tuloksen saan vasta viikon päästä. Siihen asti syön vahvoja antibiootteja kuusi tablettia päivässä. Määrä tuntuu hurjalta.
Olen levoton ihminen ja huono sairastaja. Onneksi pystyn lukemaan ja käymään tietokoneella. Liikkumisesta ei tule mitään, koska kylmä hiki iskee heti. Olen fatalisti ja uskon, että kaikella on syynsä. Luulen, että kehoni pysäytti minut, koska minun pitäisi miettiä muutamia asioita vakavasti. En vaan haluaisi, mutta minkäs teet. Kaikella on syynsä. Sitä en silti tiedä, minkä syyn takia sellaisia inhotuksia kuin punkkeja on laitettu maailmaan ja vielä niin runsaalla kädellä!
Minä en syö makeaa juuri ollenkaan, mutta nyt olen iloinen, että toin lapsuudestani tuttuja poltettuja manteleita *brända mandlar* Ruotsin matkaltani. Niissä maistuu lapsuus, mummula, Småland ja vaarin punaisen mazdan takapenkki. Lohdullista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti