Helmikuinen aurinko
piirtää pölyisen jäljen ikkunaan.
Pakkanen napsuttaa
terävän rytmin jalkojen alle.
Vielä on käveltävä vähän matkaa
voidakseen kuulla purojen laulavan.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ajatuksia kirjoista ja kaikesta muustakin, äärestä laitaan ja sieltä vielä takaisin...
5 kommenttia:
Kauniisti runoiltu. Ja niin söpö kissa, odottaakohan sekin jo kevättä siinä ikkunan ääressä :)
Ps. Kiva taas lukea/kuulla sinusta täällä blogistaniassa!
Kaunis kissa, ihanat värit ♥
Hieno runo.
Se on tätä aikaa nyt.
Peanut, on kiva olla takaisin ja erityisen kivaa on kuulla sinusta!
Seijastiina, Sisu on söpöliini!
Arleena, se on talvirunojen iloa nyt.
Lähetä kommentti