perjantai 13. marraskuuta 2009
Arkipäiväistä kauneutta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- Rouva Nordman
- Päätin hypätä rakentamastani oravanpyörästä vuodeksi pois. Opiskelen, mutta ennen kaikkea teen matkaa itseeni ja unelmiini. Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelen, näen, luen, teen, oivallan ja muistan.
Meillä kotona
Meillä kaikki lukevat. Miehen ja lapsen lukuhetki ennen aamupalaa.
Oma blogiluettelo
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Important General Knowledge Information10 vuotta sitten
-
-
Kuulumisia10 vuotta sitten
-
Valentine’s Day 2014 in USA10 vuotta sitten
-
-
UUSI PIILOMAJA11 vuotta sitten
-
-
-
-
Pieni Pussukka Puoti on auki!14 vuotta sitten
-
-
-
-
-
Kiva, kun tulit käymään. Olet sydämellisesti tervetullut uudestaan tai voit kutsua minut kylään.
16 kommenttia:
Kaunis kuva tosiaankin! Ja valkosipuleista tuleekin tosi herkullisia uunissa paahdettaessa.
Noita pitää meilläkin kokeilla. Valkosipulin maku on pehmeä kypsytettynä.
Oih, kuulostaa tosi namilta! Rakastan valkosipulia, mutten ollut ajatellutkaan, etta sita voisi syoda ihan vaan noinkin.Taytyy kokeilla!
Jännä resepti. Minä syön valkosipuleita raakana sellaisenaan tai ruisleivän (Real) päällä viipaloituna margariinin ja hunajan kera. Ja Kynsilaukka on lempiravintolani!
Täytyy tosiaan kokeilla! Vähän on kyllä sellainen aavistus, että tuon herkuttelun jälkeen voisi hengityksen voimalla vaikka aurata lunta...
Ooooh.. Pitäisi kokeilla. Kiitos vinkistä!!
Nehän on kuin kukkia!
Resepti kuulostaa kyllä aika hurjalta... tykkään valkosipulista, mutta hyvin pieninä annoksina...
Uunissa kypsennetyt valkosipulinkynnet ovat myös minusta tosi herkullisia. Eikö olekin kummallista, kuinka niiden maku muuttuu pehmeäksi ja lempeäksi paahdettaessa?
Olen maistanut uunivalkosipuleita, mutta olen enemmän raa'an valkosipulin ystävä ja sitä meneekin päivittäin usea kynsi.
Mitä tuolle suolalle sen jälkeen tapahtuu? Ei kai sitä syödä?
Voi kun kauniin näköisiä, pakko kokeilla kun kuulostaa niin herkulta.
Enpäs ole noin kauniissa muodossa valkosipulia syönytkään.
Valkosipuli on terveellistä ja hyvää.
Yaelian, kiitos kuva-kommentista. Uuniruuat ovat muutenkin mieleeni.
Arleena, myös marinoidut valkosipulinkynnet ovat yllättävän miedonmakuisia raakoihin verrattuna.
Sonja, kyllävain, tuo on hyvä lisäke esimerkiksi lihalle. Itse söin ihan tuollaisenaan vain.
Annie, onko Kynsilaukka Helsingissä? Tallinnassa on valkosipuliravintola, mutta en ole vielä käynyt siellä. Raaka valkosipuli on minulle vähän liian vahvaa. Hunaja ja valkosipuli kuulostaa jännältä ja terveysvaikutteiselta yhdistelmältä.
Kutri, hih hih mkä kielikuva! Miehenikin nauroi sitä :)
Anni, ole hyvä vaan. Tuo on helppo herkku.
Hilja, minusta ne näyttävät ihan joltain eksoottisilta kasveilta. Tuolla tavalla valmistettuna maku on hyvin mieto. Yllättävän mieto.
Liivia, en oikein osaa syödä raakaa valkosipulia, mutta kaikkeen ruokaan laitan sitä mielelläni.
Suolaa ei syödä, vaan heitimme sen biojäteroskikseen. Myöhemmin luin jostain, että suolan olisi voinut käyttää uudestaankin samaan tarkoitukseen. Valkosipulia paahdettaessa suolalla oli kaksi funktiota. Toinen oli, että siitä imeytyy hieman makua valkosipuleihin ja toinen se, että suola suojaa sipuleita palamiselta. En lisää suolaa mihinkään ruokaan, tuo merisuola ostettiin vartavasten valkosipulien paahtamista ajatellen.
Laura, on herkkua, toivottavasti pääset pian maistamaan!
Pink Links, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kaunista ja terveellistä. Kiitos muuten kommentistasi Rauma-blogiini!
Noin en olekaan maistanut.
Mieleen tuli sen sijaan tekemäni marinoidut valkosipulinkynnet, joista tuli suorastaan makeita mausteliemessä.
Pitääkin taas!
Herkulliselle kuullostaa, minä tunnustaudun suureksi faniksi. Jokapäiväisen ruisleivän kaveri on tuo valkosipuli, sipuleiden aatelia. Hmm..Luin pitkästä aikaa blogiasi, pidän tavastasi kirjoittaa ja se rehellisyys mikä niistä kumpuaa.Isänpäivä juttu oli koskettava.
p.s aion jo tänään laittaa uuniin ..kitti ihan uudesta vinkistä.
Violet, minä pidän myös marinoiduista valkosipulinkynsistä. Odottaessani kuopustani minut valtasi outo mieliteko. Minun oli pakko saada kaupasta marinoituja valkosipulinkynsiä ja Snickers-suklaapatukka. Avasin molemmat jo autossa ja söin vuorotellen valkosipulia ja suklaata. Mieheni jaksaa aina kauhulla muistella tätä juttua.
Mimmuli, kiitos kommentistasi. Isänpäivä-juttua ei ollut ihan helppo kirjoittaa, mutta siinä kohtaa se tuntui tarpeelliselta.
Tosi kiva juttu, jos sain sinut innostumaan valkosipulikokeiluun :) Yksi blogmaailman parhaista puolista on mielestäni se, että täältä voi ainaa löytää inspiraatiota. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Lähetä kommentti