Aamulla menin esikoisen koulun viikonavaukseen katsomaan näytelmän, jossa tyttöseni oli pääosassa. Esitys meni todella hienosti ja tyttärestä ja minusta tuntui onnelliselta, että pääsin katsomaan ohjelmanumeron.Minua on jo monta päivää vaivannut kurja päänsärky ja viime yö tuli nukuttua huonosti. Keho kaipasi selvästi jotain lohtua, joten pyöräilin aamunavauksen jälkeen kauppaan ja hain aamupalaksi croissantteja. Ne ovat herkkuani, mutta oikein usein niitä ei viitsi niiden epäterveellisyyden takia popsia. Mieskin oli selvästi iloinen, kun väsäilin meille täytettyjä croissantteja. Olisipa maanantain aamiainen aina näin herkullinen!Tilaamani kirjapaketti oli tullut postiin. Book Avenue-nimisessä kirjakerhossa oli aika hyvä alennusmyynti, joten tilasin muutaman kirjan ja osa päätyy joululahjoiksi. Olen ainakin tämän vuoden vielä kotiäitinä ja nyt kun mieskin meni jatkamaan opintojaan, on pakko yrittää olla säästeliäämpi. Olen köyhäillyt koko nuoruuteni, joten luulisi että nuukempi elämä olisi helppoa, mutta hiukan tahmealta tuntuu. Ehdin jo muutaman vuoden ajan tottua siihen, ettei ihan jokaista euroa tarvinnut laskea.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Kirjat on hyvia lahjoja ja niita voi laittaa kiertoon, kun on luettu: pitkat ilot siis niista. :)
Ihana kuva tyttarestasi roolihahmossa!
Kun elaa niukemmin, tulee tavallisemmista asioista Luxusta. Se on hyva puoli. :)
Ihana postaus.
Ja paras apu (allaolevaan postaukseen viitaten) on olla itse avuksi...
Veikeä pääosan esittäjä kuvassa.
Croisanteista tulikin mieleen, ett' otan voitaikinan pakkasesta ja pyöräytän muutaman croisantin. Ehkä suklaapalaa väliin ja toisiin jotain suolaista
Ah, olisinpa sinun lapsesi!
Ihana tuo yläkuva. :-)
Niin se kirja oli Laura Honkasalon Eropaperit. Oli eilen telkussakin (Inhimillinen tekijä - löytyy netistä).
Nam! Croissantteja :)
Nuukailusta: Toisaalta hauskaa, mutta pakkopullana tukahduttavaa. Minulla meneillään nuukempi kausi, kun pidin pitkän tienaamattoman kesäloman, mutta kyllä se tästä taas tasaantuu.
Kiitos kauniista, iloisesta, sydämellisestä viestistäsi blogissani!
Kuvassasi oli Kirjastokissa. Se oli yksi upeimmista lukukokemuksista pitkään aikaan, eikä todellakaan pelkkä eläintarina. Blogiasi on kiva lukea. Kaikkea hyvää Sinulle. D
MaaMaa, oikein pidettynä kirjan elinkaari on todella pitkä -aivan totta!
Tyttö oli niin mainion näköinen, että oli pakko laittaa kuva tänne.
Una, kiitos♥ Siitä tulee hyvä mieli, jos voi auttaa muita.
Arleena, veikeä on hyvä sana kuvaamaan tytärtäni roolihahmossaan.
En ole makean ystävä, mutta kuvailemasi croissantit ovat varmasti herkkua! Olin nuorena lomalla Marokossa ja siellä oli aamiaisella aina kaksi croissanttia, suolainen ja makea sekä maailman pehmeintä ja parhainta kahvia!
Avatar, luulen, että jos haastattelisit lastani tämän asian tiimoilta voisit tulla toisiin aatoksiin :D
Kiitos kivasta kommentista!
Rita, minä olen vasta nuukailuvuoteni alussa ja hiukan hirvittää, mutta toisaalta jotkut ihmiset joutuvat elämään kaikki vuotensa nuukaillen...
Ole hyvä vaan viestistä, tarkoitin joka sanaa!
D, voi vitsi, miten kiva kuulla positiivinen palaute tuosta Kirjastokissa-kirjasta. Toivottavasti henkilö, jolle olen kirjaa kaavaillut pitää siitä.
Kiitos kauniista kommentistasi. Olen iloinen jokaisesta lukijasta, joka käy kirjoituksiani ja kuulumisiani täällä katsomassa.
Ihanaa syksyn jatkoa!
Annie, ilmeisesti aivoni toimivat vähän viiveellä, mutta ne itseasiassa kertoivat minulle melko nopeasti sen jälkeen, kun olin asiaa sinulta kysynyt vastauksen. Jostain oli alitajuntani rekisteröinyt, että ko. kirjailija on julkaissut uuden teoksen.
Tuon mainitsemasi ohjelman muuten katsoinkin, tosin näin sen ehkä vain puolesta välistä.
Yläkuva jaksaa ilostuttaa minua. Täytyy teettää siitä oikein paperiversio.
Minulla on aika usein nuuka kausi, koska teen paljon sellaista hauskaa, josta ei saa paljon rahaa. Onneksi osaan unelmoida:)
Iris on suloinen♥
Ihanan kotoisa postaus!
Pink Links, kiitos suloisesta kommentista :)
Lähetä kommentti