Ero

Näin unta. 
Minulla oli puhtaanvalkoinen ämpäri täynnä pesuvettä. 
Aloin siivota. 
Vesi muuttui likaisemmaksi ja likaisemmaksi. 
Kun vesi oli jo aivan mustaa, 
kun olin valmis 
kaadoin likaveden pois. 
Huuhdoin ämpärin. 
Se jäi puhtaaksi ja tyhjäksi.
En muistanut untani ennen kuin eilen aloin siivota.
Laitoin valkoiseen ämpäriin pesuvettä. 
Aloin pyyhkiä pölyjä.
Vihaan siivoamista eikä minulla ole viimeiseen kahteen vuoteen ollut oikein voimia siihen.
Mitä likaisemmaksi vesi muuttui ja mitä puhtaammaksi koti muuttui, 
sen kevyemmäksi kävi oloni.
Kun olin valmis kaadoin likaveden pois ja huuhdoin ämpärin.
Se jäi puhtaan valkeaksi.
Siivoan kotini takaisin itselleni. 
Siivoan vanhat surut pois.
Kaikki on haikeaa, mutta kaikki on hyvin.
En muista, koska olisin viimeksi ollut näin onnellinen.

Above Berlin - Berliinin yllä

I won a competion, can you imagine? A company called Scandinavian Music Instruments (SMI) organized a competition with a Finnish music magazine Rytmi-lehti. The prize was tickets to a concert and flights to Berlin for two and I won! So on a cloudy Wednesday morning me and my sister arrived in Berlin. It was my first time. I have lived in Germany, but this city was something different compared to the other places I've been in Germany. At first I wasn't sure, whether I like Berlin or not, but it didn't take me long before I noticed that I was in love. So, I think you already guess, there will be a LOT about Berlin in my blog for the next texts to come...
***
Voitin kilpailun, voitko kuvitella? Scandinavian Music Instruments (SMI) järjesti kilpailun yhdessä Rytmi-lehden kanssa. Palkintona olivat lennot Berliiniin ja liput konserttiin. Palkinto oli kahdelle, joten pilvisenä keskiviikkoaamuna saavuimme siskoni kanssa Berliiniin ensimmäistä kertaa elämässämme. Olen asunut Saksassa, mutta tämä kaupunki tuntui kovin erilaiselta muihin Saksassa näkemiini paikkoihin verrattuna. Ensin ajattelin, etten ehkä pidä Berliinistä. Hetken päästä kuitenkin huomasin kaupungin vietelleen minut siinä määrin, että olin aivan rakastunut. Arvaatkin jo varmaan, että tulevissa teksteissäni tulee olemaan PALJON Berliinijuttuja...

Päiväkodin kevätjuhla

Kuopukseni kiukutteli koko matkan, kun kuljimme päiväkodista kotiin. Kiukuttelu jatkui kotona. Parin tunnin päästä alkaisi päiväkodin kevätjuhla, mietin ja huokaisin. Tästä tulee vielä mielenkiintoista, ajattelin. Joskus sen vain tietää.

Päiväkodin joulujuhlat ovat molempina vuosina olleet pihalla, joten sen tarkemmin kutsua katsomatta ajattelin kevätjuhlankin olevan pihalla ja puin meidät sen mukaan. Väärin. Pakkasella toki ollaan ulkona, mutta kauniissa kevätsäässä juhlitaan sisällä. Päiväkotiin virtasi tyylikästä juhlaväkeä. Minä olin satsannut päällysvaatteisiin, joten lapsellani oli ulkovaatteiden alla likainen paita ja likaiset housut. Minulla oli mukavat, mutta arkiset vaatteet. Panostan mielelläni juhlapukeutumiseen ja rakastan kauniita vaatteita, koruja ja kenkiä, joten voin kertoa, että riisuin päällysvaatteitamme naama punaisena. Pukeudun töihinkin juhlavammin, mitä näköjään päiväkodin kevätjuhliin. Pojaltani otin päällimmäisen paidan pois, koska aluspaita sentään oli puhdas. Kiusaantuneena menin istumaan juhla-asuisten vanhempien joukkoon ja ajattelin, että ehkä minua ei edes huomata.

No turha luulo. Aikoinaan minulta kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, miksi kuopukseni käyttäytyy niin oudosti päiväkodin juhlissa. Häntä jännittää. Jännitys purkautuu aivan käsittämättömänä käytöksenä. Poika juoksee edestakaisin esiintymisalueen ja minun istumapaikkani vieressä. Voin taata, että KENELTÄKÄÄN ei jäänyt huomaamatta, missä istuin. Katsoin lapseni touhuja kauhun- ja naurunsekaisin tuntein. Pelkäsin, että retkahdan täysin, kun pikkuiseni sitten todellakin eläytyi niihin ohjelmanumeroihin, joihin hän suostui osallistumaan.  Lopun aikaa hän kulki edestakaisin kummallista mölinää pitäen, päätään hervottomasti heilutellen. Muu yleisö sai hyvät naurut siitä, kun hän kovaan ääneen ilmoitti pissahädästään ja tottakai vielä varmisti minun ymmärtävän asian huutamalla sen kolme kertaa. On varmaan sanomattakin selvää, että vessassa pissaa ei tullut liraustakaan.

Juhla kesti vain puoli tuntia, mutta minusta tuntuu kuin olisimme olleet siellä ainakin tunnin. Lähdimme heti, kun poikani oli saanut juhlissa tarjottavan jäätelön. Lähtiessämme tunsin pakottavaa tarvetta mennä seisomaan juhlayleisön eteen kertomaan, että lapseni ei ole jälkeenjäänyt, hän vain reagoi juhliin hieman kummallisesti. Uutuutena muihin juhliin verrattuna poikani oli lisännyt outousrepertuaariinsa äänekkäät tekoaivastukset. Kotimatkalla ajattelin, että luojan kiitos, seuraava päiväkodinjuhla on vasta puolen vuoden päästä...

Vappupiknikki

Jos nyt totta puhutaan, en oikein ymmärrä vappua. En ole koskaan ymmärtänyt. Vappu on työläisten juhla, sanotaan. Vappuna (Suomessa) kai alunperin juhlittiin sitä, että työväestölle saatiin 8-tuntinen työpäivä. Vappu on ristiriitainen. En ymmärrä, miksi minun pitäisi juhlia ylioppilaslakki päässä. (Olen muuten käyttänyt ylioppilaslakkia tasan kerran, ylioppilasjuhlissani.) Jotkut puhuvat akateemisesta vapunvietosta. Mitä se on? Piknikkiä ylioppilaslakki tai tohtorinlakki päässä? Miksi?
Minä rakastan juhlimista, joten olen päättänyt luoda vapulle oman merkitykseni. Juhlin vappua, koska ajattelen sitä kevään alkamisen karnevaalina. Juhlin vappuna, koska on ihana tavata ystäviä vappupiknikillä. Marssilla en ole koskaan ollut, mutta siinä vaiheessa, kun tehdään vappumarssi, jolla marssitaan yhteiskunnasta syrjään jääneiden ihmisten vuoksi tai kun marssitaan oikeasti oikeudenmukaisemman maailman vuoksi, olen mukana. Ehkä niitä marsseja on jo nyt. Ehkä en ole vain ymmärtänyt.
(Tässä kirjoituksessa on omia kuviani, koska tänä vappuna yritin oikein panostaa siihen, että näyttäisin sievältä. Olen aikamoisen pullukka ja sisuuntunut siihen, miten naisia yritetään tunkea plastiikkiseen, sileään, laihaan muottiin. Siksi olen päättänyt laittaa nettiin toisenlaisiakin kuvia.)