Angry Birds

I have been sick but still I haven't been able to sleep. I was getting totally bored, but then I remembered the Angry Birds -a Finnish game I had earlier tried and liked. I got totally hooked on the game, which was good, since otherwise I would have died in boredom.

My (common-law) husband left to work and when he was closing the outdoor, fell the lock of the door on his hand. He said to me that he will phone the janitor. I didn't react, I was too busy killing the green pigs. The doorbell rang and when I opened the door there was a young and cute janitor behind it. Trust me, in this house they don't normally look like him! On this side of the door was a sniffing, terrible looking woman who was wearing a too short tunika that was showing her not-too-smooth legs. I have to say, it was not a pleasant moment. The janitor said that he could not fix the door and promised to call the locksmith. I was getting wiser so I combed my hair and put trousers on. The locksmith came and fixed the lock. I know that it shouldn't matter how you look if you are ill, but I guess I am so vain that I would not like to be seen as a sloppy mrs. Bean of my life.

(I drew some Angry Birds for my little boy. He likes the characters but most of all he likes coloring.)

***

Olen ollut kipeänä, mutta jostain syystä unta ei ole silti riittänyt. Olen kärsimätön sairastaja eikä minulle riitä tekemiseksi se, että niistän nenäni ympäriltä ihon pois. Olen siis antanut itselleni luvan olla tietokoneella ja ollutkin sillä melkein yötä päivää. Ajattelin antaa Angry Birds-pelille ihan vähän vain pikkusormea, mutta hupsis vain, se vei koko käden. Onneksi, koska muuten olisin kuollut tylsyyteen. 
Mieheni lähti tänään töihin ja kun hän oli laittamassa ovea kiinni, jäi puolet lukosta hänen käteensä. Hän sanoi soittavansa huoltomiehelle heti ja sitten hän lähti töihin. En jotenkaan reagoinut, koska oli liian kiire listiä possuja. Säpsähdin, kun ovikello soi. Oven takana seisoi nuori ja söpö huoltomies. (Usko minua, yleensä meillä käy ihan toisennäköisiä.) Oven tällä puolen seisoi räjähtänyt, tukka pystyssä oleva räkäinrn nainen, jonka selluliitit hulmusivat iloisesti aivan liian lyhyen tunikan alta. On varmaan sanomattakin selvä, että tunsin oloni hiukan kiusaantuneeksi. Huoltomies sanoi, että hän ei voi tehdä lukolle mitään. Hän soitti lukkosepälle, joka lupasi tulla tunnin päästä. Kävin kampaamassa hiukseni ja puin housut jalkaan. Yritin myös peittää suupieleeni kasvanutta Afrikan kokoista finniä laihoin tuloksin. Lukkoseppä tuli, komea hänkin. Yritin tarjota päiväkahvia, mutta hän oli kuulemma juuri juonut. Sillä ei kaiketi pitäisi olla mitään väliä, miltä kipeänä näytän, mutta tällainen turhamainen minä sitten välillä olen. En haluaisi olla mikään homssuinen oman elämäni rouva Bean.


(Piirsin kuopukselleni vihaisia lintuja väritettäväksi, hänkin nimittäin pitää hahmoista ja ennen kaikkea hän pitää värittämisestä.)