Happy New Year!

I hope that the person who delivers our morning paper likes sparkling wine. I left him/her a greeting hanging on our door. I guess I won't make big promises for the new year. I'll just try to stay happy and make other people happy, too.
***
Toivottavasti lehdenjakamme pitää kuohuviinistä. Jätin hänelle tervehdyksen roikkumaan ulko-oveemme. Luulen, etten tee uudelle vuodelle sen kummempia lupauksia. Kunhan yritän pysytellä onnellisena ja siinä sivussa ilahduttaa myös muita.

Kahvila Soppi

(I am writing about a wonderful cafe that is located in old Rauma. If you visit Rauma, this is a good place for lunch or a cup of coffee accompanied by Italian ice-cream.)

 Siri päivittää ruokalistaa pienen asiakkaan kanssa.

 Kuvataiteilija Jussi Meurosen maalauksia.

Soppi kahvilassa myös wc tarjoaa silmänruokaa.


Minun piti kirjoittaa Soppi Kahvilasta jo viime keväänä, mutta kamerastani loppui akku kesken kaiken ja vaikka olen kahvilassa piipahdellut silloin tällöin on kirjoittaminen ja kuvaaminen jäänyt.
Minulla ei toistaiseksi ole varaa ulkomaan matkaan, joten loma-aikoina "lomailen" omassa kotikaupungissani. Se tarkoittaa sitä, että käyn paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa syömässä ja lisäksi kuljen tutkimassa kotikaupunkiani. Sellainen lomailu on oikeastaan todella hauskaa ja tarpeen tullen olen nopeasti kotona. Vaikka Rauma on pieni, on täällä aina jotain nähtävää.
Soppi on suloinen kahvila vanhassa Raumassa. Sen sisustus on tehty suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaalista. Kahvilan tyyliä voisi kuvata retroksi. Minulla on kahvilassa kodikas olo, koska sen värimaailma ja esineistö heijastelevat oman lapsuuteni kaikuja - kahvila tuntuu tutulta. Kahvilassa on myös kotoista ohjelmaa muun muassa käsityöiltoja, Nössö-klubeja, musavisoja ja erilaisia esiintyjiä. Haluaisin osallistua kaikkiin, mutta tosiasia on että olen yleensä iltaisin lasten kanssa kotona, joten ohjelmallisiin iltoihin osallistuminen on toistaiseksi jäänyt.
Söin tänään Sopessa maistuvaa polentaa papupaistoksen kera. Tyttäreni söi mozzarellasalaattia. Jälkiruuaksi söimme herkullista italialaista jäätelöä. Arvostan kahvilassa sitä, että ruoka on kunnolla tehtyä, konstailematonta ja maistuvaa. Arvostan myös sitä, että voit vaikuttaa ruokaasi ja valita syötävää omien mieltymystesi ja oman ruokavaliosi mukaan.
Soppi on mukavan rento kohtauspaikka, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Silmänruokaa on paljon ja juuri nyt Sopen seiniä elävöittävät kuvataiteilija Jussi Meurosen näyttävät, abstraktit maalaukset. Maalaukset näyttävät nopeasti katsottuna kaoottisilta, mutta ovat minusta loppujen lopuksi keveitä, kiinnostavia ja ihmeellisen vapautuneita. Maalaukset ovat aivan eri maailmasta kuin Soppi, mutta silti ne tuntuvat sopivan kahvilaan hyvin.


Sopesta on kirjoitettu myös Puhti-blogissa ja raumalaisen Paula Niittysen toimesta Umamissa.
Jussi Meurosesta löytyy lisätietoa täältä. 


Soppi Kahvilan kotisivu on täällä. Soppi löytyy myös Facebookista.

What a Relaxing Christmas! Olipas rento joulu!

This christmas was good. I enjoyed my family's decision to spent the christmas eve home without any guests or relatives. We saw our relatives before and after christmas eve. I have been sick (again!) so a slow christmas was needed. I cleaned as much as I could, but since I got the ear infection it was not too much. We planned the menu on base what we really like, so we skipped most of the Finnish traditional christmas food. We didn't have all the different casseroles or ham. Instead we had stuffed meat rolls, sweet potato cassarole, Italian salad, fresh sallad with salty nuts, grapes and cheese, potatoes, meatballs, pickles with smetana (=Russian sourcreme), bread, cheese, fish, peas, carrot-chickpea salad and mustard. When you choose only food you really like you don't end up throwing food away. For me it is a terrible thing to waste food since so many people suffer from the lack of it. We did have a traditional christmasdinner, too. My family, my sister's family and my mom ate it in a restaurant in the beginning of December. The restaurant option was good, no cleaning, no shopping, no cooking. Everybody was happy. I am getting better but my ear still hurts. So I am happy that my christmas holiday continues until 8th of January.
***
Tämä joulu oli hyvä. Nautin päätöksestämme viettää joulu perheen kesken. Näimme toki sukulaisia ennen jouluaattoa ja sen jälkeen. Olen ollut (taas!) kipeänä, joten hidas joulu tuli tarpeeseen. Siivosin sen verran, kuin korvatulehduksen kanssa jaksoin. Joulun ruokalistan suunnittelimme sen pohjalta, mistä todellakin pidämme, joten jätimme suurimman osan jouluruuista väliin. Joulupöydässämme oli täytettyjä liharullia, lihapullia, perunoita, bataattilaatikkoa, kaloja, italiansalaattia, suolapähkinöillä ja juustolla maustettua vihersalaattia, suolakurkkuja ja smetanaa, porkkana-kikhernesalaattia, joululimppua, juustoja, herneitä ja sinappia. Kun valitsee sitä, mitä oikeasti haluaa syödä ei tule juuri poisheitettävää. Olen aiemmin joutunut heittämään jouluruokia pois ja se tuntuu pahalta, koska maailmassa on niin monia joilla olisi nälkä. Me söimme kyllä perinteisen joulupäivällisenkin. Joulukuun alussa perheeni, siskoni perhe ja äitini olimme raumalaisessa ravintolassa joulupöydän äärellä.  Kenellekään ei tullut siivoamista, kaupassakäyntiä tai kokkaamista, joten kaikki olivat iloisia. Oloni on jo parempi, mutta korvaa särkee edelleen. Siksi on ihanaa, että saan olla lomalla 8.1. saakka.

Merry Christmas! Hyvää joulua!

I was proud when Finland's Unicef said that they will use my text on this year's christmas greetings. 
"With my small efforts can many children get the possibility to good childhood and education. It is maybe the most ingredible thing you can give to another humanbeing."
This year many of my friends donated for the charity. In my point of view christmas is mostly about taking care of each other. Have a merry christmas! May the festival season bring you what you need. 


Tunsin oloni ylpeäksi ja tärkeäksi, kun Suomen Unicef päätti käyttää minun tekstiäni joulutervehdyksessään. Minusta joulu on ennen kaikkea välittämisen juhla. On hienoa, että monet ystävistäni ovat joulun alla lahjoittaneet hyväntekeväisyydelle.
Hyvää joulua! Tuokoon se sinulle sen, mitä tarvitset.

Rauma on joulukaupunki - My Hometown Rauma Is a True Christmas Town

Kotikaupungistani on kuoriutunut ihana joulukaupunki. Tuntuu, kuin kulkisin sadussa.
***
My hometown has become a true Christmas town. It feels like I am walking in a fairy tale.

Omakuva 12.12. 2011 Klo:23.18

(En osaa piirtää, maalata, muovailla. Halusin kuitenkin tehdä hetkessä olevan omakuvan. Käytin siveltimenä sanoja.)


Pinkit villasukat.
Siskon kutomat. 
Niissä on vihreitä sydämiä. 
Jalkakarvat. Kamalat. Olen taas ajellut huolimattomasti, kun toisessa jalassa kulkee kaistale turkkipolkua. 
Hiukset ovat auki. Puhtaat. 
Kasvot ovat meikittömät. Puhtaat. (Otsan ryppyihin kyllästyin jo aikoja sitten.)
Pinkki toppi. Kahleitta roikkuvat rinnat. Riippuvat. Aika onnelliset. 
Vapaasti kulkeva kynä. Aistien taakse ulottuva raskas, rakas musteentuoksu. 
Sormissa ei ole kynsilakkaa, vaikka kohta on jo joulu.

Ensimmäinen viikonloppu -The First Weekend

Tänä viikonloppuna leivoimme ensi kertaa joulupipareita tänä vuonna. Tänä viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa tukiperheenä ihanalle lapsoselle. Hän viihtyi ja lupasi tulla uudelleenkin. Odotamme jo kovasti!
***
This weekend was the first weekend we baked ginger breads this year. This weekend was the first time we were a support family to a wonderful child. The child will visit us again next month. We are all waiting for it!  

Un petit chandelier

If I would need to describe my toilet with one word the word would be depressive. "Quite Soviet Union", said one of my friends when she saw my toilet. So true. Since I don't have any attention to renovate it yet I have to trick the eye. My mother just gave me a charming little piece of decoration, a small chandelier she bought from Tallin. My sister got one, too and she decided to put it in her car (she already has electric candles on the dashboard, so it will go well with them). I decided to cheer up my toilet with the chandelier. It was a good idea. I get happy every time I see the well needed bling-bling in my Soviet Union bathroom.
***
Jos minun pitäisi kuvata vessaani yhdellä sanalla, sanoisin että se on masentava. "Aika Soviet Union", sanoi eräs ystävistäni nähtyään vessani. Totta. Koska minulla ei ole toistaiseksi aikomustakaan remontoida kylpyhuonetta, pitää minun aina keksiä kaikenlaisia huijauksia. Sain äidiltäni viehättävän pienen koristekattokruunun. Hän toi sen minulle Tallinnasta. Siskoni sai samanlaisen ja hän ilmoitti laittavansa sen autoonsa. Auton kojelaudalla komeilee sähköinen pieni kynttelikkö, joten hyvin ne sopivat yhteen. Minä päätin piristää vessaani kattokruunulla. Se oli hyvä idea! Tulen iloiseksi, kun kattokruunun bling-bling saa minut unohtamaan ympäröivän vessan Soviet Union-tyylin.

It is Finland's 94th Incependence Day - Itsenäisyyspäivänä

Finland is my home country. My home. This is a safe and clean country. This is a rich and wealthy country. This is a beautiful country. This country's educational system is on the top of the world. This is a creative country. This is sophisticated country. This is a country that has the liberty of speech.

...but

This is also a country where the welfare is being more and more divided. This is a country where there is a group of over 40 000 young people being unemployed because they are not able to work. In a country of 5 million people it is a lot! It is a huge waste of potential. We are doing something wrong.

This is a country that now has a new word in its vocabulary it is called the hate-speech. I hate that word! Hate speech means that you are talking about immigrants or refugees in a negative manner. It is something that spreads intolerance towards people that don't have Finnish roots. This is a country where some people are so afraid of difference that instead of studying things and trying to learn about different people and culture they start to hate.

In my point of view it is not possible to stay here on the edge of Europe and isolate ourselves from the world. We have some big issues to solve in the years to come. For example how to take care of our youth. We need them. How to have a positive atmosphere towards people that move here (and we are really not talking about a big number!). We still have a lot to learn about how to integrate immigrants to our society in a positive way and to be honest I think that if you move from one country to another you should accept that country's main manners. You can preserve your culture and your roots, but if you really want to integrate in a new society you need to learn the language and the main points of that country's culture. In Finland we often make the mistake that we try to be too tolerant. We try to change our culture instead of teaching it to people that move here. The end result is that we become angry. We think that now we have to change our culture because of the immigrants although we ourselves started the whole thing.

We as a rich country should also consider how to help the poor countries people so that they could continue living in their own countries. I think it would be terrible if I had to move from my country and then to land in a country where I am not welcomed at all.

In these times of globalisation I think it is still possible to maintain our strong national identity. Finland can (despite of the problems I described) be everything I wrote in the beginning of this posting. As a 94 years old nation Finland is not old. We are still learning and finding out what being a Finn is. I would be sad if being a Finn would mean being a depressive, intolerant person who is afraid of new influences and hates foreign people. It can not be like that. It is not why our ancestors got the independence for us. I am sure they would like us to help the people in need. They got us the privilege that we can help others instead of being the ones who need help. I think it is a blessing to live in Finland. I was lucky to born here, but I have done nothing to deserve all this. That's why I shouldn't be asking what this country can do for me. The question I need to make is what can I do for this country. My home country. My precious Finland.
***
Suomi on kotimaani. Kotini. Tämä on turvallinen ja puhdas maa. Tämä on rikas ja varakas maa. Tämä on kaunis maa. Tämän maan koulutussysteemi on yksi maailman parhaista. Tämä on luova maa. Tämä on sivistynyt maa. Tässä maassa on sananvapaus.

...mutta

Tämä on myös maa, jossa hyvinvointi jakaantuu entistä jyrkemmin. Tämä on maa, jossa on 40 000 nuorisotyötöntä. He eivät ole työkykyisiä. Viiden miljoonan asukkaan maassa määrä on suuri, yhden ikäluokan verran. Valtava määrä hukattua potentiaalia! Teemme jotain väärin.

Tämä on maa, jonka sanastoon on tullut uusi sana: vihapuhe. Vihaan tuota sanaa! Vihapuhe merkitsee sitä, että maahanmuuttajista puhutaan negatiiviseen sävyyn. Vihapuhe on jotain, joka levittää suvaitsemattomuutta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole suomalaisia juuria. Tämä on maa, jossa ihmiset pelkäävät erilaisuutta niin paljon että vieraisiin kulttuureihin ja tapoihin tutustumisen sijaan aletaan vihata.


Mielestäni ei ole mahdollista, että kökötämme täällä Euroopan reunalla ja eristämme itsemme muusta maailmasta. Meillä on tulevina vuosina suuria ongelmia ratkaistavana kuten mitä tehdä nuorisotyöttömyyden ja sen syiden kanssa. Me tarvitsemme nuoriamme ja työelämä tarvitsee heitä. Meidän pitää myös pohtia, miten saisimme positiivisen asenneilmaston niitä ihmisiä kohtaan, jotka muuttavat meille muualta (ja kyse on varsin pienestä määrästä). Meillä on vielä paljon opittavaa kotouttamisesta ja rehellisyyden nimissä minusta maahanmuuttajan tulisi omaksua uuden kotimaansa kulttuurin päälinjat, jotta hän voisi aidosti integroitua yhteiskuntaamme. Pitää opetella kieli ja toimia maan yleisten normien mukaan. Silti voi säilyttää oman kulttuurinsa ja juurensa. Teemme Suomessa usein sen virheen, että olemme ylitsevuotavan suvaitsevaisia. Yritämme muuttaa omaa kulttuuriamme sen sijaan, että opettaisimme sitä muualta tulleille. Lopputulos on, että tulemme vihaisiksi. Tulee sellainen olo, että meidän pitää nyt muuttaa kulttuurisia ominaispiirteitämme, vaikka oikeastaan itse aloitimme koko homman.

Rikkaana maana Suomen tulisi myös miettiä sitä, miten voisimme auttaa köyhien maiden asukkaita niin, että he voisivat jatkaa kotimaassaan asumista. Minusta olisi kauheaa, jos joutuisin muuttamaan kotimaastani ja sen lisäksi päätyisin maahan, jossa en olisi tippaakaan tervetullut.

Globalisaatiosta huolimatta olen sitä mieltä, että meidän on mahdollista säilyttää vahva kansallinen identiteettimme. Suomi voi (kuvailemistani ongelmista huolimatta) olla kaikkea, jota tämän kirjoituksen alussa kirjoitin. 94-vuotiaana Suomi ei ole valtiona kovin vanha. Se, mitä suomalaisuus merkitsee on edelleen oppimisen ja löytämisen alla. Olisin surullinen, jos suomalaisena oleminen merkitsisi masentumista, suvaitsemattomuutta ja pelkoa tai vihaa kaikkea uutta kohtaan. Ei se niin voi olla. Se ei ole syy, miksi esi-isämme hoitivat meille tämän itsenäisyytemme. Olen varma, että hekin haluaisivat meidän auttavan ihmisiä hädässä. He antoivat meille etuoikeuden olla auttavalla puolella avunpyytämisen sijaan. Minusta on siunaus asua Suomessa. Minulla oli onni syntyä tänne. En ole kuitenkaan tehnyt mitään ansaitakseni tuota onnea. Siksi minun ei pidä olla kysymässä, mitä voin saada tältä maalta. Kysymys, joka minun kuuluu itselleni asettaa on, että mitä minä voin antaa tälle maalle. Kotimaalleni. Rakkaalle Suomelleni.

Talviruno lapsille

This time only in Finnish, I am introducing a poem I wrote today.

Opiskelen luovan kirjoittamisen jatko-opintoja avoimessa yliopistossa. Tämän viikonlopun olen ollut lasten lyriikan kurssilla. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa vuodenaikaruno lapsille. Olen aivan liian uupunut tuottamaan mitään kunnollista. Päätin seurata suomalaisen lastenrunouden klassikoita, kuten Immi Helléniä ja kirjoitin rauhallisen riimirunon, josta voi löytää myös opetuksellista sisältöä.


Puiden lehdet ovat pudonneet,
tuuli oksia riipii.
Lampien pinnat ovat jäätyneet, 
talvi meille hiipii.


Vielä merenranta loistaa
tuhansin kultaisin sävyin.
Orava yrittää kiirettä poistaa,
talvipesän täyttää kävyin.


Tähdet ovat palanneet taivaalle,
ne kertovat ajan juoksun.
Lämpötila kääntyy pakkaselle,
jo tunsin lumen tuoksun.


(Kuva on viime talvelta. Se on näkymä luokkahuoneeni ikkunasta.)