perjantai 13. marraskuuta 2009

Arkipäiväistä kauneutta


Söimme yksi päivä uunissa paahdettuja valkosipuleita. Merisuolapedillä lepäävät valkosipulit, joilta on leikattu "hattu" pois. Kuvan ottamisen jälkeen ne siveltiin hellästi oliiviöljyllä. Päälle rouhittiin mustapippuria ja ripoteltiin vielä muutama voinokare. Valkosipulit laitettiin uuniin, 175 astetta on hyvä. Siellä ne sitten muhivat ja maustuuntuivat ainakin neljäkymmentä minuuttia. Mikä makunautinto! Ihmeellisen kauniitakin ovat.

16 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kaunis kuva tosiaankin! Ja valkosipuleista tuleekin tosi herkullisia uunissa paahdettaessa.

arleena kirjoitti...

Noita pitää meilläkin kokeilla. Valkosipulin maku on pehmeä kypsytettynä.

Sonja kirjoitti...

Oih, kuulostaa tosi namilta! Rakastan valkosipulia, mutten ollut ajatellutkaan, etta sita voisi syoda ihan vaan noinkin.Taytyy kokeilla!

Annie kirjoitti...

Jännä resepti. Minä syön valkosipuleita raakana sellaisenaan tai ruisleivän (Real) päällä viipaloituna margariinin ja hunajan kera. Ja Kynsilaukka on lempiravintolani!

Kutri kirjoitti...

Täytyy tosiaan kokeilla! Vähän on kyllä sellainen aavistus, että tuon herkuttelun jälkeen voisi hengityksen voimalla vaikka aurata lunta...

Unknown kirjoitti...

Ooooh.. Pitäisi kokeilla. Kiitos vinkistä!!

Hilja kirjoitti...

Nehän on kuin kukkia!

Resepti kuulostaa kyllä aika hurjalta... tykkään valkosipulista, mutta hyvin pieninä annoksina...

Hety kirjoitti...

Uunissa kypsennetyt valkosipulinkynnet ovat myös minusta tosi herkullisia. Eikö olekin kummallista, kuinka niiden maku muuttuu pehmeäksi ja lempeäksi paahdettaessa?

Liivia kirjoitti...

Olen maistanut uunivalkosipuleita, mutta olen enemmän raa'an valkosipulin ystävä ja sitä meneekin päivittäin usea kynsi.

Mitä tuolle suolalle sen jälkeen tapahtuu? Ei kai sitä syödä?

Laura kirjoitti...

Voi kun kauniin näköisiä, pakko kokeilla kun kuulostaa niin herkulta.

Pink Links kirjoitti...

Enpäs ole noin kauniissa muodossa valkosipulia syönytkään.

Valkosipuli on terveellistä ja hyvää.

Rouva Nordman kirjoitti...

Yaelian, kiitos kuva-kommentista. Uuniruuat ovat muutenkin mieleeni.

Arleena, myös marinoidut valkosipulinkynnet ovat yllättävän miedonmakuisia raakoihin verrattuna.

Sonja, kyllävain, tuo on hyvä lisäke esimerkiksi lihalle. Itse söin ihan tuollaisenaan vain.

Annie, onko Kynsilaukka Helsingissä? Tallinnassa on valkosipuliravintola, mutta en ole vielä käynyt siellä. Raaka valkosipuli on minulle vähän liian vahvaa. Hunaja ja valkosipuli kuulostaa jännältä ja terveysvaikutteiselta yhdistelmältä.

Kutri, hih hih mkä kielikuva! Miehenikin nauroi sitä :)

Anni, ole hyvä vaan. Tuo on helppo herkku.

Hilja, minusta ne näyttävät ihan joltain eksoottisilta kasveilta. Tuolla tavalla valmistettuna maku on hyvin mieto. Yllättävän mieto.

Liivia, en oikein osaa syödä raakaa valkosipulia, mutta kaikkeen ruokaan laitan sitä mielelläni.

Suolaa ei syödä, vaan heitimme sen biojäteroskikseen. Myöhemmin luin jostain, että suolan olisi voinut käyttää uudestaankin samaan tarkoitukseen. Valkosipulia paahdettaessa suolalla oli kaksi funktiota. Toinen oli, että siitä imeytyy hieman makua valkosipuleihin ja toinen se, että suola suojaa sipuleita palamiselta. En lisää suolaa mihinkään ruokaan, tuo merisuola ostettiin vartavasten valkosipulien paahtamista ajatellen.

Laura, on herkkua, toivottavasti pääset pian maistamaan!

Pink Links, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kaunista ja terveellistä. Kiitos muuten kommentistasi Rauma-blogiini!

violet kirjoitti...

Noin en olekaan maistanut.
Mieleen tuli sen sijaan tekemäni marinoidut valkosipulinkynnet, joista tuli suorastaan makeita mausteliemessä.
Pitääkin taas!

mimmuli kirjoitti...

Herkulliselle kuullostaa, minä tunnustaudun suureksi faniksi. Jokapäiväisen ruisleivän kaveri on tuo valkosipuli, sipuleiden aatelia. Hmm..Luin pitkästä aikaa blogiasi, pidän tavastasi kirjoittaa ja se rehellisyys mikä niistä kumpuaa.Isänpäivä juttu oli koskettava.

mimmuli kirjoitti...

p.s aion jo tänään laittaa uuniin ..kitti ihan uudesta vinkistä.

Rouva Nordman kirjoitti...

Violet, minä pidän myös marinoiduista valkosipulinkynsistä. Odottaessani kuopustani minut valtasi outo mieliteko. Minun oli pakko saada kaupasta marinoituja valkosipulinkynsiä ja Snickers-suklaapatukka. Avasin molemmat jo autossa ja söin vuorotellen valkosipulia ja suklaata. Mieheni jaksaa aina kauhulla muistella tätä juttua.

Mimmuli, kiitos kommentistasi. Isänpäivä-juttua ei ollut ihan helppo kirjoittaa, mutta siinä kohtaa se tuntui tarpeelliselta.

Tosi kiva juttu, jos sain sinut innostumaan valkosipulikokeiluun :) Yksi blogmaailman parhaista puolista on mielestäni se, että täältä voi ainaa löytää inspiraatiota. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!