tiistai 19. tammikuuta 2010
Muisto ajalta ennen joulua -tonttuja ja varjoja
Minun piti jo joulun alla kirjoittaa hauskasta esityksestä, jonka näin esikoisen joulujuhlissa, mutta kaikessa kiireessä unohdin. Kyseessä oli tuttu laulu, Tonttujen jouluyö. Koulun kolmas luokka esitti sen varjoteatterina. Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa ovat veitikkaiset rientäneet pöydän päälle nauttimaan paistia ja lientä. Kolmannessa kuvassa leikitellään kuusen alla ja voi että se nauratti lapsivaltaista yleisöä! Viimeisessä kuvassa on yksi monista tip-tap-kohtauksista. Oivaltava ja hauska esitys!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Loistavaa! :)
Mekin tehtiin usein varjoteatteria naapureiden lasten kanssa ja oltiin "kiertueella" koko taloyhtiössä. Oli ihana esiintyä, ja olla samalla kuitenkin "piilossa" kun ujostutti; varjossa ei näkynyt punaset posket tai naurunpidätysilmeet :)
Ihanan primitiivistä ja "beisikkiä" (basic) :)))
Hieno esitys! Tuollaista olen minäkin joskus lapsena leikkinyt,kiva kun vieläkin tuollaista leikitään,vaikka esityksen kautta:-)
Näyttääpä hauskalta idealta - oli varmaan myös sitä.
Yksinkertaisista ideoista syntyvät usein ne parhaimmat ja ikimuistoisimmat ohjelmanumerot. Minuun teki vuosia sitten lähtemättömän vaikutuksen "pienluokan" poikien joulujuhlaohjelmanumero, jossa he tonttulakit päässä tekivät uskomattoman hienoja trampoliinihyppyjä. Voi, että!
Ei paljon tarvita, jotta esityksestä tulee ikimuistettava.
Ihanaa!!
Hyvä idea!
Voi muuten myös helpottaa lasta jota muuten jännittäisi esiintyä.
Voi olla esillä vaikka on piilossa.
Ihanaa tuo varjoteatteri - niin idean tasolla kuin visuaalisestikin. Luin eilen blogiasi hieman enemmän, ja jos sopii, niin liityn muiden lukijoiden joukkoon :)
MaaMaa, taloyhtiökiertue :) Ihana!
Rita, yksinkertainen tosissaan on kaunista.
Yaelian, esitys oli hieno ja viihdyttävä! Minuakin ilahduttaa se, että vanhoja leikkejä leikitään edelleenkin.
Arleena, se oli tosi hauskaa ja lasten itsensä keksimä!
Hiiriemo, se esitys oli varmaan hieno! Usein aika yksinkertaisista rakennuspalikoista tulee se paras lopputulos.
Anni, niin juuri!
Violet, hyvä näkökulma. Tuollainen esitystapa tekee lapsista jotenkin myös tasavertaisempia, kun kaikki pääsevät esiintymään ja tekemään, eikä homma ole vuorosanojen takia hyvämuistisimman harteilla.
Lumiomena, sydämellisesti tervetuloa! Minä myös aion tutustua sinun mielenkiintoiseen blogiisi paremmin. Olen iloinen, että löysit tänne ja vieläkin ihmettelen sitä sattumaa, että kaikkien blogien joukosta törmäsimme toisiimme sattumalta!
Lähetä kommentti