Kuura oli koristellut kadun aivan uuden näköiseksi. Tuntui kuin meidät olisi ympyröity hopeahippusilla. Miehen kanssa toisistamme tietämättä olimme kuvanneet samaa kohdetta, näkymää olohuoneen kadun puoleisesta ikkunasta. Minä halusin ikuistaa ylimpään kuvaan myös mummuni vanhat kristallilamput, joista pidän kovasti. Mies on ottanut kaksi alempaa kuvaa.
11 kommenttia:
huurteinen luonto on kaunis.
-mirka-
Kaunista hopeista huurretta.
Kaunista, kaunista!
Lähetin kommentin vahingossa anonyyminä ja ennen aikojaan :)
Kiitos kuvista!
Sama roisto taisi käydä meidänkin pihalla;)
Hienot kuvat ja niihin sopiva persoonallinen kirjoitus.
Tulin täällä hyvälle mielelle:)
Kuura on ollut meilläkin päin varsin pian ohi menevä ilmiö. Kiirettä on pitänyt pitää, jos on aikonut saada siitä kuvaa.
Kaunista - ja ihanat lamput!
Joo täälläkin oli pari päivää niin kaunista. Yhtenä aamupäivänä paistoi aurinkokin niin kirkkaasti että ihan häikäsi, sillon kyllä harmitti kun piti töihin mennä, olisin niin mielellään jääny ulos vaan nauttimaan valosta.
Kristallilamppu näyttää hienolta myös!
Kiitos kaikista kommenteista! Voi kun saisimme pian taas nauttia kauniista luonnosta! En pistäisi pahakseni, vaikka saisimme vähän luntakin!
Kristallilamput ovat tosiaan edesmenneen isoäitini perua. Hän piti kaikesta kiiltävästä ja kimaltavasta. Ikävä kyllä menetin isoäitini, kun hän oli vasta 54-vuotias.
Mielenkiintoista minusta aina verrata mieheni ja minun ottamiani kuvia samoista paikoista.
Ne ovat AIVAN erilaisia.
Mies ottaa yleensä laaaaajoja kuvia isoista asioista, minä yksityiskohtiin keskittyneitä pikemminkin.
Violet, luulen että minun ja mieheni ottamissa kuvissa on aivan sama ero, kuin teilläkin. Otan lapsista mielelläni lähikuvia. Miehen kuvissa näkyvät sekä lapset että ympäröivä sekasotku...
Lähetä kommentti