tiistai 20. lokakuuta 2009
Yllätyslahja -Miau!
...olen viime aikojen sairastelun ja kuopuksen poskihammasvalvomisten jäljiltä aika uupunut ja vähän pahantuulinenkin. Minua ilahdutti kovasti suloinen ja juuri minulle sopiva yllätyslahja, jonka ihana Tanja lähetti Villa Kanervasta. Tuhannet kiitokset! Lahjassa yhdistyy hienosti kaksi suurta intohimoani, lukeminen ja kissat! Olinkin kunnollista kirjanmerkkiä vailla. Olen vieläkin vähän hölmistynyt siitä, että noin vain saan blogitutultani lahjan. Hirmu onnellinen olen tästä myös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ihana kisumerkki. =D
Ja siekin olet ihana joten mie en olleskaan ihmettele että olet lahjan saanut. =)
Oihh!!! Ihana yllätys!!
Yllätykset ovat aina mahtavia. Tämä lahja on kyllä erityisen hieno!
Piristystä! Täälläkin alettiin uuvahtaa, kun lapset ovat olleet toista kuukautta flunssassa.
Just tänään puhtuttiin töissä siitä, miltä kotiäitinä tuntui sairastaa.....Itse kipeenä ja huusholli hoidettava ja muksut myös. Tuntui tosi raskaalta. Töihin palattua ( 5 vuotta kotona ) tuntui ylelliseltä sairastaa yksin kotona - paranikin paremmin, kun sai keskittyä itseensä. Tsemppiä toivotan. Nyt tuntuu, että tuo aika meni hujauksessa. Mutta hetkessähän sitä eletään!
Kristiina
Ihana yllärilahja! :)
PS. Blogissani on sinulle taas haaste, jos huvittaa.
Ihana kisu :) Varmasti piristää mieltä. Valon pilkahduksia sinulle!
Una, Oih, miten kaunis kommentti! Kiitos tuhannesti♥
Anni, eikö ollutkin! Ihan mielettömän kiva juttu.
ElsaIlona, oli kyllä ihanaa tulla yllätetyksi :)
Annie, kyllä! Toivottavasti nyt saataisiin puolin ja toisin olla erossa sairastamisesta!
En muuten vastannut siihen edelliseen haasteeseen, kun en loppujen lopuksi keksinyt tai löytänyt oikein hyviä hahmoja. Piipahdankin kohta kurkkaamaan uuden haasteen.
Kristiina, no ihan totta! Minä väsyin eniten juuri siihen, että jouduin sairaana hoitamaan muita. Huushollia en sitten jaksanutkaan hoitaa yhtään ja jälki oli kyllä sen mukaista... Onneksi en saa helposti (ihan kamalaa) ahdistuskohtausta, vaikka koti muuttuikin aika kaaokseksi...
Anonyymi :) Olisi kivaa, jos itsekin osaisi tehdä noin hienoja yllärilahjoja.
Himalainen, kiitos kovasti! Pilkahduksista myös! (Kivasti sanottu!)
Kylläpä oletkin kiitellyt täällä kauniisti!! Oih! Mukava, että piristys tuli juuri sopivaan hetkeen ja toimi juuri sillä tavalla, kuten se oli tarkoitettukin.
Mutta täytyy olla Unan kanssa samaa mieltä, että herttaisena ihmisenä olet kyllä lahjasi ansainnut :D
Ja osaathan sinäkin! Joka kerran takkahuoneen ikkunasta ihastelen virkkaamiasi lumihiutaleita.
Lähetä kommentti