keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Vilho
Kuvassa oikealla on Vilho. Hän oli isoisoisäni veli. Äitini kertoi edelliskesän sukukokouksessa hänestä. Olin 7. kuulla raskaana ja vauva potkaisi minua kipeästi kylkeen. "On tämäkin oikea Vilho", puuskahdin mielessäni. "Vilho." Nimi tuntui hyvälle. Minulla oli jo jonkun aikaa ollut sellainen tunne, että saan pojan. Mieheni ja minä emme olleet päässeet nimestä yksimielisyyteen. Pikkuhiljaa aloin markkinoida Vilho-nimeä ja lopulta mieheni suostui. Varsinkin, kun myös hänen suvustaan löytyi Vilho. Molemmat Vilhot olivat kuulemma olleet todella mukavia. Vauva siis vähän niin kuin valitsi itse nimensä.Kuvassa on sukulaisiani ja heidän ystäviään veneilemässä. Vilho on kuvassa oikealla.Neljä sukupolvea myöhemmin suvussamme on taas Vilho♥ Vilho täytti tänään vuoden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Onnea Vilholle! Vilho on ihan nimensä näköinen!
Oijoi, miten ihana tuo teidän pikkuvilho on (lainkaan siis väheksymättä vanhempaa sukupolvea) Tuhannet onnittelut pojulle!!!
Onnittelut!!
Onnea Vilholle!!!
Mielenkiintoisia sukutaustoja.
Lopetan kommentoinnin blogissani ja myös muiden blogeissa mutta käyn sinun kuulumisiasi täällä seuraamassa muilla tavoin.
Blogisi jää Mediaani suosikkiblogien lyhyelle listalle niin pitkäksi aikaa, kun blogini tavalla taikka toisella hengittää.
Kaikkea hyvää sinulle!
Paljon onnea pikku Vilholle.
Onnea suloiselle Vilholle!
Hienoa, että vaalit perinteitä! Sattuma, telepatia, onni, rakkaus, markkinointitaidot ja kaikki muutkin voimat olivat varmasti mukana, kun Vilho sai hienon nimensä:)
Synttärionnittelut pienelle Vilho-pojalle!
(Tykkään kovasti tuosta nimestä.)
Meidänkin suvussa nimet periytyvät!
Hauskaa ja onnellista syntymäpäivää hänelle!
Onnea pienelle suloiselle miehenalulle!
Onnea Vilholle!! :)
Ihanaa, kun nimet kulkee suvussa - niistä saa hyviä tarinoita jälkipolvillekin. Meillä myös kulkee samoja nimiä suvussa paljon, on hauska aina muistella niitä ihmisiä keiltä nimet on peritty ja katsella vanhoja valokuvia.
Vilho on hieno nimi!
Paljon onnea! Päivänsankari on hyvin suloinen!
Minna
Onnea kovasti Vilholle - ja äidille! Hyvä nimi minusta.
Muikea pikkumies... Onnitttelut!
Joko siitä on vuosi?!? Ei kai?!? ;D
Tarinat vanhojen valokuvien takana ovat ihania!! Ja miten ihana tarina Vilhon nimen valinnalle!
Heips=) Onnewa Wilholle...minun isoisäni oli myös Wilho mutta Villeksi sanottiin..
Mielenkiintoista. Tosiaan tuntuu siltä, että lapsi valitsee itse nimensä. Appiukko sanoi, että hän olisi aina halunnut saman nimen itselleen. Ja muitakin yhteensattumia tuli esiin, kun nimi paljastettiin.
Ihanat kuvat! (ja perunapurjososekeitto on herkkuani...)
Sonja, minustakin Vilho on just ihan Vilho :) kiitos!
Peanut, kiitos -eikös vain olekin (todella objektiivinen mielipiteeni).
Syysleimu, kiitos! Kiitos myös kommentistasi Rauma-blogiini.
Media, kiitos! Kaikkea hyvää sinullekin, vaikka otankin nyt vähän musertunein mielin tätä tietoa vastaan. Toivottavasti nyt kuitenkin jaksaisit jatkaa kiintoisaa blogiasi.
Arleena, kiitos!
Pink Links, en olekaan tullut ajatelleeksi, mitä kaikkea Vilhon nimen valinnassa on ollut. Mielenkiintoisesti kommentoitu! Kiitos.
Hilja, kiitos! (Niin minäkin.)
Tuure, minun lähipiirissäni nimet eivät kaiketi ole kauheasti perityneet, mutta jospa tästä alkaisi uusi traditio!
Nora, kiitos!
MaaMaa, kiitos! Olisipa kiinnostavaa kuulla, millaisia tarinoita sinun suvussasi on nimien takana.
Minna, kiitos paljon!
Marikki, minustakin Vilho on hyvä nimi, vaikka aluksi se tuntui kovin vanhanaikaiselta. Ei kuitenkaan enää. Kiitos.
Linnea, juuri niin muikea on hyvä sana kuvaamaan Vilhoamme :)
Kiitos.
Tanja, ajattele! Vuosi meni äkkiä. Tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, että olen nyt vähän yli vuoden heilunut blogimaailmassa. Sinun blogisi on yksi ensimmäisistä, jota aloin lukea.
Mimmuli, heips! Kiitos! Meillä lempinimiksi tuntuvat tällä hetkellä muotoutuvan Viku ja Vilkku ja Vilholiini.
Annie, sattuma näyttäytyy usein nimi-asioissa. Kyllä se nimi vaan niin tärkeä juttu on.
(Sosekeitot ovat minusta ihania, harmi vaan kun muu perhe ei niistä niin välitä.)
Tässä nyt vähän myöhästyneet synttärionnittelut. Siis Vilho on syntynyt 9.9 ....niin minäkin!
Tässä nyt vähän myöhästyneet synttärionnittelut. Siis Vilho on syntynyt 9.9 ....niin minäkin!
Ooh, mikä hieno sattuma! Myöhästyneet onnittelut sinulle!
Joko siitä on vuosi?!
Onnea pienelle syntymäpäiväsankarille. =)
Sukutarinat ovat alkaneet kiinnostaa minuakin. Voimauttava valokuvakurssilleni olen joutunut käymään läpi ison pinon sukuni vanhoja kuvia. Yritän koostaa niistää kuvatarinaa.
Lähetä kommentti