Didier van Cauwelaert'n kirjoittama Keijukaisen koulutus on ihanan mielikuvituksellinen romaani. Kirjan luettuani mietin, miten sitä voisi luonnehtia. Minulle tuli mieleen, että se on kuin aikuisten satu. Kun katsoin kirjan takakantta, huomasin että siellä oli päädytty ihan samaan luonnehdintaan. Kirja kertoo mielikuvituksesta, rakkaudesta naiseen ja rakkaudesta lapseen, joka ei ole biologisesti oma. Kirja kertoo myös rakastamisen vaikeudesta ja yksinäisyydestä. Keijukaisen koulutus on kaunis ja haikea kirja. Minusta tuntuu, että monet niistä henkilöistä, jotka tykkäävät kurkkia blogiini pitäisivät tästä kirjasta. Suosittelen tätä kirjaa mielikuvitusrikkaille, älykkäille ja haaveellisille ihmisille. Kommenttien perusteella minulla on juuri sellaisia lukijoita♥
Voitin taannoin Mimmulin Valkoinen ruusu-blogista tuollaisia menneiden aikojen keijukaisia. Mukana tuli myös tuoksupussi, joka tuoksuu tutulta -jotenkin lapsuudeltakin, mutta en osaa nimetä mitä siellä on. Kurkkaa ihmeessä Mimmulin blogiin, siellä on kaunista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Taidat olla itsekin keijukainen tai muu satuolento :)
Kiitos kauniista sanoista<3 Pussukassa on laventelia;)
Tuon kirjan kyllä aion lukea. Tällä hetkellä aloitin Paulo Coelhon totantoa kahlaamaan uusintana, etsien punaista lankaa joka kaikkia kirjoja yhdistää. Mies on hankala en tiedä luokittelisiko linnuksi vai kalaksi..=)?
Kuullotaa lupaavalta tuo kirja! Voikun muistaisin ensi Suomi-matkalla etsia tuon kasiini :)
Ihania vanhoja valokuvia. Tuollaisia on kiva katsella ja antaa mielikuvituksen lentaa: millaisia ihmisia olivat, mika sai heidat nauramaan, millaista oli heidan arki ja juhlat ... :)
Iloista uutta viikkoa sinulle, Katilein!
Kuulostaakin ihan mielenkiintoiselta kirjalta;jos joskus tulee vastaan voisin lukea sen.
Kauniita vanhoja valokuvia! Mmmm,laventelipussukka,sellaista on kiva nuuhkia!
Laventelipussin sait tuossa alempana. Minä kaivoin tänään laventelit pois. Leikkasin kuivumaan oksat. Saa nähdä tuoksuvatko vielä talvella.
Keijjukaiset tuoksuvat laventelilta.
Rita, minä luulen, että olen noita, mutta pääasiassa kiltti noita. Kiitos ilahduttavasta kommentista!
Mimmuli, no niinpäs onkin! Minulla oli pienenä posliininen tuoksusydän, jossa oli laventelia -siitä se muisto tuli! Kiitos.
Coelho on minulle toistaiseksi tuntematon, vaikka hän on kyllä ollut paljon esillä. Täytyykin tutustua ja miettiä, mitä minä hänestä tuumaan.
MaaMaa, tuo kirja on julkaistu muillakin kielillä, mutta valitettavasti en tiedä sen nimie esim. englanniksi.
Ihan samaa minä mietin noista vanhoista kuvista. Aika inspiroivia ovat.
Kiitos toivotuksesta, toivottavasti sinun viikkosi on kierähtänyt mukavasti käyntiin!
Yaelian, oli kyllä kiehtova kirja, kannattaa lukea, jos se joskus osuu vastaan. Kuvat ja laventelipussukka ovat minunkin mieleeni!
Arleena, ihana toteamus keijukaisista ja laventelista. Toivottavasti oksat tuoksuisivat talvellakin ja toisivat muiston kesästä.
Alkoi kiinnostaa! Kiitos kun esittelit.
Violet, kiva kun huomasit. Kirja oli tosissaan viehättävä ja käsittääkseni sitä on käännetty monille kielille, joten saattaisi löytyä teiltä päinkin.
Lähetä kommentti