Oikein tarkkaan kun katsoo, niin näkee kuvassa muurahaisten polun.
Ojan ylle kaatunut puu oli muurahaisten siltana. Fiksusti hoksattu! Samassa metsässä olivat myös jäljistä päätellen kävelleet hirvi ja hevonen. Olisi varmasti mahtavaa ratsastella hevosen kanssa tuossa kauniissa metsässä!
8 kommenttia:
Minä olen aina rakastanut metsiä. Hienoja kuvia, joihin tekisi mieli hypätä mukaan!
Minä en uskaltaisi hevosen selässä tehdä metsälenkkiäni, mutta kiva olisi ihailla sinun matkaasi. Kauniit vaaleat hiuksesi vain hulmuaisivat tuulessa, kun ratsastaisit auringonlaskuun:)
Ei muuten tarvi katsoa edes kovin tarkkaan, mahtaa olla melkoinen yhdyskunta :)
Suoraa polkua perille esteet ylittäen, viisaita nuo muurahaiset
Kivan filosofista puuhaa tarkkailla ja ajatella muurhaisia. :)
Joskus lapsena pääsin ratsastelemaan metsäpolkuja, se oli ihanaa! Nykyään en taitais enää edes uskaltaa hevosen selkään, ponin ehkä...
Sinä löydät aina uusia kiehtovia näkökulmia:)
Ihanat metsäkuvat! Ja hauskoja kylttejä sinulla aiemmissa postauksissa. Olisipa täälläkin kahvila, jossa santsikupin ottamisesta maksettaisiin. ;)
Pink Links, minäkin rakastan metsiä. Se olisi varmaan näky, kun vaalea tukka (silmillä) hulmuten ratsastaisin tuolla -sen verran on viimeisestä ratsastunnista jo aikaa. Olisi silti hienoa yrittää.
Peanut, niitä oli ihan sikana näin eläinkunnan termein kerrottuna :)
Arleena, no ihan samaa minä mietin, kun katselin muurahaisten ojan ylitystä.
Rita, kyllä! Kauaa en tosin ehtinyt muurahaisia pohtia, kun oli kiire täyttää sienikoria.
Hilja, lapsena minä ratsastin aika paljon ja nuorenakin vähän. Aikuisena en ole ratsastellut, mutta tykkäisin kyllä kokeilla!
Media, kiitos! Toivottavasti -pysyy nimittäin elämä jännittävämpänä!
Ofelia, kiitos! Joo, täältäkin puuttuu sellainen kahvila, jossa saa rahaa, kun ottaa lisää kahvia. Yleensä joutuu maksamaan :)
Lähetä kommentti