ILOISTA UUTTA VUOTTA!

http://www.youtube.com/watch?v=b1v4BYV-YvA

Ylläoleva linkki vie sinut klassikkoon, joka jaksaa naurattaa minua aina vaan. Sen myötä toivotan hauskaa uutta vuotta kaikille täällä piipahtaville!

Matkakuumeilua

Minut valtaa silloin tällöin kova kaukokaipuu. Olo muuttuu levottomaksi ja tuntuu kuin jotain puuttuisi. Yleensä tämä vaiva iskee syksyisin, mutta nyt jostain syystä se iskikin joulukuun lopulla. Kaukokaipuuseen auttaa matkailu. Joskus myös joku matkalle vievä kirja saattaa helpottaa. Haaveilen matkasta Islantiin. Olen haaveillut siitä jo kymmenen vuotta, mutta en ole saanut toimeksi mennä sinne tai sitten ei ole ollut varaa lähteä.
Yksi suosikkikohteistani on Keski-Eurooppa ja siellä etenkin Saksa, jossa nuoruudessani asuinkin hetken. Edellisen kerran kävin Saksassa neljä vuotta sitten. Eräs parhaista ystävistäni asui Luxemburgissa ja lähdimme mieheni kanssa hänen luokseen joululomalla. Luxemburgista käsin vierailimme Saksan puolella Trierin kaupungissa.

Trier on kaunis kaupunki ja luultavasti Saksan vanhin. Kuvassa näkyvä Porta Nigra on  kaupunginportti ja se kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Trierissä on säilynyt jonkun verran muutakin roomalaisaikaista rakennuskantaa. Kaupunki on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja ajattelinkin joskus vielä vierailla Trierissä paremmalla ajalla.

Ylläoleva kuva on Ranskan puolelta, Metzin kaupungista. Kaupunki oli kaunis, mutta ehdimme ihastua Trieriin niin paljon, että Metz jäi sen varjoon. En tiedä tarkemmin, mikä kuvan rakennus on, mutta se oli niin kuvauksellinen, että ikuistin sen. Luxemburgissa ollessamme asuimme sen pääkaupungissa Luxemburgissa, mutta ystävämme veidät meidät katsomaan myös viehättävää Viandenin pikkukaupunkia, jota vartioi kukkulalle rakennettu komea linna.

Kuvat ovat valitettavan epätarkkoja. Otin digikamerallani kuvat tavallisista valokuvista, koska minulla ei ole skanneria. Aluetta, jossa matkallamme liikuimme leimaa vahvasti Mosel-joki. Sen kainalossa lepää Wasserbilligin pittoreski kylä. Kylä on Luxemburgin puolella lähellä Saksan rajaa. Kuva on otettu junan ikkunasta. Rakastuin näkemääni ja voisin helposti muuttaa kylään hetkeksi. 

 Kävimme yhtenä iltana myös Belgian puolella vain, jotta voisimme sanoa käyneemme siellä. Nyttemmin ystäväni on muuttanut Belgiaan ja toivonkin, että voisin pian vierailla hänen luonaan.

Matkustaminen on minusta ihanaa! Eräs toinen ystäväni elää tällä hetkellä matkaunelmaansa todeksi. Hänen mielenkiintoisesta reissustaan voit lukea täältä.

Kinkku lensi roskikseen

Tämä joulunaika on ollut yksi aikuisikäni parhaista! Syy on se, että olimme oman ydinperheeni kesken (sori sukulaiset). Ei ollut stressiä eikä kiirettä. Siivottiin sen verran kuin ehdittiin. Joulupöytä laitettiin rauhassa, kun oli syömisen aika. Mentiin omalla aikataululla. Lahjojen määrä oli aika lailla tolkuton. Paljon vähempikin riittäisi, mutta taitaa olla niin että meidän perheessämme lahjojen antaminen on nautinto.

Lempijoulukoristeeni taitaa olla tuo kynttiläkruunu, jonka sain siskoltani joululahjaksi muutama vuosi sitten. Kruunu on katossa koko vuoden ja somistan sitä vuodenaikojen tai juhlien mukaan. Tänä vuonna koristelu oli hillitty.

Olemme parina vuonna puhuneet sitä, että joulupöydän herkkuja pitäisi vähän karsia. Loppujen lopuksi saimme karsittua rosollin, makaronilaatikon ja lihapullat. Ihan hyvä alku. Aatonaattona mies maistoi hankkimaansa kinkkua. Hän oli hieman flunssassa eikä makuaisti ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Minä en pidä kinkusta, mutta maistoin hieman ja se oli kertakaikkiaan järkyttävän makuista! En tiedä, mikä oli mennyt pieleen, mutta seuraavana päivänä kinkku lensi roskikseen ja päätimme ettemme enää hanki kinkkua. Ensi vuonna taidamme ostaa sisäfilettä ja paistaa pihvit!

Joulupöydässämme oli tänä vuonna mieheni äidin tekemiä herkullisia liharullia, perunoita, maksa-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä suuri määrä erilaisia salaatteja. Pöydässä oli myös joululimppua ja lukuisia juustoja. Juustot ja salaatit ovat herkkuani, ne haluan ensi vuonnakin joulupöytääni. Laatikot ajattelin korvata uunijuureksilla ja liha saa olla sisäfilettä. Minusta on ihan turhaa kynsin hampain pitää kiinni tietyistä jouluruokaperinteistä varsinkin kun en edes pidä perinteisistä jouluruuista. Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää muiden jouluruokaperinteistä. Mitä sinun joulupöydässäsi syötiin?

HYVÄÄ JOULUA!

Olen saanut tänä jouluna valtavasti hienoja kortteja ja minut on yllätetty parinkin blogikaverini toimesta. Ylimmän kortin sain ihanalta Himalaiselta ja hän oli kirjoittanut minulle suloisen tekstin. Seuraava kortti on taidonnäyte suloiselta Villa Kanervan Tanjalta. Hän on taitava kirjailemaan. Kolmas kortti on luovalta ystävältäni, jonka luona salakyläilin eräässä kirjoituksessani. Melkoinen taituripiirtäjä!

Alin vähän kotikutoinen korttipari on itseaskartelemani. Näiden korttien myötä toivotan suloista ja rentouttavaa joulua. Kiitokset korttien lähettäjille ja tuhannet kiitokset blogimaailman empaattisille, syvällisille ja viisaille ystävilleni tästä blogivuodesta!

Raumalaisia joulukuusia

Torilla on kaunis kuusi.

 

Anundilan aukion kuuseen saavat kaupunkilaiset tuoda itse tekemänsä koristeen. Taka-alalla oikealla on grilli, josta nuorempana tuli illanviettojen päätteeksi haettua yöpalaa.

 

Keskuspuiston kuusi on suuri ja komea. Vanhan Rauman jouluisesta ilmeestä kerron Rauma-blogissani. Kurkkaa, jos ehdit.

Joulutunnelmaa

 

 Sisusta on kiinnostavaa, kun koti koristautuu pikkuhiljaa jouluun. Pahvilaatikot, joissa koristeita säilytetään ovat kerrassaan kiehtovia. Kiinnostavan joulukoristeen tullessa vastaan innostuu Sisu leikkimään sillä. Leikissä on usein mukana myös Sisun sisko Sissi. Muun perheen iloksi leikkiä leikitään tietysti keskellä yötä!

Yksi yö kissat leikkivät isolla perunalla, jonka ne olivat jollain ilveellä kaivaneet perunaämpäristä. En voi sanoa ilahtuneeni. Perunasta lähtee yllättävän kova ääni, kun sitä kierutetaan ympäri parkettilattiaa.

Joulukortteja

Ihmeiden ihme on taas tapahtunut! Sain  joulukortit lähtemään ajallaan!

(Vähän yötöitä se kyllä taas kerran vaati.) Tein Tilda-kortteja...

...ja osittain kierrätysmateriaalista askarreltuja kortteja. 

(Alla olevassa kuvassa on vanha kortti leikattu puoliksi ja puolikkaista tehty uusi kortti.)

Piirsin valkoisella kynällä lumihiutale-kortteja. En osaa piirtää, joten piirrosjälkeni on samanlaista kuin kuusivuotiaalla, mutta en piittaa. Noita oli tosi kiva tehdä!

 

Keskieurooppalainen pukki muutti meille

Olimme muutama vuosi sitten joulunaikaan Keski-Euroopassa mieheni kanssa. Hyvä ystäväni asuu Luxemburgissa ja olimme hänen vierainaan. Luxemburgista piipahtelimme Saksan, Ranskan ja Belgian puolella. Mieheni kanssa naureskelimme monissa ikkunoissa roikkuvia joulupukkeja. Ne olivat meistä hauskoja ja hienoja. Ystäväni oli aivan pöyristynyt huonoa makuamme ja kertoi, miten hänestä pukit ovat kertakaikkisen kauheita.

Viime jouluna sain tältä kyseiseltä ystävältäni suuren joulupaketin. Avattuani sen repesin riemuun! Olin saanut oman kiipeilevän pukin! Olin onnellinen. Kiitin ystävääni ja hän sanoi, että hän oli hävennyt ostaessaan pukkia. Lisäksi hän oli pelännyt joutuvansa matkatavaratarkastukseen lentokentällä. Hänestä olisi ollut aivan hirveää, jos joku olisi kaivanut tuon vulgäärin pukin hänen matkalaukustaan.

Minä olen iloinen aina, kun  kuljen olohuoneen pikkuikkunan ohi. Minusta tuo pukki on edelleen kertakaikkiaan mahtava, vaikka yleisesti ottaen en ihan hirveästi kitschiin taipuvainen olekaan. Toivottavasti se ilahduttaisi myös muita. Kadulla kulkee jonkun verran lapsia ja tässä aika lähellä on vammaisten asuntola. Olisi hienoa, jos pukki toisi vaikka tällaisille kadunkulkijoille iloa!

Huurrehuntu

Kuura oli koristellut kadun aivan uuden näköiseksi. Tuntui kuin meidät olisi ympyröity hopeahippusilla. Miehen kanssa toisistamme tietämättä olimme kuvanneet samaa kohdetta, näkymää olohuoneen kadun puoleisesta ikkunasta. Minä halusin ikuistaa ylimpään kuvaan myös mummuni vanhat kristallilamput, joista pidän kovasti. Mies on ottanut kaksi alempaa kuvaa.

Tänään oli joku roisto varastanut kaiken huurteen ja hopean ja jättänyt meille vain mustan maan ja synkän maiseman. Minua harmitti. Toivottavasti luonto tekee meille pian uuden ihmeen ihailtavaksi.

Joulukuu on täällä

Riemullinen ajatus tajuntaani kulkeutuu

on ohi ankea marras, kuolema

on joulukuu!

Marraskuu oli vaikeampi kuin koskaan ennen. Pimeys ja ankeus olivat nujertaa minut! Alan nyt jo pohtia strategiaa, miten selviän ensi vuoden marraskuusta paremmin. Tuon kuvassa olevan liinan olen virkannut mielestäni todella perinteikkäällä ohjeella. Minulle tulee liinasta hyvä ja jouluinen mieli. Toivottavasti se tuo iloa myös sille, joka sen saa joululahjaksi!

Ps. Iris and mother-blogikin päivittyy pitkästä aikaa. Siellä on joulujuttuja. Kurkkaa, jos ehdit.