Rumaa ruokaa

Kokkauskilpailun esteettistä tai ravitsemuksellista voittoa tämä ruoka ei veisi, mutta tämä on helppoa, huokeaa ja hyvää arkiruokaa. Se myös valmistuu nopeasti. Meillä tämä vermisellikeitto on lapsen lempiruokaa.

Vermisellikeittoon tarvitset

1-2 sipulia
pari ruokalusikallista öljyä
7,5dl-1l vettä
lihaliemikuutioita
100 g vermiselliä (rakettispaghettia)
2 tl basilikaa
½ tl valkopippuria
0,5 dl ketsuppia
0,5 dl kermaa
1-2 tomaattia

Hienonna sipulit pieneksi ja kuullota ne öljyssä kullankeltaiseksi. Lisää vesi ja lihaliemikuutiot. Veden kiehuessa laita vermisellit keittoon. Keitä ohjeen mukainen aika. Lisää myös mausteet. Vermisellin ollessa kypsää mausta keitto ketsupilla ja kermalla. Lisää lopuksi lohkotut tomaatit kypsymään liemeen. Älä keitä tomaatteja.

Keiton päälle sopii juustoraaste. Basilikaa laitan keittoon enemmän kuin ohje sanoo. Keiton päälle sopii myös rouhittu mustapippuri. Tänään tein keittoa kaksinkertaisen määrän ja hyvä niin, koska ulkoilun jälkeen kaikilla oli supernälkä. Kirjoittamani ohje on neljää varten. Nestettä laitan tuon pienemmän määrän ja vermiselliä kippaan koko pakkauksen (350g). Näin ollen keittoni muistuttaa enemmän muhennosta, mutta se sopii meidän makuumme hyvin.
Laitoin omaan keittooni tomaatteja koristeeksi, normaalissa annoksessa ei ole noin paljon tomaattia. Hyvältä maistui taas kerran. Sanon tätä ruokaa myös pizzakeitoksi, koska se maistuu vähän pizzalta.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Iris

Tämä kuva on niin liikuttava, että nähtyään tämän äidilleni tulivat kyyneleet silmiin. Ymmärsin äitiäni hyvin. Yleensä emme ole näin ylitunteellisia, mutta tässä kuvassa oli niin voimakkaasti sukumme naisten näköä, että se kosketti. Äitiäni ja minua yhdistää myös trauma siitä, miten äitini menetti äitinsä ja minä isoäitini 13 vuotta sitten. Isoäitini oli ainostaan 54-vuotias. Mummua me salaa taisimme taas ajatella, kun tämän kuvan tyttärestäni Iriksestä näimme.

Ajatukset kulkevat outoja latuja. Ei minun mummusta pitänyt kertoa, vaan Iriksestä. Minun sydänkäpysestäni, itsepäisestä lapsestani, kullanmurustani, kiukkupussistani, kainaloisestani... Iris täyttää tänään tasan klo:23.00 8 vuotta! Merkillistä, miten vuodet juoksevat aina vain kovempaa ja kovempaa. Onneksi Irikselle vuodet ovat vielä niitä ihanan pitkiä lapsuusvuosia.

Maakuntamatkailua

Olimme tänään ostamassa Vilholle uuden turvaistuimen eräästä tehtaanmyymälästä. Istuin oli sen verran hyvässä tarjouksessa, että se kannatti hakea pienen matkan päästä. Vilho matkustaa vielä turvakaukalossa, mutta jossain vaiheessa uusi istuin pääsee käyttöön.

Minä pidän kovasti kirkoista, joten totta kai piti käydä katsastamassa pitäjän kirkko. Aika hieno se onkin. Onkohan tyylisuunta jotain myöhäisjugendia? Kirkossa lukee, että se on rakennettu 1930-1933.Puiden takaa näkyy kirkon vieressä oleva kellotapuli.

Illalla olen menossa laulukeikalle. Vähän jännittää... Viimeksi olen laulaa luritellut yleisön edessä viime kesänä.

Rikki

Pystyn oikein kuulemaan korvissani, miten tuo talo valittaa naapuritalolle: "Siis mä oon niin rikki..."
Puluja se ei haittaa. Kuvaa klikkaamalla huomaat, että ihan tyytyväisinä istuskelevat ikkunalaudalla, vaikka se kallellaan onkin. Minusta on mielenkiintoista, että talo retkahtaa yhtäkkiä noin. Riks, räks ja poks. Ihmeellistä.

Uusi tuttavuus

Kuvassa ei ole uusi huonekasvimme vaan ihanan näköinen yrtti, jonka nappasin kaupasta mukaani. Tämän yrtin nimi on viinisuolaheinä. Se maistuu hieman happamalle ja suolaiselle. Viinisuolaheinä heitti ajatukseni lapsuuteen. Lapsena leikin Marika-nimisen kaverini kanssa. Meillä oli kallioisessa rinteessä leikisti kodit ja sitten kutsuimme kodin rakentamisen ja koristelun ohessa toisiamme kylään. Tarjolla oli kallionkoloista poimittuja suolikoita ja pellolta noukittuja vehnänjyviä. Kallion vieressä oli vehnäpelto. Pyöritimme vehnäntähkiä käsiemme välissä, jotta saisimme maukkaat jyvät esiin. Se oli mukavaa leikkiä. "Ruuan" keräileminen ja syöminen oli kivaa.
(Illalla oksensin vihreää oksennusta ja äiti ihmetteli, mitä oikein olin syönyt. Varmaan kaksi kiloa suolikoita, mutta sitä en tietenkään kertonut.)

Täytyykin ensi keväänä ja kesänä kerätä luonnonsuolaheinää, tykkään muutenkin käyttää villivihanneksia.Täytyi heti väsätä salaatti, jotta pääsen testaamaan viinisuolaheinää. Ja eikun syömään.

Pörräämään, pörräämään!!!

Tämä täti lähtee synttäreille ja eksyy ehkä jopa myöhemmin ravinteliin. Jännää, jännää!!
(Hassu kuva, hih hih...)

Bolt

Hiihtoloman kunniaksi olin tämän kuvassa näkyvän vaaleanpunaiseen pukeutuneen seuralaisen kanssa elokuvissa. Katsoimme Bolt-nimisen lastenelokuvan. Aluksi elokuva oli minusta ihan kamala ja sekava. Myöhemmin elokuvaan alkoi ilmestyä juonikin ja paikoitellen elokuva tuntui ihan siedettävältä.
Elokuvateatteri oli täynnä lomalaisia, jotka olivat vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa tulleet katsomaan elokuvaa. Takanani istunut isoäiti selitti lapsenlapselleen elokuvaa "auki" melkein koko ajan. Aluksi se häiritsi, mutta oli loppujen lopuksi varmaan ihan hyvä juttu. Pari kertaa tyttärenikin kysyi elokuvasta asioita, joita hän ei ymmärtänyt.
Elokuva oli aika ajoin mielestäni aika jännittävä, ehkä pienestä ihmisestä jopa pelottava. Istuessani elokuvateatterissa mietin, että tämä ei tunnu ollenkaan lasta varten tehdyltä elokuvalta. Elokuva tuntui aikuisen maailmalta, joka oli muunnettu hieman lapsen näköiseksi. Muutamassa kohdassa huumori puri lapsiin ja olikin ihanaa, kun elokuvateatteri täyttyi lasten naurunkikatuksesta. Tekniseltä toteutukseltaan elokuva oli huippuluokkaa. Sisällöltään elokuva jäi minusta sekavaksi ja köyhäksi. Minusta on myös aika kulunutta, kun eläimet esitetään inhimillisinä. Tällä kertaa eläimet onneksi puhuivat kohtuullisen hyvin, useinhan lastenelokuvien ja lastenohjelmien eläimillä on joku puhehäiriö.
Elokuvan päähahmo on Bolt-niminen koira, jonka tehtävänä on pelastaa Penny-tyttö pulasta kerta toisensa jälkeen. Bolt luulee pelastavansa Pennyn ihan oikeasti, mutta sitten sattuma laittaa sormensa peliin ja Bolt saakin kuulla olevansa näyttelijä ja elävänsä kulissielämää. Pennyn pelastaminen liittyykiin tv-sarjaan. Penny ei olekaan oikeasti pulassa. Aika kaukaa haettua, mutta toimii joten kuten. En silti suosittele tätä elokuvaa, jos muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Tämä oli näillä nurkilla ainoa lastenelokuva, joten jos halusi elokuviin ei ollut vaihtoehtoa.
Elokuvan jälkeen kävimme kahvilassa iltapalasalaatilla ja se sitten taas oli tosi mukavaa -myös lapsesta.