Kulinaristin kuolema

Siilin eleganssin kirjoittajan Muriel Barberyn esikoisteos Kulinaristin kuolema ilmestyi suomeksi tänä vuonna. Kuten moni muukin myös minä ihastuin Siilin eleganssiin aivan totaalisesti. Olinkin riemuissani, kun törmäsin kirjastossa Kulinaristin kuolemaan. Kirja kertoo sietämättömän itsekeskeisestä, korskean pöyhkeästä ravintolakriitikko Pierre Arthensista, joka tekee kuolemaa. Kirjan 181:n sivun aikana kerrotaan Arthensin elämästä monien eri kertojien toimesta. Sanansa sanovat niin kadun kerjäläinen, Arthensin ylenkatsoma lapsi kuin hänen hemmoteltu alter egonsakin, komea kissa.

Arthensin elämästä kertovat ateriat, joita hän muistelee kuolinvuoteellaan. Hänen mieltään kaihertaa maku, jota hän ei tavoita. Hän muistelee elämänsä parhaita aterioitaan muistaakseen sen, mitä hän kaipaa. Burbery on kuvaillut aterioita rehevästi ja herkullisen aistivoimaisesti. Kuvaukset siitä, miltä eri ruuat ovat tuntuneet suussa ja miten ne ovat kutkuttaneet hajuaistia ja näköhermoja ovat suorastaan eroottisen pehmeitä.

Kirja on nautinnollista luettavaa ja päähenkilö on ärsyttävyydessään vastustamaton. Barbery on kielenkäyttäjänä verraton ja suomentaja (Lotta Toivanen) on tehnyt huikean hienon työn tämän kirjan kääntämisessä . Kirja on monin paikoin silkkaa runoutta ja vaikka se ei pituudellaan koreilekaan, niin kaikki tarvittava tulee kerrottua.

Suosittelen tätä kirjaa etenkin hyvän ruuan ja rehevän kerronnan ystäville.

Kevättä metsässä

Metsän seinä on vain vihreä ovi josta valo ohjaa kulkijaa.
-Risto Rasa

Vaikuttava nainen

Olin edellisviikolla elämäni ensimmäisessä kirjanjulkistamistilaisuudessa. (Voi vitsi, että oli tylsää!) Tilaisuuden jälkeen oli kasvatukseen liittyvä seminaari ja se taasen oli erittäin mielenkiintoinen. Yhtenä puhujista oli professori Kirsti Lonka. Olen joskus kuunnellut häntä televisiosta ja pidin häntä kiinnostavana esiintyjänä. Sitä hän oli nytkin. On sykähdyttävää kuunnella ja tavata ihmisiä, joilla on mielenkiintoista sanottavaa.

Olen aina ihaillut tieteentekijöitä, jotka osaavat esittää asiansa kiinnostavasti, helppotajuisesti ja hauskasti. Minua ilahduttavat tiedenaiset, jotka ovat avoimen naisellisia. Kirsti Lonka on muiden ansioidensa lisäksi todella kaunis ja huoliteltu. Hän ei näytä siltä, että viettäisi ensi kesänä viisikymmentävuotissyntymäpäiväänsä (olemme muuten syntyneet samana päivänä).

Seminaarin lopulla Lonka ehdotti meille, että tekisimme Sokrates-kävelyn. Sokrates opetti aikoinaan samalla, kun hän käveli oppilaidensa kanssa. Kaiken istumisen jälkeen kävely oli mukavaa vaihtelua. Samalla oli mahdollisuus etsiytyä niiden ihmisten pariin, joiden kanssa halusi vielä jutella lisää. Helsingin yliopiston rakennus, jossa olimme oli todella viehättävä.

Ps. Kyllä minun on nyt pakko yrittää kirjoittaa ihan oma kirja. Sitten voisin järjestää oikein kunnon kirjanjulkaisujuhlat!

Uspenskin katedraali

Olimme mieheni kanssa Helsingissä. Hän ei ollut koskaan ollut Uspenskin katedraalissa ja minäkin olin ollut vain kerran. Emme ole ortodokseja, mutta katedraalin arkkitehtuuri, rakennuksen lukuisat yksityiskohdat ja sisällä vallitseva pyhä rauha tekevät vaikutuksen.

Huomenna se julkaistaan

Huomenna ilmestyy kirja, johon olen kirjoittanut artikkelin. Olen töissä koulussa, jossa opetus painottuu tekemälläoppimiseen, lapsilähtöisyyteen ja elämyksellisyyteen. Artikkelissani kerron siitä, millaista työni käytännössä on.  Artikkelini on pienen pieni, mutta olen silti jotenkin hurjan ylpeä.

Kreetta Onkeli:Kutsumus

Olisin halunnut kirjoittaa tästä kirjasta hienon ja syvääluotaavan esittelyn. Sellaisen älykkään ja kiinnostavan -kyllä te tiedätte mitä meinaan.
Ei nyt oikein tunnu irtoavan, joten kehotan vain lukemaan tämän hauskan ja nasevan kirjan.

Kirja kertoo Sanelma Salmisesta, joka erilaisten elämänvaiheiden jälkeen ajautuu kirjailijaksi. Sanelmalla on ystävä, Gunnevi-niminen varakkaissa naimisissa oleva nainen, joka haluaa elää boheemia elämää. Gunnevi onnistuu julkaisemaan suuren suosion saavuttavan runoteoksen. Sanelman uraa ei voi kehua. Sanelma ja Gunnevi ovat eri maailmoista. Gunnevi ärsyttää Sanelmaa, mutta toisaalta Sanelma viihtyy Gunnevin seurassa, koska Gunnevilla on aina varaa siihen toiseenkin viinipulloon, jonka voi aivan hyvin juoda ravintolassa maanantaiaamupäivällä.

Sanelmalla on tytär, jonka hän haluaisi jo muuttavan kotoa. Tytär ei ymmärrä äitinsä elämäntapaa eikä äiti oikeastaan tunne tytärtään. Sanelmalla on lapsestaan aivan vääriä käsityksiä. Tytär haluaa aivan erilaista elämää, mitä Sanelma olisi hänelle suunnitellut.

Kirjassa on veikeitä juonenkäänteitä ja hauskaa rajojen rikkomista. Minua viehätti tekstin vapautuneisuus ja railakkuus. Yhtenä tekstin teemoista on kirjoittamisen vaikeus ja epävarmuus. Se teema kiinnosti minua erityisesti.

Onkeli kirjoittaa tiivistä ja selkeää tekstiä. Lyhyet lauseet kantavat mukanaan paljon enemmän tietoa, mitä äkkikatsomalta voisi odottaa. Minä pidin kirjasta ja Onkelin kirjoitustyylistä. Suosittelen Kutsumusta lämpimästi, vaikka en tähän esittelyyn saanutkaan sanallistettua omia kirjan lukemisen myötä syntyneitä oivalluksiani.

Tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti

Minulla on yleensä sunnuntaisin aikaa ja energiaa väkertää ruuan parissa. Rakastan tomaatin, mozzarellan ja basilikan yhdistelmää. Teen usein mozzarellasalaattia latomalla ainekset vuorotellen kulhoon, mutta nyt halusin tehdä salaatin uudella tavalla.
Marinoin mozzarellan nopeasti balsamicolla ja hyvällä oliiviöljyllä. Leikkasin ostamani espanjalaiset miniterttutomaatit puolikkaiksi (lähiruuan ystävät varmaan vetävät kauhusta henkeä, mutta suomalaiset tomaatit nyt eivät vaan maistu miltään tällä hetkellä ja minä haluan makua) ja mozzarellan pieniksi paloiksi. Käärin palat basilikan lehtiin ja kiinnitin paketin coctailtikulla. Suupalat olivat aivan taivaallisenmakuisia ja kelpasivat hyvin myös miehelle ja tyttärelle. Kuvaan ehti vain muutama herkkupala, muut olivat kummasti kadonneet parempiin suihin.