Tänään saatiin miehen vanhemmat kylään. Mies kävi isänsä kanssa viemässä kynttilät haudoille. Tämä on miehen isälle tärkeää. Hän on ikävä kyllä joutunut hautaamaan monta liian nuorena kuollutta... Mies sanoi, että hautausmaalla oli paljon ihmisiä ja muutenkin ihmisiä oli sankoin joukoin liikkeellä. Olivat kuulemma sen näköistä porukkaa, että kyläilemään siinä oltiin menossa, mummulaan tai tuttujen luokse.
Hieno juttu! Varsinkin näinä aikoina kyläileminen ja yhteisöllisyys saisivatkin nousta uuteen arvoonsa. On tärkeää, että kukaan ei jäisi yksin. Sytytin pihalle ja parvekkeelle lyhtyihin kynttilät. Kunnioitan niitä, joita kannan muistoissani. Samalla toivon, että kynttilän valo ilahduttaa muita.
Hyvää pyhäinpäivää! (Toivotan kameran takaa kurkkien).
(Meillä herkuteltiin miehen leipomalla tuoreella leivällä, Väinämöisen palttoon napeilla, Koskenlaskija-juustolla, kahvilla, omenastruudelilla ja vaniljajäätelöllä).
