Minä en ole ikinä ymmärtänyt sotaa. Sota on aina väärin. Olen niin surullinen Venäjän ja Georgian välisestä sodasta, kaikista sodista. Minulta tulee itku, kun ajattelen sodan jaloissa olevia lapsia. Niitä, jotka joutuvat jättämään kotinsa, kaikki lelunsa, tutun ja turvallisen elämänpiirin. En saa silti vaihtaa kanavaa, kun televisiosta tulee ikäviä uutisia. Itseään ei voi pitää pumpulissa. Tänään lahjoitin rahaa vammaisten lasten säätiölle. Ei liity sotaan mitenkään, mutta jospa auttaisi edes jotain.. Sytytin lyhtyyn kynttilän sodan uhreille, muutakaan en voi.
Yläkerrasta kuuluu rakastelun ääniä. Se on oikein. Make love, not war!
