Keijukaisen koulutus ja nuoria naisia menneisyydestä

Didier van Cauwelaert'n kirjoittama Keijukaisen koulutus on ihanan mielikuvituksellinen romaani. Kirjan luettuani mietin, miten sitä voisi luonnehtia. Minulle tuli mieleen, että se on kuin aikuisten satu. Kun katsoin kirjan takakantta, huomasin että siellä oli päädytty ihan samaan luonnehdintaan. Kirja kertoo mielikuvituksesta, rakkaudesta naiseen ja rakkaudesta lapseen, joka ei ole biologisesti oma. Kirja kertoo myös rakastamisen vaikeudesta ja yksinäisyydestä. Keijukaisen koulutus on kaunis ja haikea kirja. Minusta tuntuu, että monet niistä henkilöistä, jotka tykkäävät kurkkia blogiini pitäisivät tästä kirjasta. Suosittelen tätä kirjaa mielikuvitusrikkaille, älykkäille ja haaveellisille ihmisille. Kommenttien perusteella minulla on juuri sellaisia lukijoita♥

Voitin taannoin Mimmulin Valkoinen ruusu-blogista tuollaisia menneiden aikojen keijukaisia. Mukana tuli myös tuoksupussi, joka tuoksuu tutulta -jotenkin lapsuudeltakin, mutta en osaa nimetä mitä siellä on. Kurkkaa ihmeessä Mimmulin blogiin, siellä on kaunista!

Tove Jansson:Kesäkirja, Nukkekaappi

En ole koskaan oikein osannut ajatella Tove Janssonia romaanikirjailijana, assosioin hänet niin vahvasti Muumeihin. Kesän aikana muutamassa blogissa vilahti Kesäkirja. Minusta tuntui, että minunkin pitää etsiä se käsiini. Ehdin lukea kirjan kesän aikana ja pidin siitä. Minua viehättää kuvaileva, paikoin lyyrinen tyyli, jolla tämä romaani on kirjoitettu. Lauseet ovat lyyrisyydestään huolimatta melko lyhyitä ja selkeitä. Niiden avulla Jansson on maalannut tunnelmia ja hetkiä, jotka ainakin minä voin nähdä silmieni edessä. Kirja sijoittuu saaristoon ja kertoo kahden hyvin eri sukupolvea olevan ihmisen kesästä. Enempää en paljasta...

Jos ei halua lukea Kesäkirja-nimistä kirjaa syksyllä, mutta haluaisi muuten tutustua Janssoniin muuna kuin Muumien luojana, kannattaa lukea Nukkekaappi-niminen novellikokoelma. Itse en aluksi oikein pitänyt kirjasta, mutta minusta novellit paranivat ja paranivat loppua kohden. Minulla oli kirjaa lukiessani hassu tunne. Tuntui siltä kuin sen olisi kirjoittanut mies -vaikka hyvin tiesin kirjan olevan naisen kirjoittama. Suosittelen näitä molempia lyhyitä kirjoja sellaiselle lukijalle, joka nauttii kuvailevasta tekstistä.

Muurahaisten polku

Oikein tarkkaan kun katsoo, niin näkee kuvassa muurahaisten polun.
Ojan ylle kaatunut puu oli muurahaisten siltana. Fiksusti hoksattu! Samassa metsässä olivat myös jäljistä päätellen kävelleet hirvi ja hevonen. Olisi varmasti mahtavaa ratsastella hevosen kanssa tuossa kauniissa metsässä!

Kommunikointia varkaiden kanssa

"Hyvät varkaat ynnä muut taloon tunkeutujat!! Sisällä ei ole mitään varastettavaa ellette ole kiinnostuneet vanhoista ikkunoista, valkoisista kaakelinpaloista ja keittiönkaapeista. Kaunis kiitos edellisille kävijöille kun ette rikkoneet mitään. Ps. Hyvää kesää teillekkin."

Minulla on metka kotikaupunki. Täällä voi törmätä kaikkeen hauskaan. Tuo viesti oli muuten aika lailla tätä vastapäätä.

Edith Södergran

Yläasteikäisenä otin kirjaston runohyllystä sattumalta Edith Södergranin runokokoelman käsiini. Luin sen ja rakastuin. Kiihkein rakkaussuhteemme kesti yläasteen ja lukion. Nuorena ihastuin helposti (ja melkein joka päivä eri poikaan), mutta ihastumisessa ja rakastumisessa oli jotain voimakasta, kiihkeää ja haikeaa. Välillä oli rakkaussuruja. Edith Södergranin runot upposivat silloiseen mielentilaani täysillä ja oikein riuduin ja räydyin tunteideni palossa hänen runojaan lukiessani.

Tunnemyrskyt eivät onneksi ole enää noin kiivaita -eihän sellaisia jaksaisi- mutta Edith kiinnostaa yhä. Ernst Brunner on kirjoittanut Edithistä hienon fiktiivisen romaanin. Brunner teki väitöskirjansa suomenruotsalaisen runouden modernismia ennakoineen Edith Södergranin lyriikasta ja tästä työstä hänelle kertyi niin paljon materiaalia ja ajatuksia, että hän kirjoitti vielä kirjankin. Teoksessaan Brunner piirtää Edithistä hyvin erilaisen kuvan mihin ollaan totuttu. Romaanin Edith on tulisieluinen, kiihkeä ja eroottinenkin henkilö.

Romaanissa on mielestäni kolme pääteemaa. Ensimmäinen on Edithin kiihkeys, elämänjano ja kirjoittaminen, toinen on Edithin sairastaminen ja kolmas on Suomen sisällissota. Kirja on viehättävä ja rohkea. Mielestäni Edithistä ei tarvitse tietää mitään voidakseen lukea tämän romaanin, jokainen löytää siitä varmasti itseään kiehtovia asioita. Suosittelen tätä kirjaa kenelle tahansa aikuiselle.
Edith-kirjan kannessa Edithillä on sylissään mahtavan näköinen ja kokoinen kissa. Minun kissaneitini on pieni ja siro, mutta ansaitsi tulla näytetyksi tämän kirjoituksen myötä, niin sievästi hän poseeraa.

Sen tuntee tuulessa

...tähän asti olen elänyt kesässä, mutta tänään haistoin sen ensimmäisen kerran tuulessa -syksyn. Joka vuosi tulee päivä, jolloin haistan sen. Toisina vuosina myöhemmin, toisina aiemmin. Nuorempana se harmitti. Kesän vaihtuminen syksyyn tuntui jotenkin niin lopulliselta. Nykyään se tuntuu turvalliselta ja olo tulee omituisen onnelliseksi. Kesä-ihmisestä on vuosien kieriessä kuoriutunut syksy-ihminen.
Meidän parvekelaatikkomme on varmaan kauhein koko talossa. Siinä kasvaa sikin sokin mitä sattuu, miten sattuu. Rakastan sitä.

Regatta

Viime viikonloppuna lomailimme Helsingissä ihan kahdestaan, tyttäreni ja minä. Oli todella kiva ja tekemisen täyteinen viikonloppu. Olin ensi kertaa erossa vauvasta, mutta kotiin jääneillä miehillä oli mennyt myös oikein hyvin.
Sibelius-monumentin läheltä, Töölönlahdelta löysimme todella herttaisen kahvilan. Sen nimi on Regatta.Sisällä kahvilassa riitti paljon katseltavaa.

Santsaus-politiikka oli vähintäänkin reilua! Söin kahvilassa yhden elämäni parhaista kanelipullista! Kahvila sijaitsee kivan nimisellä kadulla, Kesäkadulla.

Sibeliusmonumentti x 5

Kesän pakollinen

Käymme joka kesä Särkänniemessä. Retki on tyttäreni toive ja tämä on hänen matkansa. Viimeisenä kolmena vuotena olemme yöpyneet hotellissa. Se on osa loman viehätystä.Vauvakin pääsi karuselliin. Iris ratsastaa vaaleanpunaisessa asussaan.
Nähtiin joku soittaja ja joku laulaja. Näimme myös Matin ja Tepon ja minua nauratti ihan hirveästi Iriksen kommentti: "Äiti, joku pappa laulaa tuolla lavalla! Eiku äiti, siellä onkin KAKS pappaa!!!" Ei kai se kauhean väärin ole sanottu, isoisiä lienevät jo molemmat.

Näiden on pakko olla Vilijonkan lapsia! Vilijonkkaa tosin en nähnyt :)
Keinukaruselli on ihana aina vaan. Aikuisestakin.

Vihdoinkin Runo

Sunnuntaiaamupäivällä minä kävelin hotellilta sillan yli.Parveke oli puhjennut kukkaan.Kuten Kahvila Runon kattokin....minä olen jo kauan lukenut ihanista blogeista Runo-kahvilasta ja ajatellut, että kyllä minäkin vielä joskus......juon Lattea ja luen kirjaa ja olen Runossa aivan yksin.
(En muista, milloin viimeksi olisin syönyt aamiaista aivan yksin ja rauhassa. Tuntui ylelliseltä.)