keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Vilho ja kauhea käpy

Olimme eilen moikkaamassa tyttöäni hänen elämänsä ensimmäisessä leirikoulussa. Vilho oli tietysti mukana, kuten kuvissa näkyvä isoäitikin. Vauva on tottunut sileäpintaisiin esineisiin, joten käpy ei varsinkaan aluksi ollut ollenkaan mieluisa tuttavuus.

-Vilho, tässä on käpy, otatko? Ota vaan.
(Aika oudon näköinen, mut jos mä nyt koitan.)(HYI!! Minkä tuntuinen!)

(Siis kertakaikkiaan yhhyh!)
(Kauhea käpy!)

Tarina loppui kuitenkin onnellisesti. Vilhosta ja kävystä tuli hyvät ystävät ja he olivat yhdessä koko automatkan kotiin asti.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Söt han är. Hoppas att jag kankomma och hälsa på under sommaren eller hösten. Jag saknar er.
Kram Eleonor

MaaMaa kirjoitti...

Mainioita kuvia ja hyvät ilmeet Vilholla kun ihmettelee ja inhoilee käpyä :D
Mä muistan etten tykänny männynkävyistä, koska niitä oli kesämökillä pitkin pihoja ja sattu ihan hemmetisti jos sellasen päälle nakusin varpain astui! Auts!
Mutta oli niistä kiva tehdä niitä käpylehmiä ... ja käyttää krillihiilinä :)

Hyvä että Vilhosta ja kävystä tuli kuitenkin kaverit :)

Rita A kirjoitti...

Hih, Olipa kiva juttu ja kuvasarja :)

arleena kirjoitti...

Pitää ensin totutella siitä se alkaa ystävyys...
Ihana Vilho

Sirokko kirjoitti...

Voi ihanuus! Vilholla on vielä paljon ihmeitä edessään kokeiltavana ja yhyhyteltävänä. Ja vanhemmatkin saavat siinä sivussa kokea ne uusiksi. Kuka aikuinen muuten huomaisi kävyn ihmettä ja sille hymyilisi.

Pink Links kirjoitti...

Ilmeikkäitä kuvia! Niin... Me aikuisetkin suhtaudumme samalla tavoin uusiin asioihin. Kuvasarjasi tarinoineen sisältää tärkeän opetuksen.

Ja Vilho on suloinen:)

Annie kirjoitti...

Minun lapseni 2v jopa syö käpyjä - tai ainakin maistelee. Oravien sukua.

violet kirjoitti...

Huippu otsikko!

M'man kirjoitti...

Hauska tarina - ihan hihittelin tata kuvasarjaa! ;)

ps. kauhea tuo sanavahvistuksen sana... ei kehtaa edes sita tahan kertoa ;) miten joskus kay hassusti.

Hilja kirjoitti...

Hauska!:)
Käpy, tuo jokaisen pienen pojan paras kaveri! (Ja jonkun hassun aikuisen naisenkin, kävyt on vaan niin kivoja...)

Peanut kirjoitti...

Ihana Vilho, what more can I say :)

Tanja kirjoitti...

Hih, ihana kuvasarja! Kävyistä tulee mulle mieleen aina ja iankaikkisesti vanha leffa 'Käpy selän alla' :D

Meillä on Konttinen luonut rakkaussuhteen pieniin kiviin. Pyörittelee niitä pikku sormissaan kauan ja hartaasti :D

navettakissa kirjoitti...

Hihii, mikä kuvasarja! Aivan mainio! =)

Rouva Nordman kirjoitti...

Eleonor, det skulle vara trevligt att treffa dig!! Hoppas att du kan komma hit!

MaaMaa, auts! Muistan ja tiedän kyllä, miten "kivalta" käpy yhdistettynä jalanpohjaan ihoon tuntuu!! Käpylehmiä on häärätty meilläkin :)

Rita, Ja livenä vielä tosi paljon hauskempi!!

Arleena, niinhän tuo menee aikuisten maailmassakin! Kiitos!

Sirokko, tuo on aivan totta! Äiti-ihmisenä olen onnellisessa asemassa, koska saan nähdä maailmaa vauvan kokemusten lisäksi myös 8-vuotiaan tyttäreni silmin.

Rouva Nordman kirjoitti...

Taika, hienoa, että bongasit tarinasta sen syvemmänkin merkityksen :)

Annie, Vilho ei ole vielä päässyt kehityksessä noin pitkälle :)

Violet, minäkin olen otsikkoon tyytyväinen :)

M'man, tuota juttua oli kyllä hauska tehdä tänne. Minulle on muuten myös pari kertaa sattunut sellainen sanavahvistus, että huh huh!

Hilja, kävyt OVAT kivoja!

peanut, thanks, I totally feel the same :)

Tanja, epäilen, että meillekin vielä tulee rakkaussuhde kiviin. Mainitsemassasi elokuvassa on minusta hieno musiikki!

Navettakissa, JEE!! Minustakin ;)