Heippa hetkeksi!

Pakattuaan matkalaukkunsa tunsi vaalea nainen helpotusta. Pakkaaminen ei ollut hänen mielipuuhiaan, ei kyllä matkalaukun purkaminenkaan. Siinä se tulisi taas lojumaan olohuoneessa matkan jälkeen, niin oli aina käynyt. Aiemmin päivällä vaalea nainen oli tuntenut haikeutta hyvästellessään lapsensa. Hän ei ollut koskaan ollut kokonaista viikkoa poissa kotoa. Lasten lähdettyä vaalea nainen hyvästeli miehensä perinpohjaisesti.

Peilistä hän katsoi, että kaikki oli oikein. Kaulakorun turkoosi sopi topin olkaimien alta näyviin turkooseihin olkaimiin. Rannekorussa oli turkoosia ja silmäluomissa myös. Oli hyvä idea värjätä hiuksiin vihreää. Se näytti persoonalliselta. Kamera ja muistikirja kököttivät visusti pinkissä laukussa. Vaalea nainen koki olevansa valmis lähtöön. Uudet kengät jo odottivatkin eteisessä.

(Lähden viikoksi Gotlantiin koulutukseen. Kuva on edellispäivältä, joten turkoosia ei siinä juuri näy, mutta hiusten vihreä kylläkin. Toivon, että tulen takaisin hiukan muuttuneena, uutta tietoa ahmineena ja onnellisena.)

Rauman satama

Satamat ovat minusta kiehtovia paikkoja. Niissä voi aistia lähdön tunnelman ja samalla ne ovat portteja suureen maailmaan. Muutamia vuosia sitten satamat aidattiin ja niihin pääsyä rajoitettiin. Satamassa liikkuminen vaatii varovaisuutta ja taitoa, joten on varmaan hyväkin, etteivät ulkopuoliset sohlaa työkoneiden ja rekkojen joukossa. Olin kuitenkin tavattoman iloinen, kun minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus päästä sataman aitojen sisäpuolelle.

Muistamiseksi ja kunnioittamiseksi

Sytytin lyhdyn parvekkeelle yöksi.

"Vanha intiaani sanoi eräänä päivänä lapsenlapselleen:"Sisällämme taistelevat kaksi sutta. Toinen on pelko ja viha ja toinen on rakkaus ja rauha." "Kumpi voittaa?", kysyi lapsenlapsi. "Se, jota ruokimme", vastasi vanha intiaani."

Keltahapero

Muutamia vuosia sitten aloittamani sienestysharrastus sai kipinän siitä, kun näin äitini mökin pihalla kauniin sienen. Sienen lakki oli kirkkaankeltainen ja jalka valkoinen. Oli pakko ottaa selville, mistä sienestä oli kyse. Kyseessä oli keltahapero, joka sienikirjasta riippuen luokitellaan kahden tai kolmen tähden sieneksi. Kahden tähden sieni on jo hyvä, mutta kolmen tähden sieni on erinomainen. Kolmen tähden sieniä ovat myös esimerkiksi kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti.

Keltahapero on niin laadukas ja mieto, että sitä voi syödä raakanakin. Se sopii esimerkiksi salaatteihin. Vierastan raakojen sienien syömistä, joten kypsennän sienet mielummin. Minusta haperot ovat parhaimmillaan munakkaissa. Niitä voi käyttää myös piirakkojen täytteinä tai muhennoksissa. Ne saattaisivat olla hyviä risotossakin, en ole testannut.

Haperot ovat nimensä mukaan haperia. Niiden lakin helposti irtoavan, värikkään päällikelmun voi halutessaan poistaa, mutta en pidä sitä tarpeellisena. Haperoita ei saa kastella, vaan ne (kuten melkein kaikki sienet) puhdistetaan harjaamalla puhtaaksi ja veitsellä poistetaan jalan multainen tyvi. Sienet kannattaisi puhdistaa hyvin jo metsässä, mutta minulla on usein niin kiire sienestää, että puhdistaminen jää kotiin.

Keltahaperon kaveri on koivu. Parhaat keltahaperolöytöni olen tehnyt kosteista sekametsistä. Sieni on helppo tunnistaa, tosin minun kuvissani lakin väri on hieman vääristynyt, se on oikeasti kirkkaammaan keltainen. Haperot ovat toukkien herkkua, joten ne kannattaa pyrkiä poimimaan mahdollisimman nuorina. Sieni halkaistaan pituussuunnassa kahtia, jotta voidaan tarkastaa, ettei se ole toukansyömä. Vanhetessaan ja pannulla keltahapero tummuu, mutta värin muuttuminen ei vaikuta makuun. Keltahaperoa voi säilöä pakastamalla sitä omassa liemessään. Olen myös kokeillut kuivata keltahaperoa ja lopputulos oli hyvä.

Kannattaa tutustua muihinkin haperoihin kuin keltahaperoon. Esimerkiksi isohapero ja viinihapero ovat hyvänmakuisia ja helppoja tunnistaa. Aliarvostettujen haperoiden yksi hyvä puoli on se, että niitä yleensä löytää huonoinakin sienivuosina.

Rannalla/On the Beach

Kilometrin matka rannalle. Yksi syy, miksi rakastan asua juuri näin. Tällä kadulla, tässä kaupungissa. ***
There is only one kilometer between me and the sea. It is one of the reasons why I like to live here. On this street, in this town.

Melankoliaa

Lämpimien, aikuisten ihmisten seura, jossa olet tervetullut, pidetty ja arvokas sellaisena kuin olet on ihmeellistä. Eilen oli onni kokoontua kansainväliseen seurueeseen juhlimaan saksalaisen ystävän eläkkeelle pääsemistä. Olimme kauniissa paikassa meren rannalla. Uimme, saunoimme, herkuttelimme, nauroimme, juttelimme ja ymmärsimme toisiamme. Illan päättyessä kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Eron hetki oli haikea eikä kyyneleiltä vältytty. Sitä ei sanottu ääneen, mutta jokainen tiesi, että samanlaista iltaa ei tule enää. Kun asutaan eri maissa ei jälleennäkeminen ole yksinkertaista. Samalla porukalla tulemme tuskin koskaan enää kokoontumaan. Haaveissani on kuitenkin matka rakkaan ystäväni luokse Saksaan. Ehkä ensi kesänä jo. Toivottavasti.

Kaverini FB-seinältä löysin merkillisen kiehtovan biisin (kyllä, minä kuuntelen blogeissa ja FB:ssa jaettuja musiikkilinkkejä aina kun ehdin). Se ei oikeastaan liity tähän kirjoitukseeni ollenkaan tai ehkä liittyykin. En tiedä.

http://www.youtube.com/watch?v=04mfKJWDSzI

Tykkään sanoista, videosta ja ihmeellisen kelluvasta tunnelmasta. Vaikea selittää. Suloinen alakulo täyttää mielen, mutta onneton en ole silti. En ollenkaan.

Edit: Katselin tuon linkittämäni videon vielä muutaman kerran. Minun on vaikea eritellä, mitä kaikkea ymmärrän siitä, mutta sen sanon, että voi ihmistä!
Kappaleen saamat kommentit vain vahvistavat ajatustani. Olisi ollut virkistävää lukea jonkun toisen analyysiä biisistä, mutta turha toivo...

Aforismeja, hyväntekeväisyyttä ja yleistä maailmanparantamista

Minulla on mieluisaa puuhaa menossa. Harrastukseni on hyväntekeväisyystyö ja olen kotikaupungissani Unicefin paikallisryhmän puheenjohtaja. Pääsemme ensi viikonloppuna osallistumaan JamIt-nimiseen ihmisläheiseen festivaaliin. Meidän kojullamme yhtenä myyntiartikkelina tulevat olemaan aforismit. Minulla on aikoinaan taidemuseolta ilmaiseksi saamiani taidelehtiä ja nyt ne pääsivät käyttöön. Olen kirjoitellut aforismeja sopiviksi katsomiini lehtien sivuihin.

Ylimmässä kuvassa näkyy lehtien sivuille kirjoitettuja aforismeja. Rullalla olevat ovat niitä, jotka ovat lopullisessa myyntiasussaan. En ikävä kyllä ole kovin taiteellinen, mutta noista tulee mielestäni kivannäköisiä ja niitä on ollut todella mukava tehdä.

Mieheni yllättää minut välillä positiivisesti. Hän kannattaa idealismiani ja osti minulle Reilun kaupan viiniä. Palesa-niminen viini ilahdutti maukkaudellaan. Se on raikasta ja siinä on ihanan hedelmäinen jälkimaku. Viinilasi vieressäni jatkan vielä hetken aforismien parissa. Jos olet tulossa JamIt-festivaalille, tule moikkaamaan. Hyörin Unicefin toimipisteessä.