Kirja-ajatuksin...

Valentine's Day

2012-02-15T19:41:00.000+02:00

My daughter baked muffins to all her classmates. My husband surprised me, I got roses and champagne. It made me glad even today. (My son had to be in this posting as well. He is so good with his coloring books!)
***
Tyttäreni leipoi muffinsseja kaikille luokkakavereilleen. Mieheni yllätti minut, sain ruusuja ja shampanjaa. Olin siitä vielä tänäänkin iloinen. (Poikani oli pakko myös päästä tähän kirjoitukseen. Hän on niin taitava värittämään!)

Hälläväliä!

2012-02-10T21:57:00.001+02:00

Minä en saisi mennä kauppaan, kun olen hälläväliä-tuulella. Silloin minä en ole köyhä enkä kipeä, vaan ostan juuri mitä mieleen juolahtaa. En shoppaile vaatteita tai tavaroita, vaan elintarvikkeita. Minulla on huomenna juhlat ja menin kauppaan ostamaan tarjottavia. (Kaikki siivoamiset ovat tekemättä, mutta hälläväliä!)
En katso hintalappuja, vaan haluan ostaa mitä mieleen tulee. Hälläväliä-tuulella ollessani laitan vielä kolmannen kerroksen ripsiväriä ja huulikiiltoa huulikiillon päälle. Hajuvettä meni liikaa, hälläväliä! Kun on hälläväliä-tuulella, pitää näyttää ja tuoksua hyvältä. Kaupassa katson uhmakkaasti ihmisiä silmiin. Nauran, kun kuulen kahden teinin keskustelun:"Meidän äiti osti eilen kenkiä kolmella sadalla eurolla." "Onko se paljon?", kysyi toinen. Rasitun lasten kiukuttelusta ja niiden vanhempien komentelun kuulemisesta. Minulla on kauppalista mukana. Siinä lukee viisi asiaa, mutta olen ostanut varmaan viisikymmentä. Hälläväliä. Ostan espanjalaisia terttutomaatteja. Pitäisi kai ostaa suomalaisia tai edes luomua, mutta kun ne eivät nyt maistu millekään.
Vihannesosastolla on nainen, joka nalkuttaa niin paljon ja turhasta, että minä kyllä jättäisin sen, jos olisin sen mies. Kassalla sanon myyjälle, että en halua kuulla ostosten hintaa. Laitan silmät ja korvat kiinni ja näppäilen pin-koodin. Tilillä pitäisi vielä olla rahaa, joten hälläväliä! Vien ostokset autoon. Keski-ikäinen mies tuijottaa minua pitkään. Tuijotan vihaisesti takaisin. Minä en ole mikään objekti.
Menen alkoon ja minua naurattaa, kun näen joidenkin oppilaiden isiä, jotka koittavat luikkia pullonsa kanssa niin, etten huomaisi heitä. En voi sanoa, että minua kiinnostaisi, mitä he viikonloppuna tekevät. Juhlissa kuuluisi kai tarjota samaa kuohuvaa kaikille. Hälläväliä. Minä en tarjoa. Osa tykkää makeasta, osa kuivasta, joten ostan molempia. Minulla on niin monta pulloa, että tarvitsen kaksi kassia. Hälläväliä. Ojennan rahat ja ajan kotiin. Syön nautinnollisesti venäläisiä suolakurkkuja smetanalla. Kaloreitako? Hälläväliä. Koti ei ole vieläkään siivottu, mutta hälläväliä siitä kyllä juhlat silti pystyyn saadaan ja olen aina ennenkin suoriutunut. Taidan ottaa viiniä, vaikka huomenna on aamupäivä töitä. Hälläväliä. En minä sitä niin paljoa juo, että se haittaisi. Luultavasti.

A nervous breakdown - Hermojärkytys

2012-02-09T12:32:00.001+02:00

Kolmas kotipäivä ja vasta nyt turvaudumme elokuviin. Potilas on nuutunut, mutta hyväntuulinen. Hemuli-parka sai hermojärkytyksen, kun raekuuro tuhosi hänen kasvinsa. Nipsulla oli vaikeaa, kuten aina. Muumipeikko onneksi korjasi tilanteen.

Helmikuinen aurinko tanssii huoneissa. Valo tuntuu ihanalta, mutta paljastaa sotkut. Olen saada hermojärkytyksen kaikesta pölyn määrästä. Nyt on kaksi päivää aikaa laittaa koti kuntoon. Lauantaina minulla on juhlat. Ihan muuten vaan. Tykkään juhlista.
***
Third day at home and time to watch movies. I like the retrostyle moomins. The Hemulen got a nervous breakdown when a heavy wind destroyed his precious plants. Sniff had a hard time as always. Luckily the Moomin solved everything.

The February sun is dancing in the rooms. I love the light, but I guess that I will get a nervous breakdown of all the dust. I have two days to get the home tidy. On Saturday I have a party. No special reason. I like parties.

Keskiviikko - Wednesday

2012-02-08T20:08:00.000+02:00

There is the most beautiful winter outside, but we can't go out. The skates are waiting for small feet to step inside them. The skis look unhappy on the corridor. My son is ill and we have been home for two days now. I hope that he would get better soon. We miss going out. When my children are sick I make them their favorite foods. Today we had macaroni with minced meat, onion, garlic and basil. It was actually very good for me, too.

Ulkona on mitä ihanin talvi, mutta me olemme sisällä. Luistimet odottavat pieniä jalkoja sisäänsä. Sukset murjottavat käytävällä. Poikani on sairaana ja olemme olleet nyt kaksi päivää kotona. Toivottavasti hän paranisi pian, kaipaamme ulos menemistä. Kun lapseni ovat kipeinä, teen heille heidän lempiruokaansa. Tänään söimme makaronia ja jauhelihaa, joiden joukkoon paistoin myös sipulia, valkosipulia ja basilikaa. Se maistui oikeastaan todella hyvältä.

International Restaurant Day - Kansainvälinen ravintolapäivä

2012-02-04T16:16:00.001+02:00

Today Finland celebrated its second Restaurant Day. The concept is that anyone can start a restaurant for a day. You can even start the restaurant at your home. In my hometown there were two Pop-up-restaurants today. The other-one was in my neighborhood so of course I had to stop by. They served a delicious meal: Dahl-soup with chapata bread and afterwards you could have some coffee and pastries. The ambiance was nice and warm although it was -20 degrees outside! I love this kind of days with a twist and I am happy that my small hometown is full of interesting events like this!
***
Tänään vietetään kansainvälistä ravintolapäivää. Idea on suomalainen ja päivää vietettiin nyt toisen kerran. Ravintolapäivänä kuka tahansa saa perustaa päiväksi ravintolan, vaikka omaan kotiinsa! Kun sain kutsun aivan kotikulmilleni avattavaan ravintolaan, halusin tottakai mennä paikan päälle. Tunnelma oli ulkona paukkuvasta pakkasesta huolimatta lämmin ja mukava. Ruoka, ravintolan sisustus ja musiikki veivät ajatukset kaukomaille. Söin herkullista dahl-keittoa leivän kera ja jälkiruuaksi otin kahvia. Rakastan tällaisi tapahtumia ja teemapäiviä, jotka tuovat uudenlaista meininkiä ja henkeä ihan tavalliseen helmikuiseen lauantaihin.

Vierailemani ravintola sijaitsi vasta avatussa Hoitola Naturellissa. Naturelli tarjoaa kosmetologi-, kampaaja- ja hierontapalveluja ja sijaitsee Raumalla osoitteessa Syväraumankatu 14.

Vihreässä lapussa oli pieni numero 2

2012-01-31T21:18:00.000+02:00

Käyn maanantaisin naapurikaupungissa opiskelemassa luovan kirjoittamisen jatko-opintoja. Käydessäni opiskelupaikan vessassa huomasin seinällä pienen vihreän post-it-lapun. Lappuun oli kirjoitettu siistillä käsialalla, että Pekka Haaviston myötä saisimme inhimillisen presidentin ja että hänen äänestämisensä olisi askel tasa-arvoisempaa Suomea kohden. No en mä muista, lukiko siinä juuri noin, mutta sinne päin kuitenkin. Lappu oli todella sympaattinen. Luennon jälkeen olisin halunnut mennä ottamaan valokuvan lapusta, mutta joku oli napannut sen pois. Se suretti minua. Minä en olisi poistanut Niinistöä mainostavaa lappua, vaikka en häntä äänestänytkään.

Kansallinen novellinkirjoituskuukausi

2012-01-29T23:21:00.003+02:00

JÄRVI

Toukokuun lopulla alkoi Rikas Rouva herätellä kartanoaan henkiin. Hän liehui linnunsulista tehty pölyhuisku kädessään epäjärjestelmällisesti pitkin taloa. Seinät kaiuttivat levysoittimesta kuuluvia reheviä ranskalaisia chansoneita, joiden tahtiin nainen liikkui. Huonekalut tulivat muuttumattomina esiin valkoisten kankaiden suojista. Lasikuvun alla olevassa asetelmassa olivat kuivatut kukat ja kaksi lintua pysyneet samassa asennossa jo yli sadan vuoden ajan. Rikas Rouva avasi paksut samettiverhot, jotta aurinko pääsisi valaisemaan talven jäljiltä harmaankalpeiksi muuttuneita huoneita. Pökertyneen oloinen nokkosperhonen lensi rispaantuneilla siivillään ikkunan ohi. Ilma oli kirpeänraikas, vaikka kevätkukat olivat jo lakastumaan päin.

Koko talven oli Rikas Rouva tehnyt kovasti töitä. Hän oli hoitanut asiakassuhteita, palkannut uusia alaisia, irtisanonut vanhoja ja katsonut tyytyväisenä rahastosijoitustensa suotuisaa kehitystä. Talven ajan Rikas Rouva käytti vain keittiötä ja suurinta makuuhuoneista. Se oli helpompaa niin. Rikas Rouva vihasi siivoamista, mutta vaatteistaan hän piti hyvää huolta. Kengät olivat siististi kenkäkaapissa ja kalleimmat kengät omissa laatikoissaan hienojen silkkipapereiden sisällä. Ylellisen pehmeät, naiselliset, himmeästi kiiltävät kauluspaidat riippuivat 1800-luvun lopulta peräisin olevan tammikaapin kätköissä. Rikkaan Rouvan housuissa oli aina viivasuorat prässit eivätkä hänen puolihameensa olleet vielä iltapäivään mennessäkään ryppyisiä.

Rikas Rouva huiskutti vanhasta piirongista pölyjä pois. Piirongin päällä oli väärinpäin käännetty valokuvakehys. Hetki ei ollut mieluisa. Kehyksen sisällä, kasvot piironkiin päin makasi Rikkaan Rouvan mies tai oikeastaan entinen mies. Täsmällisemmin sanottuna kuollut mies. Rikas Rouva oli leskirouva. Sitä nimitystä ei Rikas Rouva halunnut koskaan käytettävän. Se sai hänet tuntemaan itsensä vanhaksi. Hän ei myöskään kaivannut muistutusta siitä, että oli joskus ollut naimissa. Mokomakin petturimies. Huoripukki. Hyväksikäyttäjä. Alistaja. Vuosikaudet oli Rikas Rouva sietänyt miehensä kaksoiselämää ja pysynyt aina yhtä tyylikkäänä ja hillittynä miehensä rinnalla. Kun mies oli lopulta tapailemiensa toisten naisten lisäksi rakastunut alkoholiinkin olivat vanteet Rikkaan Rouvan pään ja kurkun ympärillä alkaneet kiristää liikaa.

Se oli kesän alkua, aikaa ennen juhannusta, kun Rikkaan Rouvan mies halusi välttämättä lähteä konjakkipäissään soutelemaan. Kello oli ollut jo paljon. Kartano sijaitsi kirkasvetisen järven rannalla. Rikas Rouva ei pitänyt järvestä. Sen lasisen läpitunkevassa syvyydessä ja kylmyydessä oli jotain pelottavaa. Järvessä ei kasvanut ainuttakaan vesikasvia eikä Rikas Rouva ollut koskaan nähnyt kalan hyppäävän sen pahaenteisellä selällä. Lapsuudesta tuttuja malluaisia tai vesikirppuja oli aivan turha etsiä. Järvi oli ja pysyi elottoman tuntuisena. Ainoastaan harvoin yltyvä tuuli sai järven pinnan värisemään. Joskus aamuisin järvi näytti noidutulta, kun usvan vaaleanharmaa vaippa kulki sen yllä. Vastakkaisen rannan tummanpuhuvina seisovat kuuset heittivät järven ylle pitkän varjon, mutta kartanonrantaan eivät varjot yltäneet. Rikas Rouva muisteli inhon väreet selässään miehen rehvakasta kertomusta siitä, miten hän oli pienenä poikana hukuttanut järveen kartanon kissan lumivalkoisen poikueen. Mies oli tappanut kissanpoikaset pitämällä kauhusta sätkiviä pieniä pentuja veden alla, kunnes ne olivat elottomia. Lopuksi hän oli laittanut hennot ruumiit säkkiin, jossa oli painona kiviä. Mies oli soutanut järven keskelle ja heittänyt säkin veteen tuntematta pojan sydämessään minkäänlaista surua.

Lopulta Rikas Rouva antoi periksi humalaisen miehensä tahdolle ja istui harmaan ruuhen päähän. Mies souti, mutta siitä ei tullut mitään. Rikas Rouva istui turhautuneena veneessä. Alkukesän yö oli kaunis ja valoisa. He olivat kahden. Kartanon mailla ei liikkunut ristinsieluakaan, ainoastaan lintujen satunnaisen laulun saattoi kuulla puiden kätköistä. Kehys oli hyvin romanttinen, mutta sisältö aivan väärä. Mies hosui airojen kanssa. Pian toinen jo tippui hankaimesta. Mies nousi puoliksi ylös ja yritti saada veteen pudonnutta airoa takaisin. Rikas Rouva katsoi miehensä hapuilua. Hän katsoi miehensä alkoholin ja ponnistelun punaamia kasvoja. Hän pystyi haistamaan miehensä konjakinhajuisen hengästyksen. Hän katsoi miehen päällä olevaa vaaleaa, pahasti ryppyyntynyttä pellavapukua sekä miehen typerää vaaleaa hattua, jossa kiersi tummanruskea satiininauha. Hän katsoi miehensä kömpelöitä käsiä ja mietti miten helposti ne olivat vaeltaneet muiden naisten vartaloilla syyllisyyttä tuntematta. Mies kauhoi ja kauhoi ja Rikkaan Rouvan kiukku kasvoi ja kasvoi. Yhdellä ainoalla elegantilla valkoisiin housuihin tähdätyllä potkulla oli mies järvessä. Mies oli juopumustaan ja ponnistelujaan niin uupunut, ettei hän edes yrittänyt uida tai huitoa, vaan vajosi järven syvimpään kohtaan kuin valkea kivi. Rikas Rouva katsoi miehensä vajoavaa ruumista ja tapahtui jotain merkillistä. Ennen kuin miehen keho katosi järven syvyyteen, näytti se hajoavan osiin. Osat ottivat hahmon ja kun nainen oikein pinnisteli, oli hän näkevinään untuvaisten, valkoisten kissanpentujen sukeltavan kirkkaassa vedessä. Hetken päästä eri suuntiin uivat hahmot katosivat näkyvistä. Rikas Rouva halusi pois, pois koko kirotulta järveltä.

Rikas Rouva poimi pudonneen airon helposti. Hän asetti airon hankaimeen ja souti kevyesti ja nopeasti rantaan. Hän veti ruuhen puoliksi kuivalle maalle, jotta se ei pääsisi karkaamaan. Rikas Rouva kulki polkua pitkin kartanolle, laskosti vaalean leninkinsä siististi parisängyn päässä olevalle rokokootyyliselle penkille, avasi nutturansa, harjasi hiuksensa, huokaisi ja nukahti heti. Hän nukkui paremmin kuin moneen vuoteen.

Aamulla, kun Rikas Rouva heräsi, tuntui hänestä hieman omituiselta. Ihan kuin jotain puuttuisi. Hän ei heti saanut mieleensä mitä se oli, mutta kaataessaan kahvia toiseenkin siroon posliinikuppiin hän oivalsi yhtäkkiä, että yksi kuppi olisi riittänyt. Hän tiskasi toisen kupin pois ja ihaili sen valkoiseen väriin kauniisti sopivaa kultaista reunaa. Nyt kun ei tarvitsisi miettiä toista, hän voisi syödä juuri sellaisen aamiaisen kuin halusi. Mies oli inhonnut naisen herkkua, täytettyjä croissanteja. Parin minuutin lämmittämisen jälkeen nainen otti valmiiksi halkaisemansa croissantit uunista ja laittoi niiden väliin voita, juustoa, salaattia ja kurkkua. Hän laittoi ne lautaselle ja kaatoi itselleen toisen kupin kahvia. Hän vei lautasen ja kahvikupin sinisen salongin pöydälle. Hän puki aamutakin päälleen ja haki koivukujan päässä olevasta postilaatikosta sunnuntain lehden. Sisälle tultuaan hän istui nautinnosta ähkäisten mukavasti pehmustettuun tuoliin, haukkasi croissantia, hörppäsi kahvia ja avasi painomusteen tuoksuisen, sileän lehden.

Aamupalan jälkeen Rikas Rouva mietti yöllisiä tapahtumia. Hän oli nyt leski, mutta murhaaja hän ei halunnut olla. Siispä Rikas rouva käveli rantaan, otti airot käteensä, työnsi ruuhen veteen ja heitti airot niin kauas järven selälle, kuin osasi. Kaksi tuntia myöhemmin hän meni katsomaan, miten kevyt tuulenvire oli kuljettanut veneen keskelle järveä, sen syvimmän kohdan päälle. Kolme tuntia myöhemmin hän soitti hätänumeroon ja kertoi miehensä katoamisesta sekä yksinäisenä järvellä ajelehtivasta ruuhesta. Neljä tuntia myöhemmin kaksi sukeltajaa naarasi järveä. Miestä ei löytynyt. Ainoa asia, minkä sukeltajat toivat elottomasta järvestä oli säkki. Sen sisällä oli pieniä luurankoja. Myöhemmin löytyi myös valkoinen hattu, jota kiersi ruskea satiininauha. Tapausta ei saatu päätökseen. Rikasta Rouvaa ei epäilty mistään, kylälläkin oli huomattu miehen juomatavat. Huhuja tai juoruja ei lähtenyt liikkeelle, mutta miehen ruumiin puuttuminen ihmetytti. Häntä ei voitu julistaa kuolleeksi. Yhtään adressia ei lähetetty. Sanomalehdissä ei julkaistu kuolinilmoitusta. Hautajaisia ei ollut. Rikas Rouva ei surrut tippaakaan.

Siitä kesästä alkoi Rikkaan Rouvan toinen elämä. Talvisin hän ahersi ja eli vaatimattomasti. Kesäisin hän juhli. Hän kaatoi jo aamulla kermalikööriä kahvin sekaan. Hän tanssi alasti keskellä salin lattiaa. Pitkät hiukset hulmusivat vapaina nuoren miehen flyygelinsoiton tahtiin. Hän istui pihakeinussaan yllään taivaansininen juhlapuku, mutta ei alusvaatteita. Hän röyhäytti ilmoille sikarintuoksua riettaan suuresta ja paksusta sikaristaan samalla, kun mies hieroi hänen jalkojaan. Se mies ei osannut soittaa flyygeliä. Iltaisin hän joi makeaa kirsikkaviiniä. Häntä ei kiinnostanut, miksi miehet aina tulivat. Hän ei välittänyt siitä, oliko miehillä vaimoja. Hänelle oli samantekevää, tulivatko miehet hänen rahojensa, hänen ylellisen elämäntyylinsä vai hänen itsensä vuoksi. Hän antoi mielellään miesten koskea silkkistä, auringon ruskeaksi hellimää hipiäänsä. Yhtään kesäyötä hän ei nukkunut yksin. Miehet keittivät Rikkaalle Rouvalle kahvia ja tekivät ruokaa. Välillä he saunoivat. Rikas Rouva saunoi joskus heidän kanssaan, mutta järveen hän ei mennyt ikinä. Useimmiten miesten saunoessa Rikas Rouva istui kuistilla ja luki ranskalaisia rakkausromaaneja chardonnayta siemaillen. Välillä hän katsoi miehiä, jotka olivat kuin pieniä poikia ruiskiessaan järvivettä toistensa päälle. Rikas Rouva nautti miesten tuomasta energiasta ja elämänilosta ja hän katsoi heitä melkein hellyydellä. Komeita kesäkissoja. Yhdenkään nimeä hän ei vaivautunut opettelemaan. Kesäisin hän unohti myös oman nimensä.

Kun elokuun illat alkoivat pimetä, sytytti Rikas Rouva puutarhaansa lyhtyjä. Se oli merkki. Kesä olisi pian ohi. Miehet tiesivät sen. Pian Rikas Rouva alkaisi laittaa kartanoaan talvikuntoon. Hän peittäisi huonekalut vaalein kankain. Koko kesän kauniisti soinut flyygeli kätkettäisiin mustaan samettiin. Myös sen soittajan oli aika lähteä talven tieltä.

Rikas Rouva seisoi ulko-ovella ja hyvästeli miehiä yksi kerrallaan. Hän antoi helliä halauksia ja pitkiä, aistikkaita suudelmia. Miehet varmaan palaisivat nöyrinä takaisin vaimojensa ja tyttöystäviensä luokse. Laiminlyönneistä Rikasta Rouvaa ei voinut moittia. Hän oli pitänyt kesäkissoistaan hyvää huolta. Nämä miehet lähtivät Rikkaan Rouvan luota elinvoimaisina, hännät ylväästi pystyssä. Ne jaksaisivat kyllä talven yli. Rikas Rouva sulki oven.

Rikas Rouva ei nähnyt, mitä syksyntuoksuisessa illassa tapahtui. Miehet kulkivat peräkanaa rantaan. Vähän ennen veteen astumista niiden muoto muuttui. Miehet pienenivät ja pehmenivät. Niiden valkoinen turkki kastui, kun ne määrätietoisesti kävelivät neljällä jalallaan, hännät edelleen pystyssä takaisin järveen.

Tällä novellillani osallistun KaNoKiKuun, jota vietetään nyt toista kertaa.

On Wednesdays - Keskiviikkoisin

2012-01-25T17:58:00.000+02:00

On Wednesdays is my only late morning from the work. Then I sneek to a diner or a coffeeshop and have breakfast with my daughter. We have mother-daughter-discussions, we fool around and we laugh like little girls.
***
Keskiviikkoisin minulla on viikon ainoa myöhäinen työaamu. Silloin vietän aikaa tyttäreni kanssa. Syömme aamupalaa kahvilassa, puhelemme äiti-tytär-asioita, hassuttelemme ja kikatamme kuin pienet tytöt.

Suru - Sorrow

2012-01-21T14:34:00.001+02:00

Minun rakkauteni on piilossa
sieluni syvimmissä sopukoissa.
Siellä se oikoo repaleisia siipiään,
joilla ei nyt lennetä minnekään.
Iltaisin kuuntelen sen vaikerointia,
kipua ja epätoivoa.
Tuijotan silmät ammollaan
maalarinvalkoista kattoa ja
keinun tuskani lujassa sylissä.
Minä olen viimeistä ihohuokostani myöten elossa.
Sillä on nyt väliä.
***
My love is hiding
in the deepest layers of my soul.
It is heeling its broken wings,
wings that don't fly.
In the evenings I listen to its wailing,
pain and despair.
I lay in my bed
eyes wide open.
I am laying on the arms of mourning.
I feel life in all my pores.
That is what matters now.

Tanssii äidin villasukissa - Dancing in Mother's Woollen Socks

2012-01-19T19:17:00.000+02:00

Kun en halua nukkua pyjamassa, nukun yöpaidassa. Kun en halua pitkiä kalsareita, otan äidin villasukat. Jos minua ei muuten huomata, töräytän pienet nokkahuilufanfaarit. Olen poika, joka tanssii omia teitään, pois alta risut ja männynkävyt!

I don't want sleep in pyjamas, so I've got a nightie. I don't want to wear my own socks so I take mother's woollen socks. If you don't notice me, I'll give you a performance with a recorder. I am a boy who is dancing his own path. I am doing it my way!

The Moon - Der Mond - La lune - La luna - Månen - Kuu

2012-01-08T19:14:00.000+02:00

Rosa Liksom: Hytti nro 6

2012-01-04T03:25:00.002+02:00

(I am writing about a book that won an important Finnish literature prize.)

"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskevan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään, hyttiä numero kuusi, ja hengitti syvään. Hytissä oli neljä vuodetta, niistä ylimmät oli nostettu seinälle,sänkyjen välissä oli pieni pöytä, pöydällä valkoinen liina ja muovinen kukkamaljakko, siinä ajan haalistama vaaleanpunainen paperineilikka, sänkyjen päädyn hylly oli täynnä isoja, huterasti sidottuja kolleja. Tyttö tunki vaatimattoman vanhan matkalaukkunsa, Zaharilta saamansa, kovan ja kapean sängyn alle rakennettuun metalliseen tavaratilaan, pienen reppunsa hän heitti sängylle."

Näin alkaa Hytti nro 6, Rosa Liksomin Finlandia-palkittu kirja. Kirja on matkakertomus, jossa tyttö matkustaa Moskovasta junalla Mongolian pääkaupunkiin, Ulan Batoriin. Kirja on myös kertomus tytön matkasta itseensä. Matkakaveriksi tytölle tulee samaan hyttiin venäläinen, karkeasti puhuva, vodkaanmenevä mies. Näiden kahden täysin epäsuhtaisen matkaajan välille tulee merkillinen ja kiinnostava side. Yhteistä molemmille on pinnan alla oleva kipu. Tytöllä on ollut syynsä lähteä Moskovasta. Miehen karskien juttujen ja raavaan kuoren alla on surua ja herkkyyttäkin.

Matkaa tehdään 1980-luvun lopun Neuvostoliitossa. Koko maa tuntuu olevan kohmeessa ja hitaasti se natisee liitoksissaan. Määränpää on kaukana ja jollain asemilla viivytään jopa päiviä. Maisema on karua ja harmaata. Lapset leikkivät öljyisessä lätäkössä ilman kenkiä, vaikka ollaan jo aikoja sitten menty nukkumaanmenoajan ohi. Liksom kuvaa maisemaa ja tunnelmaa monisanaisesti ja kauniisti. Kaiken kuvauksen päällä roikkuu mielestäni slaavilainen ja jotenkin hyvin venäläinen melankolia. Liksom osaa aistinelimellisellä, rikkaalla kuvakielellään maalata karustakin maisemasta herkän ja mielenkiintoisen.

Vastapainona vuorokaudenaikojen ja paikkojen melkein lyyriselle kuvailulle on miehen käyttämä karkea kieli. Mies juo vodkaa, puhuu kaikista naisista huorina ja aina vähän väliä vonkaa tytöltä. Tyttö joutuu välillä pakenemaan junan käytävään. Kerran mies on käydä hänen päällensä väkisin, mutta joku kunnioitus tai muu estää miestä. Tyttö ei matkan aikana juuri puhu. Hän kuuntelee miestä ja saa muutaman kerran pilkahduksen siitä, miten tämä mies pienenä poikana pakeni kotoaan ja ajautui sivupoluille. Välillä tyttö ja mies syövät yhdessä ja jakavat eväänsä. Asemapaikkojen kaupoissa on ostettavaa niukasti, mutta jotain löytyy aina.

Hytti nro 6 on hienosti kirjoitettu ajankuvaus. Liksom kuvaa muun tarinan ohella venäläistä byrokratiaa, ruokaa, esineitä ja ihmistyyppejä tarkasti. Kirjan sivulta paljastuu myös paljon siitä, millainen asenneilmapiiri Venäjällä on voinut vallita. Kirjassa matka etenee hitaasti, mutta silti tarinassa tapahtuu koko ajan paljon. Romaani ei ole kovin pitkä, siinä on 187 sivua, mutta kerronta on niin hallittua ja tiivistä, että tuntuu kuin olisi lukenut paljon pidemmän kirjan.

Sain tämän kirjan joululahjaksi. Tiesin, että kirja oli valittu minulle huolella, olihan se Finlandia-voittaja. Suhtauduin kirjaan ensin pienellä epäilyksellä. Olen joskus nuorena (ehkä liian nuorena) lukenut Rosa Liksomin Kreislandin. Jouduin tuolloin kompuroimaan sen loppuun enkä tainnut ymmärtää kirjasta mitään. Ehkä minun olisi nyt aika lukea se uudelleen. Hytti nro 6 sen sijaan vakuutti minut heti. Jo muutaman sivun luettuani ymmärsin, että tämä kirja on hyvä. Minulla ei ole juurikaan henkilökohtaisia kokemuksia Neuvostoliitosta, mutta ei niitä tarvitsekaan olla. Kirja kantaa ja kuljettaa ja kertoo tarpeellisen. Kirjassa on minulle mieluisa loppu. Siinä ei paljasteta liikaa, mutta se on kuitenkin onnellinen. Olen kirjoittanut tämän ennenkin: Minä tarvitsen onnellisia loppuja.

Tarina jatkuu Rosa Liksomin kotisivulla, josta olen myös poiminut tämän tekstin yhteydessä olevan kirjan kannen.

Happy New Year!

2011-12-31T16:08:00.000+02:00

I hope that the person who delivers our morning paper likes sparkling wine. I left him/her a greeting hanging on our door. I guess I won't make big promises for the new year. I'll just try to stay happy and make other people happy, too.
***
Toivottavasti lehdenjakamme pitää kuohuviinistä. Jätin hänelle tervehdyksen roikkumaan ulko-oveemme. Luulen, etten tee uudelle vuodelle sen kummempia lupauksia. Kunhan yritän pysytellä onnellisena ja siinä sivussa ilahduttaa myös muita.

Kahvila Soppi

2011-12-28T15:49:00.000+02:00

(I am writing about a wonderful cafe that is located in old Rauma. If you visit Rauma, this is a good place for lunch or a cup of coffee accompanied by Italian ice-cream.)

Siri päivittää ruokalistaa pienen asiakkaan kanssa.

Kuvataiteilija Jussi Meurosen maalauksia.

Soppi kahvilassa myös wc tarjoaa silmänruokaa.

Minun piti kirjoittaa Soppi Kahvilasta jo viime keväänä, mutta kamerastani loppui akku kesken kaiken ja vaikka olen kahvilassa piipahdellut silloin tällöin on kirjoittaminen ja kuvaaminen jäänyt.
Minulla ei toistaiseksi ole varaa ulkomaan matkaan, joten loma-aikoina "lomailen" omassa kotikaupungissani. Se tarkoittaa sitä, että käyn paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa syömässä ja lisäksi kuljen tutkimassa kotikaupunkiani. Sellainen lomailu on oikeastaan todella hauskaa ja tarpeen tullen olen nopeasti kotona. Vaikka Rauma on pieni, on täällä aina jotain nähtävää.
Soppi on suloinen kahvila vanhassa Raumassa. Sen sisustus on tehty suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaalista. Kahvilan tyyliä voisi kuvata retroksi. Minulla on kahvilassa kodikas olo, koska sen värimaailma ja esineistö heijastelevat oman lapsuuteni kaikuja - kahvila tuntuu tutulta. Kahvilassa on myös kotoista ohjelmaa muun muassa käsityöiltoja, Nössö-klubeja, musavisoja ja erilaisia esiintyjiä. Haluaisin osallistua kaikkiin, mutta tosiasia on että olen yleensä iltaisin lasten kanssa kotona, joten ohjelmallisiin iltoihin osallistuminen on toistaiseksi jäänyt.
Söin tänään Sopessa maistuvaa polentaa papupaistoksen kera. Tyttäreni söi mozzarellasalaattia. Jälkiruuaksi söimme herkullista italialaista jäätelöä. Arvostan kahvilassa sitä, että ruoka on kunnolla tehtyä, konstailematonta ja maistuvaa. Arvostan myös sitä, että voit vaikuttaa ruokaasi ja valita syötävää omien mieltymystesi ja oman ruokavaliosi mukaan.
Soppi on mukavan rento kohtauspaikka, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Silmänruokaa on paljon ja juuri nyt Sopen seiniä elävöittävät kuvataiteilija Jussi Meurosen näyttävät, abstraktit maalaukset. Maalaukset näyttävät nopeasti katsottuna kaoottisilta, mutta ovat minusta loppujen lopuksi keveitä, kiinnostavia ja ihmeellisen vapautuneita. Maalaukset ovat aivan eri maailmasta kuin Soppi, mutta silti ne tuntuvat sopivan kahvilaan hyvin.

Sopesta on kirjoitettu myös Puhti-blogissa ja raumalaisen Paula Niittysen toimesta Umamissa.
Jussi Meurosesta löytyy lisätietoa täältä.

Soppi Kahvilan kotisivu on täällä. Soppi löytyy myös Facebookista.

What a Relaxing Christmas! Olipas rento joulu!

2011-12-27T13:25:00.000+02:00

This christmas was good. I enjoyed my family's decision to spent the christmas eve home without any guests or relatives. We saw our relatives before and after christmas eve. I have been sick (again!) so a slow christmas was needed. I cleaned as much as I could, but since I got the ear infection it was not too much. We planned the menu on base what we really like, so we skipped most of the Finnish traditional christmas food. We didn't have all the different casseroles or ham. Instead we had stuffed meat rolls, sweet potato cassarole, Italian salad, fresh sallad with salty nuts, grapes and cheese, potatoes, meatballs, pickles with smetana (=Russian sourcreme), bread, cheese, fish, peas, carrot-chickpea salad and mustard. When you choose only food you really like you don't end up throwing food away. For me it is a terrible thing to waste food since so many people suffer from the lack of it. We did have a traditional christmasdinner, too. My family, my sister's family and my mom ate it in a restaurant in the beginning of December. The restaurant option was good, no cleaning, no shopping, no cooking. Everybody was happy. I am getting better but my ear still hurts. So I am happy that my christmas holiday continues until 8th of January.
***
Tämä joulu oli hyvä. Nautin päätöksestämme viettää joulu perheen kesken. Näimme toki sukulaisia ennen jouluaattoa ja sen jälkeen. Olen ollut (taas!) kipeänä, joten hidas joulu tuli tarpeeseen. Siivosin sen verran, kuin korvatulehduksen kanssa jaksoin. Joulun ruokalistan suunnittelimme sen pohjalta, mistä todellakin pidämme, joten jätimme suurimman osan jouluruuista väliin. Joulupöydässämme oli täytettyjä liharullia, lihapullia, perunoita, bataattilaatikkoa, kaloja, italiansalaattia, suolapähkinöillä ja juustolla maustettua vihersalaattia, suolakurkkuja ja smetanaa, porkkana-kikhernesalaattia, joululimppua, juustoja, herneitä ja sinappia. Kun valitsee sitä, mitä oikeasti haluaa syödä ei tule juuri poisheitettävää. Olen aiemmin joutunut heittämään jouluruokia pois ja se tuntuu pahalta, koska maailmassa on niin monia joilla olisi nälkä. Me söimme kyllä perinteisen joulupäivällisenkin. Joulukuun alussa perheeni, siskoni perhe ja äitini olimme raumalaisessa ravintolassa joulupöydän äärellä. Kenellekään ei tullut siivoamista, kaupassakäyntiä tai kokkaamista, joten kaikki olivat iloisia. Oloni on jo parempi, mutta korvaa särkee edelleen. Siksi on ihanaa, että saan olla lomalla 8.1. saakka.

Merry Christmas! Hyvää joulua!

2011-12-24T15:26:00.000+02:00

I was proud when Finland's Unicef said that they will use my text on this year's christmas greetings.
"With my small efforts can many children get the possibility to good childhood and education. It is maybe the most ingredible thing you can give to another humanbeing."
This year many of my friends donated for the charity. In my point of view christmas is mostly about taking care of each other. Have a merry christmas! May the festival season bring you what you need.

Tunsin oloni ylpeäksi ja tärkeäksi, kun Suomen Unicef päätti käyttää minun tekstiäni joulutervehdyksessään. Minusta joulu on ennen kaikkea välittämisen juhla. On hienoa, että monet ystävistäni ovat joulun alla lahjoittaneet hyväntekeväisyydelle.
Hyvää joulua! Tuokoon se sinulle sen, mitä tarvitset.

Rauma on joulukaupunki - My Hometown Rauma Is a True Christmas Town

2011-12-21T22:09:00.001+02:00

Kotikaupungistani on kuoriutunut ihana joulukaupunki. Tuntuu, kuin kulkisin sadussa.
***
My hometown has become a true Christmas town. It feels like I am walking in a fairy tale.

Omakuva 12.12. 2011 Klo:23.18

2011-12-12T23:30:00.000+02:00

(En osaa piirtää, maalata, muovailla. Halusin kuitenkin tehdä hetkessä olevan omakuvan. Käytin siveltimenä sanoja.)

Pinkit villasukat.
Siskon kutomat.
Niissä on vihreitä sydämiä.
Jalkakarvat. Kamalat. Olen taas ajellut huolimattomasti, kun toisessa jalassa kulkee kaistale turkkipolkua.
Hiukset ovat auki. Puhtaat.
Kasvot ovat meikittömät. Puhtaat. (Otsan ryppyihin kyllästyin jo aikoja sitten.)
Pinkki toppi. Kahleitta roikkuvat rinnat. Riippuvat. Aika onnelliset.
Vapaasti kulkeva kynä. Aistien taakse ulottuva raskas, rakas musteentuoksu.
Sormissa ei ole kynsilakkaa, vaikka kohta on jo joulu.

Ensimmäinen viikonloppu -The First Weekend

2011-12-11T22:16:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna leivoimme ensi kertaa joulupipareita tänä vuonna. Tänä viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa tukiperheenä ihanalle lapsoselle. Hän viihtyi ja lupasi tulla uudelleenkin. Odotamme jo kovasti!
***
This weekend was the first weekend we baked ginger breads this year. This weekend was the first time we were a support family to a wonderful child. The child will visit us again next month. We are all waiting for it!

Un petit chandelier

2011-12-07T23:24:00.001+02:00

If I would need to describe my toilet with one word the word would be depressive. "Quite Soviet Union", said one of my friends when she saw my toilet. So true. Since I don't have any attention to renovate it yet I have to trick the eye. My mother just gave me a charming little piece of decoration, a small chandelier she bought from Tallin. My sister got one, too and she decided to put it in her car (she already has electric candles on the dashboard, so it will go well with them). I decided to cheer up my toilet with the chandelier. It was a good idea. I get happy every time I see the well needed bling-bling in my Soviet Union bathroom.
***
Jos minun pitäisi kuvata vessaani yhdellä sanalla, sanoisin että se on masentava. "Aika Soviet Union", sanoi eräs ystävistäni nähtyään vessani. Totta. Koska minulla ei ole toistaiseksi aikomustakaan remontoida kylpyhuonetta, pitää minun aina keksiä kaikenlaisia huijauksia. Sain äidiltäni viehättävän pienen koristekattokruunun. Hän toi sen minulle Tallinnasta. Siskoni sai samanlaisen ja hän ilmoitti laittavansa sen autoonsa. Auton kojelaudalla komeilee sähköinen pieni kynttelikkö, joten hyvin ne sopivat yhteen. Minä päätin piristää vessaani kattokruunulla. Se oli hyvä idea! Tulen iloiseksi, kun kattokruunun bling-bling saa minut unohtamaan ympäröivän vessan Soviet Union-tyylin.

It is Finland's 94th Incependence Day - Itsenäisyyspäivänä

2011-12-06T14:59:00.000+02:00

Finland is my home country. My home. This is a safe and clean country. This is a rich and wealthy country. This is a beautiful country. This country's educational system is on the top of the world. This is a creative country. This is sophisticated country. This is a country that has the liberty of speech.

...but

This is also a country where the welfare is being more and more divided. This is a country where there is a group of over 40 000 young people being unemployed because they are not able to work. In a country of 5 million people it is a lot! It is a huge waste of potential. We are doing something wrong.

This is a country that now has a new word in its vocabulary it is called the hate-speech. I hate that word! Hate speech means that you are talking about immigrants or refugees in a negative manner. It is something that spreads intolerance towards people that don't have Finnish roots. This is a country where some people are so afraid of difference that instead of studying things and trying to learn about different people and culture they start to hate.

In my point of view it is not possible to stay here on the edge of Europe and isolate ourselves from the world. We have some big issues to solve in the years to come. For example how to take care of our youth. We need them. How to have a positive atmosphere towards people that move here (and we are really not talking about a big number!). We still have a lot to learn about how to integrate immigrants to our society in a positive way and to be honest I think that if you move from one country to another you should accept that country's main manners. You can preserve your culture and your roots, but if you really want to integrate in a new society you need to learn the language and the main points of that country's culture. In Finland we often make the mistake that we try to be too tolerant. We try to change our culture instead of teaching it to people that move here. The end result is that we become angry. We think that now we have to change our culture because of the immigrants although we ourselves started the whole thing.

We as a rich country should also consider how to help the poor countries people so that they could continue living in their own countries. I think it would be terrible if I had to move from my country and then to land in a country where I am not welcomed at all.

In these times of globalisation I think it is still possible to maintain our strong national identity. Finland can (despite of the problems I described) be everything I wrote in the beginning of this posting. As a 94 years old nation Finland is not old. We are still learning and finding out what being a Finn is. I would be sad if being a Finn would mean being a depressive, intolerant person who is afraid of new influences and hates foreign people. It can not be like that. It is not why our ancestors got the independence for us. I am sure they would like us to help the people in need. They got us the privilege that we can help others instead of being the ones who need help. I think it is a blessing to live in Finland. I was lucky to born here, but I have done nothing to deserve all this. That's why I shouldn't be asking what this country can do for me. The question I need to make is what can I do for this country. My home country. My precious Finland.
***
Suomi on kotimaani. Kotini. Tämä on turvallinen ja puhdas maa. Tämä on rikas ja varakas maa. Tämä on kaunis maa. Tämän maan koulutussysteemi on yksi maailman parhaista. Tämä on luova maa. Tämä on sivistynyt maa. Tässä maassa on sananvapaus.

...mutta

Tämä on myös maa, jossa hyvinvointi jakaantuu entistä jyrkemmin. Tämä on maa, jossa on 40 000 nuorisotyötöntä. He eivät ole työkykyisiä. Viiden miljoonan asukkaan maassa määrä on suuri, yhden ikäluokan verran. Valtava määrä hukattua potentiaalia! Teemme jotain väärin.

Tämä on maa, jonka sanastoon on tullut uusi sana: vihapuhe. Vihaan tuota sanaa! Vihapuhe merkitsee sitä, että maahanmuuttajista puhutaan negatiiviseen sävyyn. Vihapuhe on jotain, joka levittää suvaitsemattomuutta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole suomalaisia juuria. Tämä on maa, jossa ihmiset pelkäävät erilaisuutta niin paljon että vieraisiin kulttuureihin ja tapoihin tutustumisen sijaan aletaan vihata.

Mielestäni ei ole mahdollista, että kökötämme täällä Euroopan reunalla ja eristämme itsemme muusta maailmasta. Meillä on tulevina vuosina suuria ongelmia ratkaistavana kuten mitä tehdä nuorisotyöttömyyden ja sen syiden kanssa. Me tarvitsemme nuoriamme ja työelämä tarvitsee heitä. Meidän pitää myös pohtia, miten saisimme positiivisen asenneilmaston niitä ihmisiä kohtaan, jotka muuttavat meille muualta (ja kyse on varsin pienestä määrästä). Meillä on vielä paljon opittavaa kotouttamisesta ja rehellisyyden nimissä minusta maahanmuuttajan tulisi omaksua uuden kotimaansa kulttuurin päälinjat, jotta hän voisi aidosti integroitua yhteiskuntaamme. Pitää opetella kieli ja toimia maan yleisten normien mukaan. Silti voi säilyttää oman kulttuurinsa ja juurensa. Teemme Suomessa usein sen virheen, että olemme ylitsevuotavan suvaitsevaisia. Yritämme muuttaa omaa kulttuuriamme sen sijaan, että opettaisimme sitä muualta tulleille. Lopputulos on, että tulemme vihaisiksi. Tulee sellainen olo, että meidän pitää nyt muuttaa kulttuurisia ominaispiirteitämme, vaikka oikeastaan itse aloitimme koko homman.

Rikkaana maana Suomen tulisi myös miettiä sitä, miten voisimme auttaa köyhien maiden asukkaita niin, että he voisivat jatkaa kotimaassaan asumista. Minusta olisi kauheaa, jos joutuisin muuttamaan kotimaastani ja sen lisäksi päätyisin maahan, jossa en olisi tippaakaan tervetullut.

Globalisaatiosta huolimatta olen sitä mieltä, että meidän on mahdollista säilyttää vahva kansallinen identiteettimme. Suomi voi (kuvailemistani ongelmista huolimatta) olla kaikkea, jota tämän kirjoituksen alussa kirjoitin. 94-vuotiaana Suomi ei ole valtiona kovin vanha. Se, mitä suomalaisuus merkitsee on edelleen oppimisen ja löytämisen alla. Olisin surullinen, jos suomalaisena oleminen merkitsisi masentumista, suvaitsemattomuutta ja pelkoa tai vihaa kaikkea uutta kohtaan. Ei se niin voi olla. Se ei ole syy, miksi esi-isämme hoitivat meille tämän itsenäisyytemme. Olen varma, että hekin haluaisivat meidän auttavan ihmisiä hädässä. He antoivat meille etuoikeuden olla auttavalla puolella avunpyytämisen sijaan. Minusta on siunaus asua Suomessa. Minulla oli onni syntyä tänne. En ole kuitenkaan tehnyt mitään ansaitakseni tuota onnea. Siksi minun ei pidä olla kysymässä, mitä voin saada tältä maalta. Kysymys, joka minun kuuluu itselleni asettaa on, että mitä minä voin antaa tälle maalle. Kotimaalleni. Rakkaalle Suomelleni.

Talviruno lapsille

2011-12-03T21:39:00.000+02:00

This time only in Finnish, I am introducing a poem I wrote today.

Opiskelen luovan kirjoittamisen jatko-opintoja avoimessa yliopistossa. Tämän viikonlopun olen ollut lasten lyriikan kurssilla. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa vuodenaikaruno lapsille. Olen aivan liian uupunut tuottamaan mitään kunnollista. Päätin seurata suomalaisen lastenrunouden klassikoita, kuten Immi Helléniä ja kirjoitin rauhallisen riimirunon, josta voi löytää myös opetuksellista sisältöä.

Puiden lehdet ovat pudonneet,
tuuli oksia riipii.
Lampien pinnat ovat jäätyneet,
talvi meille hiipii.

Vielä merenranta loistaa
tuhansin kultaisin sävyin.
Orava yrittää kiirettä poistaa,
talvipesän täyttää kävyin.

Tähdet ovat palanneet taivaalle,
ne kertovat ajan juoksun.
Lämpötila kääntyy pakkaselle,
jo tunsin lumen tuoksun.

(Kuva on viime talvelta. Se on näkymä luokkahuoneeni ikkunasta.)

Tänään

2011-11-25T23:35:00.000+02:00

(Olin tänään lyriikan kurssilla. Minulla on ollut suoraan sanottuna paska viikko. Työpaskaa ja kotipaskaa. Terveyden kanssakin on ollut ongelmia. Kurssilla piti tehdä nopea runollinen omakuva. Tuo olen minä tänään.)

Tänään me olemme mustaa.
Mustaa paksua liejua.
Tänään me mietimme raskaita ja tärkeitä.
Tänään me haluaisimme olla hysteerinen
ja kirkua falsetissa.
Me haluaisimme repiä hiuksiamme.
Me haluaisimme heitellä astioita sirpaleiksi
keittiön valkoisia kaakeleita vasten,
mutta emme tee sitä,
koska astiat ovat Arabiaa.

Me emme yleensä ole tällainen.
Yleensä me olemme perhosia
ja ohuista posliinikupeista juotua
venäläistä teetä.
Me olemme Chanel Vitosta ja
valkoinen helminauha.
Me olemme iloa ja ymmärrystä.
Me olemme ystävällinen.

Me olemme pajunoksa
alati kuohuvan elämän äärellä.
Riepotelkoon tuuli.
Me emme katkea.

Crocheted Birds- Virkatut linnut

2011-11-23T20:18:00.000+02:00

I have been making some new crocheted birds. I don't have any pattern so they all are different. The lilac belongs to my daughter, she wanted to have it. After photographing the birds I forgot them in my bag so I had them with me at work. I showed them to my colleagues. They giggled and reminded me that it is Christmastime that is coming, not Eastertime. I didn't think that my birds are eastery, well never mind. I like them anyway.
***
Olen virkannut lisää lintuja. Minulla ei ole valmista mallia, joten kaikista tulee vähän erilaisia. Violetti kuuluu tyttärelleni, hän omi sen heti. Unohdin linnut kuvaamisen jälkeen laukkuuni, joten ne olivat mukanani töissä. Näytin lintuja työkavereilleni. Heitä nauratti ja he sanoivat, että joulu on tulossa, ei pääsiäinen. En ajatellut, että lintuni olisivat pääsiäismäisiä. No, minä nyt joka tapauksessa pidän niistä.

A Fruity Dinner - Hedelmäinen päivällinen

2011-11-20T18:02:00.001+02:00

I love salads, but sometimes I feel that my salads always taste the same. Today I made a fruity salad. I made a bed from iceberg lettuce. On the bed of lettuce I put slices of apples, mandarins, melon and grapes. I also put some Finnish milk cheese on the plate and then I fried some fruit marinaded chicken. I had a garlic sauce on the top of the salad. The salad was delicious!
I am not much of a dessert eater since I don't like sugar. Today I decided to try to make a dessert that suites my taste. I took some Turkish yogurt, bananas, honey (fluid) and then a hint of lemon & ginger chocolate I found from the supermarket today. Oh my goodness! It turned out to be heavenly. A perfect combination of sweet and sour!
***
Rakastan salaatteja, mutta välillä minusta tuntuu, että tekemäni salaatit maistuvat aina samalta. Siksi yritänkin kehitellä uusia makuyhdistelmiä. Tänään tein hedelmäistä salaattia. Tein salaattipedin jäävuorisalaatista. Sen päälle kasasin omenoiden, mandariinien, melonin ja viinirypäleiden paloja. Laitoin lautaselle myös maitojuustoa ja paistettua hedelmämarinoitua kanaa. Koko komeuden kruunasi valkosipulikastike. Salaatti oli herkullista!
En oikein ikinä syö jälkiruokia, koska en pidä makeasta tai sokerisesta. Tänään päätin yrittää tehdä omaan makuuni sopivaa jälkiruokaa. Laitoin kulhoon turkkilaista jugurttia, banaaneja, juoksevaa hunajaa ja koristeeksi tänään kaupasta löytämääni sitruuna- & inkiväärisuklaata. Oi hyvänen aika, miten taivaallista jälkiruuasta tuli. Täydellinen yhdistelmä hapanta ja makeaa!

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää

2011-11-19T15:24:00.000+02:00

(This time only in Finnish, I'm afraid. I am writing about Allison Pearson's book.)

Sain Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää-kirjan lahjaksi kuutisen vuotta sitten. Tiedän, että kirja oli vihje ystävältäni. En ole tai ollut täydellä teholla yötä päivää töitä paiskiva uraäiti, mutta minulla on aina ollut taipumus haalia liikaa hommia itselleni. Ystäväni halusi hienotunteisesti muistuttaa minua hidastamaan. Se oli sama kevät, kun äitini palkkasi minulle siivoojan ja varoitti minua burn-outista. "En halua, että sä olet ihan böönaut alle kaksvitosena!" Olin kyllä silloin 28-vuotias, mutta ele oli kaunis ja tarpeellinen. Olin itkeä ilosta joka kerta, kun siivooja oli laittanut pienen ja sotkuisen kotini kuntoon.

Kun huomasin TV-mainoksesta, että kirjasta tehdään elokuva, olin hieman ihmeissäni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kirja ei ole tarpeeksi hyvä filmattavaksi. Päätin lukea kirjan uudelleen ja onneksi luin. Olin nimittäin väärässä. Olin luultavasti lukenut kirjan vuosia sitten nopeasti ja vain suorittanut sen alta pois. Toisella lukukerralla huomasin, että Pearsonin kirja on oivaltava ja se sisältää runsaasti hersyävän hauskoja kielikuvia. Henkilöhahmot ja kirjan tapahtumat ovat hengästyttäviä, mutta uskottavia. Kirjassa Kate painaa pitkää päivää rahastosijoitusalalla ja tekee työmatkoja. Arjen hoitaminen on hankalaa, vaikka palveluksessa on lastenhoitaja ja siivooja (joka ei lukuisista vaivoistaan johtuen tosin pysty kumartumaan tai kurottamaan ja näin ollen osa asunnosta jää siivoamatta).

Kate nauttii Cityssä työskentelemisestä ja siitä, että hän on yksi harvoista naisista miesten hallitsemassa maailmassa. Samalla hän tuntee jatkuvaa syyllisyyttä lastensa Emilyn (ekaluokkalainen) ja Benin (1-v.) laiminlyömisestä. Työpaikalla hän ei voi selitellä myöhästymisiään lastensa sairastamisella, parempi selitys on vaikka sanoa juuttuneensa liikenneruuhkaan. Katen työpaikalla ei nainen saa osoittaa olevansa äiti, siksi Katella ei ole edes lastensa kuvaa työpöydällä. Miesten pöydiltä kuvat löytyvät, koska on hyvä juttu, jos on isä. Kun mies ilmoittaa menevänsä esimerkiksi lastensa joulujuhlaan, pidetään häntä sankarina, kun naista vastaavassa tilanteessa katsottaisiin tympeästi.

En ole varma, pidänkö kirjan loppuratkaisusta, koska se on niin ilmiselvä. Kate nimittäin luopuu työstään ja muuttaa perheensä kanssa maalle. Loppu on minusta ristiriitainen, koska koko kirjan ajan on tehty selväksi miten työelämä ei jousta ja miten naista kohdellaan eri tavalla kuin miestä. Kirjan lopussa Kate jättää rakastamansa työn ollakseen perheensä kanssa. Toisaalta onhan loppu onnellinen (maailmassa tarvitaan onnellisia loppuja!), vaikkakin minusta hieman hätäisesti kirjoitettu.

Pidin kirjasta ja se oli mukavan kevyttä luettavaa. Välillä minua kyllä riipaisi, kun Kate kaipaa lapsiaan ja kokee että ei kuulu lastensa elämään. Kyllä minä tuossa kaipuussa jotain itsestänikin tunnistan. Eilen kun vein pientä poikaani päiväkotiin, kietoi hän päiväkodin eteisessä kätensä kaulani ympärille ja sanoi:"Tiedätkös, minä rakastan sinua äiti." Olisin halunnut ottaa lapseni syliini ja mennä kotiin viettämään aikaa hänen kanssaan. Sen sijaan sanoin, että minäkin rakastan häntä ja sitten lähdin kiireellä töihin.

Viime viikkoina työpäivät ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. En lähdekään iltaisin kotoa enää minnekään, jotta ehdin olla lasteni kanssa. Esikoiseni on nyt kymmenen. Hän on kohta samanpituinen kuin minä. Kun katselen häntä, mietin että mihin nämä vuodet katosivat. Miten minulla voi olla jo noin iso lapsi?

Toinen on vielä pikkuinen. Voisinpa pysäyttää ajan hetkeksi. Juuri nyt, tähän viikonloppuun.

Random Food -Random-ruokaa

2011-11-17T20:03:00.000+02:00

I came home after a long day at work. Nothing to eat and no enthusiasm to go to the grocery-store... So I did what I normally do: I just took things I found and tried to made something out of them.

In the fridge there were some eggs, unripened cheese (shallot taste), sausages and milk. From the freezer I found some spinach and beans. I also took some flour. I whisked three eggs, a little amount of flour and milk in a bowl. I made crepes from the dough. In a another pan I mixed and fried the sliced sausages, beans and spinach. I covered the crepes with some unripened cheese, put the filling inside and served. I also found halloumi cheese from the fridge, so I fried it as well and served it with mango-chutney and guess what! The whole thing was very tasty and very stodge. I know I will never do the precise same food again since I don't measure the ingredients or write them down, but it doesn't matter. I enjoy creative cooking.

***

Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Seurasi tyypillinen tilanne: Ei mitään syötävää ja vielä vähemmän voimia tai intoa mennä kauppaan. Tein siis sen, mitä yleensäkin tällaisessa tilanteessa teen, aloin haalia aineksia ex-tempore-ruokaa varten. Jääkaapista löysin kanamunia, ruohosipulinmakuista tuorejuustoa, makkaraa ja maitoa. Pakastimessa oli papuja ja pinaattia. Otin myös jauhoja kaapista. Vispasin kolme kanamunaa, jauhoja ja vähän maitoa yhteen ja paistoin niistä ohuita lettuja. Toisella pannulla paistoin pilkotut makkarat, papuja ja pinaattia. Laitoin lettujen päälle vähän tuorejuustoa ja täytin ne makkara-täytteellä. Jääkaapista löytynyt halloumi pääsi myös paistinpannun kautta lautaselle. Laitoin sen päälle mango-chutneyta ja arvaa mitä! Ruuasta tuli todella maukasta ja täyttävää. En tule tekemään täsmälleen samaa ruokaa enää ikinä, koska en mittaa aineksia tai kirjoita reseptejä ylös. Se ei kuitenkaan haittaa. Nautin luovasta kokkaamisesta.

Fleeting - Ohikiitävää

2011-11-08T20:54:00.001+02:00

The heaven is on fire when the evening falls. The shades change on every minute. The heaven is different although it is the same. From the strong colours of the heaven you can tell that it will be a cold night. The feverish circle around the moon tells the same. Now the darkness has taken all the colours. This November creeps on like a flock of crows.

In the middle of the day, in the middle of the lesson I got a sad message. I didn't know him so well, but I know his partner very well. I tried to find the right words on the phone. I am not good with that, but I would like to be. Maybe it helped that I listened to her. That I am here if needed.
***
Illan tullen taivas palaa, mutta vain hetken. Sävyt muuttuvat minuutin välein. Taivas on eri, vaikka se on sama. Taivaan tulien perusteella voi ennustaa, että ensi yönä on pakkasta. Saman viestin kertoi kuun ympärillä kiertävä samean kuumeinen kehrä. Nyt pimeys on niellyt kaikki värit. Yö ottaa omansa. Tämä marraskuu raahautuu varisparvena eteenpäin. Mandoliinipuuta ei näy.

Keskellä päivää kesken oppitunnin sain surullisen viestin. En minä ihmistä niin hyvin tuntenut, mutta suremaan jäävän kumppanin sitäkin paremmin. Puhelimessa yritin löytää sanoja. En ole hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Ehkä se auttaa nyt, että kuuntelin surevaa. Että olen täällä, jos tarvitaan.

Christmas Opening - Joulun avaus

2011-11-06T19:48:00.000+02:00

Today the local supermarket was celebrating its Christmas Opening. We went to see the fireworks across the road. I like the fireworks since they cheer up the dark night. What I don't like is the early start. The Christmas carols will get to my nerves if they start to play them already. I like Christmas, but I would rather have the Christmas season opening in the beginning of December. Before Christmas it is buy, buy, buy. After Christmas all the stores have their sales, then it is buy,buy, buy some more! This phenomenon makes me tired.
***
Tänään oli paikallisen tavaratalon joulun avajaiset. Ihailimme ilotulitusta kadun toiselta puolelta. Pidän raketeista, koska ne piristävät pimeää marraskuun iltaa. Siitä en pidä, että joulun avaus on näin aikaisin. Joululaulut alkavat käydä hermoilleni, jos niitä soitetaan jo nyt. Pidän joulusta, mutta toivoisin että joulun avaus olisi vasta joulukuun alussa tai marraskuun lopussa. Ennen joulua pitäisi ostaa, ostaa, ostaa. Joulun jälkeen alkavat alennusmyynnit. Taas pitäisi ostaa, ostaa, ostaa aina vain lisää. Olen väsynyt tähän ilmiöön.

Sunday Morning - Sunnuntaiaamu

2011-11-06T08:02:00.000+02:00

I slept my tiredness away night before yesterday. 14 hours altogether! I guess it affected my last night's sleep since I got up at 4.30. a.m. Then the son woke up and the husband. My daughter is still sleeping. The atmosphere of this morning has been strange and nice. To wake up in a very untypical time can be an experience!
***
Nukuin edellisyönä neljäntoista tunnin edestä väsymystä pois. Viime yönä loppuikin sitten uni kesken. Heräsin puoli viideltä aamulla. Sitten heräsi kuopus ja sitten mies. Esikoinen sentään nukkuu vielä. Tämän aamun tunnelma on ollut erikoinen ja mukava. Se, että herää ihan väärään aikaan voikin olla elämys!

Worn out - Uuvuksissa

2011-11-02T22:17:00.000+02:00

The dark part of the year has started. It is hard for me to tolerate it. The fact that the start of the dark time is also the start of the busiest time at the work doesn't help at all. Now I just have to work, work, work and at some point everything will get easier and lighter.

Tomorrow I will get on stage and sing. I do charity for Unicef and we have arranged a big charity concert for the children. It is nice and exiting, but all the arrangements are tiring as well. This weeks weekend will be well deserved. Today I got a new hairdo. I now have blue on my hair.

***

Pimeä aika vuodesta on alkanut. Minun on vaikeaa kestää sitä. Se, että juuri tässä kohtaa vuotta on töissä kaikkein kiireisintä ei auta asiaa ollenkaan. Nyt täytyy vain painaa, painaa, painaa töitä pois. Jossain vaiheessa helpottaa ja kevenee.

Huomenna teen toisenlaista työtä, kun nousen lavalle laulamaan. Teen hyväntekeväisyystyötä Unicefissa ja olemme järjestäneet suuren Lasten hyväntekeväisyyskonsertin. Se on kivaa ja jännittävää, mutta olen järjestelyyn liittyvistä töistä hieman uupunut. Tuleva viikonloppu saapuu todellakin tarpeeseen! Olin tänään kampaajalla. Minulla on nyt sinistä hiuksissa.

Höstmys

2011-10-31T21:25:00.001+02:00

When the autumn comes I want to gather old yarns and begin to crochet. I want to start drinking tea. Russian Blend, my favorite. The most, the most of all I want to light up the candles. When the home is quiet I light five candles to my chandelier and start reading. The night always falls too quickly. I wouldn't want to let go of the book.
***
Syksyisin haluan kerätä vanhoja lankojani ja alkaa virkata. Haluan juoda teetä. Russian Blendia, suosikkiani. Kaikkein, kaikkein eniten haluan sytyttää kynttilöitä. Kodin hiljennyttyä sytytän kynttilänjalkaani viisi kynttilää ja alan lukea. Yö tulee aina liian nopeasti. En haluaisi irrottaa kirjasta.

The Dog - Koila

2011-10-30T21:11:00.000+02:00

"The Dog is still tired. The Dog just woke up. Actually the Dog is still almost sleeping. Dog's feet are cold. Don't take photos of the Dog!" My boy loves his little Dog. It is strange how the Dog and my boy always have the same opinion about everything!
***
"Koila on väsynyt vielä. Koila heräsi juuri. Oikeestaan koila melkein nukkuu vielä. Koilan jalkoja palelee. Ei saa kuvata koilaa!" Poikani rakastaa pientä Koilaansa. On kerrassaan merkillistä, miten samaa mieltä Koila ja poika ovat ihan kaikesta!

Carrot - Chickpea Salad - Porkkana-kikhernesalaatti

2011-10-29T22:39:00.000+03:00

I was on a small picnic in the forest with my family. We got really hungry. I had earlier spotted an interesting salad recipe from a Finnish magazine called Anna and I asked my husband if he could cook it for me. My husband likes to cook so this is a normal arrangement for us. I also like to cook, but I don't like to follow the recipes.

We ate breaded chicken with the salad. The yogurt-sauce is delicious with this dish. My husband made the sauce in the morning so it was well seasoned for the evening.

Carrot-chickpea salad:
4 portions
4 big carrots
3 tablespoons of olive oil
1 can (400g/265g) pre-cooked chickpeas
hint of salt and blackpepper
1 clove of garlic
1 peel of lemon
2 tablespoons of lemon juice
2 tablespoons of crushed coriander

Tahini-yogurtsauce

1 can (200g) Greek yogurt
1 tablespoon of tahini
½ tablespoons of cumin
2 teaspoons of lemon juice
1 clove of crushed garlic
hint of salt and black pepper

- Slice and cut the carrots. Put them in a casserole. Strain half of the olive oil on the carrots. Put the casserole in the oven (200C) for ten minutes.
- Rinse the chickpeas and put them in the casserole. Continue roasting for 20 minutes or until the carrots have got some color.
- Take the casserole out of the oven and season with salt, black pepper, crushed garlic, teared lemon peal and lemon juice. Strain the rest of the olive oil and add the minced coriander. Mix the ingredients carefully and put them in the bowl for serving.
- Make the tahini-yogurt-sauce for the salad. Mix the ingredients and let them season in fridge while the salad cools down a little bit.
***
Olin tänään pienellä metsäretkellä pojan ja miehen kanssa. Metsässä tuli kova nälkä! Olin aiemmin huomannut Anna-lehdessä (27.10., nro 43) mielenkiintoisen salaattireseptin. Pyysin, että mies kokeilisi reseptiä. Mieheni kokkaa mielellään ja kokeilee uusia reseptejä. Minäkin pidän kokkaamisesta, mutta en halua kokata reseptien mukaan. Kokkaan mielummin sen mukaan, mitä kaapista löytyy tai muuten "fiiliksen" mukaan.

Söimme salaatin kanssa paneroituja kanapihvejä. Salaattiin kuuluva tahini-jugurttikastike oli ihanaa. Ajattelisin, että se sopisi hyvin myös dippikastikkeeksi. Se toimisi varmasti hyvin myös grillattujen kasvisten tai lihan kastikkeena. Mies teki kastikkeen jo aamulla, joten se ehti maustua kunnolla iltaa varten.

Porkkana-kikhernesalaatti:
4 annosta
4 isoa porkkanaa
3 rkl oliiviöljyä
1 prk (400g/265g) esikeitettyjä kikherneitä
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
1 sitruunankuori
noin 2 rkl sitruunamehua
2 rkl hienonnettua korianteria

Tahini-jugurttikastike:

1 prk (200g) kreikkalaista jugurttia
1 rkl tahinitahnaa
½ tl jeeraa
2 tl sitruunamehua
1 puristettu valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

- Kuori ja viipaloi porkkanat reiluiksi paloiksi.
Nosta uunivuokaan. Valuta päälle puolet öljystä. Nosta 200-asteiseen uuniin paahtumaan 10 minuutiksi.
- Valuta kikherneet ja kaada vuokaan. Jatka paahtamista vielä noin 20 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat saaneet hieman väriä.
- Nosta vuoka uunista ja mausta ainekset suolalla, rouhitulla mustapippurilla, puristetulla valkosipulinkynnellä, raastetulla sitruunankuorella ja sitruunamehulla. Valuta joukkoon loput oliiviöljystä ja lisää hienonnettu korianteri. Kääntele ainekset sekaisin uunivuoassa ja nosta tarjoilukulhoon.
- Tee salaatille tahini-jugurttikastike: Sekoita ainekset ja anna maustua viileässä samalla kun porkkanasalaattiseos hieman jäähtyy.

Autumn Nostalgia - Syksyinen nostalgia

2011-10-27T19:55:00.000+03:00

I am cleaning my bookshelf. The rest of the family is away from home. I am accompanied by music, my thoughts and my books. I can see my whole life in this bookshelf. My baby photos, my children's baby books. My old diaries. An educational book with an article I wrote. Portfolios I did while studying. Not bad, not bad at all! Miscellaneous papers and notebooks full of ideas for poems, short stories and novels. Cookbooks, children's books, novels, reference books, biographies and my beloved Marilyn-books. Books in English, French, German, Swedish. Music books...
I am working slowly. I feel like crying. A strange nostalgia takes over. I read my old calenderbooks. I have been hardworking. Studying with good succes, working as a teacher's substitute, giving piano lessons, being involved in politics and being a mom to a little girl. Divorcing and getting over it. I couldn't manage all that anymore though I am still doing a lot. I am never enough. I am never enough for myself. The same thing every autumn.
***
Siivoan kirjahyllyäni. Muu perhe on poissa. Olen musiikin, ajatusteni ja kirjojeni kanssa. Tässä kirjahyllyssä on koko elämäni. Minun vauva-albumini, omien lasteni vauvakirjat. Vanhat päiväkirjani. Kasvatukseen liittyvä kirja, jossa on kirjoittamani artikkeli. Opiskeluun liittyviä portfolioita - että olenkin joskus osannut! Sekalaisia papereita ja muistikirjoja, joissa on aiheita runoihin, novelleihin ja kirjoihin. Keittokirjoja, lastenkirjoja, romaaneja, tietokirjoja, elämäkertoja ja rakkaat Marilyn-kirjani. Vieraskielisiä kirjoja ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, ranskaksi. Musiikkikirjoja.
Teen työtä hitaasti, pala kurkussa. Kummallinen nostalgia valtaa minut. Luen vanhoja kalenterikirjojani. Olen ollut ahkera. Opiskelua hyvällä menestyksellä, opettajansijaisuuksia, soitto-oppilaita, politiikkaa ja pieni tytärkin. Avioero ja siitä selviäminen. En enää pystyisi tuohon kaikkeen, vaikka edelleenkin teen paljon. Minä en ikinä riitä. Minä en ikinä riitä itselleni. Sama juttu joka syksy.

Nuoren neitosen huone - Young Girl's Bedroom

2011-10-24T14:31:00.001+03:00

Vaihdamme pikkuisessa kodissamme huonejärjestystä. Esikoinen haluaa pienen makuuhuoneen (jossa minä, mies ja kuopus ennen nukuimme) ja me muutamme hänen suurempaan makuuhuoneeseena. Luovun pikkumakkarista hieman haikeana, koska se on mielestäni niin ihana. Muutama vuosi sitten laitetut tapetit ovat edelleen hyväkuntoiset. Onneksi tytär piti niistä, joten niitä ei tarvinnut vaihtaa. Ostin hänelle uuden sängyn, verhot, lampun ja liinavaatteita. Huoneesta tuli kivannäköinen. Pikkumies tunsi itsensä varmasti tärkeäksi auttaessaan isäänsä sängynkokoamisessa.
***
My daughter wanted to have our old and small bedroom. We decided to change rooms and we moved to her old and bigger bedroom. I felt a little bit sad since I really have loved our bedroom. The tapestry was still in good shape and my daughter likes it, so we didn't need to change it. I bought her a new bed, new curtains, a new lamp and some bedclothes. We think that the room looks really lovely now. The little guy must have felt himself important while he was helping his dad to piece together the bed.

Beauty of Mushrooms -Sienten kauneutta

2011-10-23T15:17:00.000+03:00

I took these pictures last month. The first mushroom looks like flames. The second ones look like they belong to the fairytale Alice from Wonderland. So beautiful.
***
Otin nämä kuvat viime kuussa. Ensimmäinen sieni näyttää liekeiltä. Toinen sieni näyttää siltä kuin se kuuluisi Liisan Ihmemaahan. Niin kaunista.

A Crocheted Bird - Virkattu lintu

2011-10-14T20:13:00.000+03:00

Today I felt better. I guess the flue has had enough of me. I crocheted a bird. I didn't have any pattern, so this bird is a prototype. I am not satisfied, so I guess I have to keep on trying. This is a good way to use the ends of yarns.
After being sick my body was graving for vitamins. A salad and a piece of chicken should cover it. Afterwards coffee and chocolade. I have crocheted the kettle holder beneath the mug as well. I like crocheting, it is slow and therapeutic.
***
Flunssa on varmaankin saanut tarpeekseen minusta. Luultavasti ei tarvitse edes kertoa, että minä olen myös saanut tarpeekseni siitä! Tänään virkkasin linnun. Minulla ei ollut valmista mallia, joten tämä on prototyyppi. En ole ihan tyytyväinen siihen, joten täytyy jatkaa virkkaamista. Lintuun sai upotettua langanloppuja kätevästi.
Oltuaan kipeä kaipasi koko kehoni vitamiineja. Salaatti ja kananpala auttoivat alkuun. Kahvi ja suklaa olivat hyvä jälkiruoka. Olen muuten virkannut tuon kahvimukin alla olevan patalapunkin. Virkkaaminen on mukavan hidasta ja terapeuttista puuhaa.

In My Head

2011-10-12T16:55:00.000+03:00

Pääni sisällä tuntuu samalta, miltä ulkona näyttää. Sää on epävakainen. Sataa ja on pilvistä, mutta kesken kaiken saattaa aurinko innostua paistamaan. Sairastan flunssan kerran-pari vuodessa. En ikinä selviä pienellä nuhalla, vaan flunssani on aina katastrofi. Niin on nytkin. Tänään on varmaan pahin päivä menossa. Pään oikeaa puolta ja poskionteloa särkee aivan vietävästi. Silmät ja nenä vuotavat niin paljon, että koko kasvot ovat aivan järkyttävän pöhöttyneet. Jossain vaiheessa alkaa itsesääli vallata alaa ja tuntuu, että tästä ei selviä -ja kuitenkin kyseessä on vain syysflunssa. Odotan sitä ihanaa hetkeä, kun paraneminen alkaa ja kun sairastaminen on vain ikävä muisto. Varsinkin kun en ole tällä hetkellä tämän perheen ainut nuhanunnu.
***
The weather is strange today. It is gray and rainy, but every now and then comes the sunshine. I have a flue maybe one or two times each year. It never goes away easily. Today I feel really ill. My head is aching and my face is all swollen. I begin to feel sorry for myself. I begin to feel that I don't survive although this is just an autumn flue. I am waiting for that wonderful moment when the healing begins and when being sick is just a distant memory. Especially since I am not the only one in my family struggling with the flue.

Today I hear this song in my humming head.

Starshine

2011-10-09T00:08:00.001+03:00

Tänä yönä, lauantain taipuessa sunnuntaihin nojaan parvekkeen kylmään kaiteeseen. Päälläni on takki, jonka olen ristinyt Sohvaksi. Se on niin suuri, lämmin ja turvallinen. Huomaan maapallon liikkeen, kun kuu vaihtaa hitaasti paikkaansa. On luvattu tähtisadetta. Näenkin tähdenlentoja. Nenänpäätä paleltaa, mutta viivyn vielä hetken. Olen nähnyt elämäni ensimmäisen tähdenlennon vasta tämänikäisenä. Se oli Gotlannissa, pienessä kylässä keskellä ei mitään. Kylässä on kuulemma kolme katuvaloa, mutta niistä ei yksikään ollut päällä häiritsemässä taivaalle tuijottelijaa. Lapsena näin tähdenlentoja paljon. Oivalsin vasta aikuisena, että taivaalla hitaasti liitävällä valopisteellä ei ollut mitään tekemistä oikean tähdenlennon kanssa. Ilmankos satelliiteille lähettämäni toiveet eivät koskaan toteutuneetkaan...

Tänään kuunnellaan tätä. Ikilemppari.

***
While Saturday is bending to Sunday I stand on the balcony staring at the stars. They have promised a rain of stars in Finland tonight. I have a thick jacket on me. I see stars flying by. The first time I wished upon a star was this summer in Swedish island called Gotland. Until that I had believed that slowly flying satellites are flying stars. I saw them often when I was young. No wonder my childhood wishes never came true...

The song I added to this post is about stars. It begins: "Look at the stars, tonight and you know where I am. Listen to the Moon, my friend, tonight and I know you will here me calling."

The Last Evening of September - Syyskuun viimeinen ilta

2011-09-30T21:41:00.000+03:00

Palokärki-Black Woodpecker-Spillkråka

2011-09-29T19:04:00.001+03:00

Viikonloppuna tapasin metsässä palokärjen. Sen tapa puikkelehtia puusta toiseen koputtelemaan on veikeä. Palokärjen lentotyyli on ihana. Rakastan sen siivistä lähtevää viuhuvaa ääntä.
***
Last weekend I met a black woodbecker in the forrest. It was knocking the trees hoping to find something to eat. I like to watch its fly and I love the sound its wings make.

Autumn Lights -Syksyn valo

2011-09-25T10:40:00.001+03:00

I love the autumn light. Yesterday I was walking around with my son and I took some photos. Everything seems to be so beautiful right now. This season's light suits my hometown. I tried to catch a glimpse of the sun from a room being renovated in the last picture. At home I noticed that I also caught my son in the picture. He turned three last week.
***
Rakastan tätä syksyn valoa. Kuljeskelin eilen kaupungilla poikani kanssa ja otin muutamia kuvia. Kaikki on niin kaunista juuri nyt. Tämä vuodenaika pukee kotikaupunkiani. Viimeisessä kuvassa yritin vangita auringon säteitä remontoitavana olevasta liikehuoneistosta. Kotona huomasin, että myös poikani on mukana kuvassa. Hän täytti kolme vuotta viime viikolla.

The Rain Paused for a While - Taukoa sateesta

2011-09-21T21:40:00.001+03:00

Today was a nice day. My pupils and I made a fieldtrip on the seaside. In the sea we saw dozens of jellyfish. A swan family was swimming on the horizon. We went to forest and picked mushrooms. Now we have a mushroom exhibition in the school lobby. The red mushrooms on the picture were left in the nature. I had to take a picture, though. They are so beautiful.
After a day outside was the warm veggie soup a good choice for dinner.
***
Tänäänkin oli kiva päivä. Olin oppilaideni kanssa retkellä meren rannalla. Laiturilta näimme tusinoittain meduusoja. Joutsenperhe ui horisontissa. Metsästä löydetyistä sienistä tehtiin sieninäyttely koulun aulaan. Kärpässienet jätimme metsään, mutta halusin kuvata heidät, koska he olivat niin kauniita.
Ulkona vietetyn päivän jälkeen oli kasvissosekeitto täydellinen valinta päivälliseksi.

Slicer - Leikkuri

2011-09-20T19:23:00.000+03:00

As a child I got a strange kind of satisfaction when I used the slicer. I guess it was soothing when the slicer cut the egg smoothly. When we eat boiled eggs my children insist that they should cut the eggs with the slicer. When I was small I used the slicer as an instrument. My children haven't noticed (yet) how much fun it is to play with the slicer. I think I should be happy about that. My mother wasn't happy when I broke several slicers by playing with them.
***
Lapsena tunsin suuria tyydytyksen tunteita, kun leikkasin kanamunaa munaleikkurilla. Oli rauhoittavaa, miten sileästi terät leikkasivat viipaleita. Kun syömme keitettyjä kanamunia, vaativat lapseni, että he saavat leikata viipaleita munaleikkurilla. Kun olin pieni käytin leikkuria soittimena. Minun lapseni eivät ole (vielä) huomanneet, miten hauskaa munaleikkurilla soittaminen on. Ehkä minun pitäisi olla siitä asiasta iloinen. Oma äitini ei ollut iloinen siitä, miten monta leikkuria soitin aikoinani rikki.

The Church of Huittinen

2011-09-18T22:54:00.001+03:00

We spent the weekend in Tampere. On our way home I suddenly wanted to stop in a small town called Huittinen. I love churches so I wanted to take a look on the church. We also got the possibility to look inside. On the churchyard we found a very strange grave. Normally Finnish graves have gravestones but this grave had a wooden cross, maybe made out of juniper. I found it very beautiful and somehow extremely Finnish.
I am very happy that my children can find out joy of exploring different places. Life can be an adventure without having to be expensive. (We also checked out a museum that was opposite the church. It was very little and very cozy.)
***
Olimme viikonlopun Tampereella. Kotimatkalla sain päähäni, että meidän pitää mennä Huittisiin. Onneksi muu perhe kannatti vähän höpsöä ideaani. Kirkko piti löytää ensiksi, koska rakastan kirkkoja. Meillä oli tuuria ja pääsimme katsomaan kirkkoa sisältäkin. Hautausmaalta löysin erikoisen haudan. Se oli karuudessaan mielestäni kaunis ja jotenkin todella suomalainen. Luulisin, että risti on katajaa. Lapsistani oli kiinnostavaa kuljeksia ympäriinsä. Kävimme myös kirkkoa vastapäätä sijaitsevassa pienessä museossa. (En ole koskaan ennen nähnyt Svea-pipopäistä museovirkailijaa.) Elämä voi olla seikkailua ilman että se käy kalliiksi. Kun asioita saa katsoa lasten kanssa, lasten silmin näyttäytyy maailma loputtoman mielenkiintoisena.

Sovinto

2011-08-28T22:56:00.000+03:00

(Kuva on Skenet-nettisivulta http://www.skenet.fi/artikkeli/11/03/sovinto )

Istuin eilen elokuvissa parkumassa. Olin lukenut kirjan. Minä tiesin, että elokuva olisi rankka. Olen ollut kipeänä ja sen takia kävin vielä herkemmällä kuin yleensä. Filmin alussa ajattelin, että ei tämä olekaan niin paha juttu, mutta kuten kävi kirjan kanssa, kävi myös filmin kanssa. Edetessään se suorastaan vyöryi päälle kaikkine kipuineen. Sovinto perustuu Susanna Alakosken Sikalat-nimiseen kirjaan. Kirjan teema on 1970-luvulla Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten sopeutumisvaikeudet. Elokuva on rankka kuvaus alkoholismista ja siitä, miten lapset joutuvat ottamaan aikuisten aseman. Elokuva on tehty hyvin ja huolellisesti. Kirjassa elokuvan päähenkilö Leena ei tee sovintoa äitinsä kanssa, mutta olin iloinen, että elokuvaan oli lisätty tällainen näkökulma. Se oli hieno lähtökohta tarinalle, jota keritään auki vähitellen nykyhetkeä ja menneisyyttä sekoittaen. Ennen elokuvan katsomista suosittelisin lukemaan kirjan, elokuvasta saa enemmän irti, jos tietää jo etukäteen jotain. Suosittelen myös nenäliinoja. Minä olen asunut varhaislapsuuteni Ruotsissa, mutta meillä ei ollut sellaisia ongelmia, joita elokuvassa kuvataan. Lapsuudenperheessäni ei ole ollut alkoholismia. Pystyin silti samaistumaan elokuvan pääosassa olevien lasten kipuun. Se kouraisi syvältä. En päästänyt itseäni ajattelemaan niitä lapsia, joiden todellisuus on elokuvassa kuvatun todellisuuden kaltainen, koska itku oli jo muutenkin herkässä. Taitaa se olla niinkin, että elokuvissa käydessäni itken myös muita asioita kuin elokuvan herättämiä tunteita. Scandinavian Music Groupilla on kappale, jonka koen itselleni läheiseksi (Mustana maidolla kylmänä kuumana), siinä lauletaan: "Itken elokuvissa, mutta kotona en uskalla." Minä voisin itkeä kotonakin, mutta en viitsi.

Jos et vielä ole nähnyt Sovintoa, niin mars elokuvavuokraamolle! Minulla oli hieno mahdollisuus nähdä Sovinto elokuvateatterissa ja siellähän elokuva parhaiten toimiikin.

Visby Houses

2011-08-26T19:19:00.000+03:00

In the Baltic Ocean there are many interesting islands. I have had the chance to visit some of them, for example Saarenmaa in Estonia, Bornholm in Denmark and Öland (one of my childhood places) in Sweden. None of the islands has impressed me so much that I would feel the urge to go back. Gotland (Sweden) was different. I was there only three weeks ago and I already would want to go back. There is so much to see and the history of the island is extremely interesting. Pics are from Visby, again. It is an old hansa-town. The architecture and the different layers of time are beautiful. If I could, I would go back tomorrow!
***
Itämeressä on monia mielenkiintoisia saaria. Itse olen päässyt vierailemaan Virossa Saarenmaalla, Tanskassa Bornholmissa ja Ruotsissa sijaitsevassa Öölannissa, joka on osa lapsuudenmaisemaani. Mikään mainitsemistani saarista ei ole saanut minua otteeseensa samalla tavalla kuin Gotlanti. En ikävöi muille mainitsemilleni saarille, mutta Gotlantiin voisin lähteä takaisin heti huomenna. Gotlannin pääkaupungin, entisen hansakaupungin Visbyn arkkitehtuuri ja ajan patina ovat uskomattoman kauniita. Saarella on paljon nähtävää ja sen historia on kiehtova. Pakko päästä vielä takaisin. Pakko!

Nynäshamn

2011-08-25T21:25:00.000+03:00

I still have to stay at home since being sick. It was nice to take a look on the photos I took on my way to Gotland, Sweden. Nynäshamn is the town where the ferry leaves to Visby, the capitol of Gotland. It takes 3,5 hours from the mainland to Gotland. I love churches, but now I have to admit that the church that looks over the town is rather ugly.
***
Yksin kotona kipeänä. Yhtälö, jota pääni kestää huonosti. Onneksi jaksan olla koneella pätkittäin. Katselin kuvia Gotlannin matkalta. Lautta Visbyhyn lähtee Nynäshamn-nimisestä pikkukaupungista. Lauttamatka kestää 3,5 tuntia. Rakastan kirkkoja, mutta pakko sanoa, että Nynäshamnin kaupunkikuvaa leimaava kirkko oli mielestäni aika ruma.

Holy Pill! / Voihan pilleri!

2011-08-24T17:57:00.000+03:00

I am ill. Normally I just sruggle at work and won't stay at home. I avoid the doctor as long as I can. This time was different. I somehow knew that I have to stay at home and rest. I even went to the doctor. The doctor didn't know exactly what was wrong with me, but when I told him that I was bitten by a tick in Sweden some three weeks ago he got alerted and ordered me to tests. There was something mildly wrong with my blood values. The tick results will come within one week. Until that I am taking some strong antibiotics. I have to take six pills every day. It seems a lot!

I was happy that the doctor listened to me carefully and took good care of me. I am a restless person. It is hard for me to stop and rest. Luckily I can manage to read and to be on the internet, but I can't move much. If I move I will soon be covered on cold sweat. I am also freezing, so I have to cover myself with clothes and blankets. I always think that everything happens for a reason. Maybe my body wanted me stop. I think I have some unfinished issues to think about. At this point I wouldn't want to do it, but what can you do..? Everything happens for a reason. Why do nasty things like ticks happen? That I don't know.

My dose for next three weeks./Seuraavan kolmen viikon annos.

I don't normally eat sweets, but right now I am happy that I bought my favourites, burned almonds from Sweden. They cheer me up!
*****
Minä olen kipeä. Luita kolottaa ja koko ajan on vilu.Kurkkuun sattuu ja päätä särkee. Yleensä heilun puolikuntoisena töissä enkä menisi millään lääkäriin, mutta tällä kertaa oli toisin. Ymmärsin, että minun pitää ottaa rauhallisesti. Menin jopa lääkäriin. Koulujen alettua on kaikenlaista pöpöä liikkeellä, mutta lääkärini kiinnitti huomionsa, kun kerroin että sain punkinpureman Ruotsissa kolmisen viikkoa sitten. Minusta otettiin testejä ja veren tulehdusarvot olivat kohollaan. Punkkitestin tuloksen saan vasta viikon päästä. Siihen asti syön vahvoja antibiootteja kuusi tablettia päivässä. Määrä tuntuu hurjalta.

Olen levoton ihminen ja huono sairastaja. Onneksi pystyn lukemaan ja käymään tietokoneella. Liikkumisesta ei tule mitään, koska kylmä hiki iskee heti. Olen fatalisti ja uskon, että kaikella on syynsä. Luulen, että kehoni pysäytti minut, koska minun pitäisi miettiä muutamia asioita vakavasti. En vaan haluaisi, mutta minkäs teet. Kaikella on syynsä. Sitä en silti tiedä, minkä syyn takia sellaisia inhotuksia kuin punkkeja on laitettu maailmaan ja vielä niin runsaalla kädellä!

Minä en syö makeaa juuri ollenkaan, mutta nyt olen iloinen, että toin lapsuudestani tuttuja poltettuja manteleita *brända mandlar* Ruotsin matkaltani. Niissä maistuu lapsuus, mummula, Småland ja vaarin punaisen mazdan takapenkki. Lohdullista.

Väärinkäsityksistä

2011-08-22T22:07:00.001+03:00

Mietin tänään, mitenköhän paljon nykyiset kommunikointimuodot lisäävät väärinkäsityksiä. Suuri osa nyky-yhteydenpidosta tuntuu hoituvan kännykän, sähköpostin ja sosiaalisen median välityksellä. Kännykässä voi sentään kuulla ihmisen äänen ja siitä päätellä, missä tunnetilassa hän on ja esimerkiksi milloin hän vitsailee, mutta sähköisessä viestinnässä apuna ovat vain sanat. Kaikki non-verbaalinen viestintä puuttuu. Tutkimusten mukaan ihminen laittaa kuitenkin suuremman painoarvon eleille ja ilmeille kuin sanoille.

Olen usein törmännyt tilanteeseen, jossa ihmiset ovat joutuneet selittelemään kirjoituksiaan, kun ne on tulkittu väärin. Minulle sattui itsellekin keväällä niin, että olin kirjoittanut humoristisen ja ironisen Facebook-päivityksen. Suurin osa FB-kavereistani oli ymmärtänyt, että vitsailen, mutta eräs tuttavistani oli hämmentynyt ja kommentoi päivitystäni painokkain sanoin. Turhaudun tuollaisesta. On rasittavaa tulla väärinymmärretyksi. Olen myös itse ymmärtänyt sanallisia viestejä joskus väärin, koska olen tehnyt liian hätäisiä johtopäätöksiä niistä. Sekin on turhauttavaa. Sanojen kanssa pitäisikin olla tarkka. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Mielestäni sosiaaliseen mediaan ei saisi kirjoittaa kiukuspäissään, oli väline sitten blogi, Twitter, Facebook tai nettikeskustelu. Minä olen melkoisen temperamenttinen ihminen ja välillä tekisi mieli osoittaa mieltä netissä. Yritän kuitenkin rauhoittaa itseni ja välttää sellaista viimeiseen asti, koska se ei anna minusta oikeaa kuvaa. En halua loukata ketään. Yleisesti ottaen olen onnistunut pitämään periaatteestani kiinni.

Facebookissa olen välillä ihmetellyt sitä, miten ihmiset haukkuvat toisiaan joko rivien välistä tai suoraan. Ihmissuhteessaan loukkaantuneen tulee saada asiallisesti tuulettaa huonoa oloaan, mutta sitten on myös niitä, jotka suoranaisesti mollaavat ja panettelevat ex-miehiään tai -vaimojaan. Siitä tulee lukijalle kiusallinen olo. Kiusallista on sekin, jos ihminen ilmoittaa eroamisestaan ensimmäisenä Facebookissa parisuhdestatustaan vaihtamalla (esimerkiksi seurustelevasta eronneeksi). Tuollaiset asiat pitäisi mielestäni kertoa ensin rauhassa lähipiirille. Kyllä sen statuksen ehtii Facebookissa tai muussa mediassa vaihtaa sitten myöhemminkin. On loukkaavaa toiselle osapuolelle, jos asioita ei saa ilmoittaa omaan tahtiinsa. Kaikki tuollainen on myös omiaan lisäämään väärinkäsitysten ja juoruilun määrää.

Sähköisten viestimien täyttämä maailma on sekä ihana että hankala juttu. Parasta olisi tavata ihmisiä kasvokkain ja yrittää olla kohtaamisissa läsnä. Tapaan tällä viikolla kaukaa tullutta ystävääni ja hänen lapsiaan ja siinä samassa siskoani. Tapaamisen sopiminen hoidettiin kätevästi Facebookissa.

Olisi hienoa, jos sosiaalinen media voisi olla hyvän mielen ja asiallisen keskustelun väline. Näin ei kuitenkaan toistaiseksi ole. Ihmiset purkavat negatiivisia tunteitaan netissä ja usein anonyymiyden suojista. Olen törmännyt monenlaisiin vihaisiin kirjoituksiin, mutta rasittavinta riitelyä olen löytänyt vauva- ja lapsilehtien nettisivuilta. Siellä äidit arvioivat toisiaan ja toistensa kasvatusmenetelmiä ja usein hyvin ei-rakentavaan sävyyn. Tuollainen keskusteleminen on mielestäni itsessään suuri väärinkäsitys. Rakentavampaa olisi yrittää tukea muita ja puuttua kohteliaasti asioihin vasta sitten, jos joku tosissaan menee kasvatusvalintojensa kanssa metsään.

Väärinkäsityksiltä ei kaiketi voi koskaan välttyä, luulen että nykyiset viestintämuodot ovat jopa omiaan lisäämään niitä. Siksi olisikin tärkeää lukea tekstejä ja kuvia kriittisesti ja ymmärtäen. On myös tärkeää ymmärtää, että kaikki netissä ilmoitettu ei ole välttämättä totta.

Irvistelen tuossa kuvassa, koska tämä maanantai oli todellakin nimensä veroinen. Töissä oli levotonta. Taidan olla tulossa kipeäksi. Muutama asia painaa mieltä ja tottakai naisena oleminenkin päätti korostua juuri nyt. Aargh. Onneksi huomenna on tiistai. Tiistai on aina parempi kuin maanantai!

Gotland Fauna

2011-08-13T16:02:00.000+03:00

Visbyssä tapasin kissan, jonka kanssa vaihdoin kuulumiset.
Bursissa, majapaikkani edessä näin etanan, joka oli melkein nyrkkini kokoinen.
Gotlantilaisen Ingvarin kissa oli selvästi ilvesten sukua.
4-vuotias Ruben löysi heinäsirkasta itselleen leikkikaverin.
Lampaat kulkivat harjulla kurinalaisessa jonossa.
Illansuussa löysin lehmämäisen poseerauksen.
***
In Visby I met a cat who told me how he was doing.
In Burs I found a snail. It was nearly the same size as my fist.
The cat that belongs to Ingvar from Gotland has to be related to lynxes.
4 year-old Ruben found himself a green playmate.
The sheep had a disciplined walk on the hogback.
When the evening was falling I found a very "cowy" pose.

Elif Shafak: The Forty Rules of Love / Rakkauden aikakirja

2011-08-11T22:52:00.001+03:00

At first I thought that this novel would be a sugar-sweet lovestory. This is a lovestory, but in a very different and interesting way. I highly recommend this book. I loved it! When I turned the last page I felt like saying goodbye to an old friend and I felt some odd sorrow. I never read books twice, but I guess I have to return back to this one. The review is this time only in Finnish, I'm afraid.

Olin jo lähdössä pois kirjastosta, kun katseeni osui Rakkauden aikakirjaan. Nappasin sen mukaani, koska kansi näytti niin kauniilta. Kotona aloin lukea kirjaa. En yleensä lue kevyttä rakkauskirjallisuutta (jollaiseksi olin kirjan tietämättömyyttäni luokitellut), mutta ajattelin että kepeämpi tyyli sopisi kesään hyvin.

Rakkauden aikakirja yllätti minut. Se on kirja, jonka sisällä on monta tarinaa ja kerrosta. Pidän kirjoista, jotka liikkuvat ajassa ja paikoissa ja joissa on paljon henkilöhahmoja. Rakkauden aikakirjassa on tuota kaikkea, mutta silti se on hyvin hallittu ja selkeä kokonaisuus.

Kirja on mielestäni kertomus universaalista, luokka- ja kulttuurieroja ylittävästä rakkaudesta. Kirja kertoo myös platonisesta, henkisestä rakkaudesta. Kirja esittelee ihmisyyden eri ilmentymiä. Kaikille on yhteistä jonkunlainen keskeneräisyys tai heikkous. Kirja antaa myös vastauksia ja elämänohjeita, jotka on ammennettu ikiaikaisesta itämaisesta perinteestä.

Ajattelen, että Rakkauden aikakirja on ennenkaikkea Ella-nimisen keskiluokkaisen amerikkalaisnaisen kasvutarina. Ella elää turvallista, yllätyksetöntä, rutiinien täyttämää elämää, jonka suurin haaste on päättää, millaisen ruokalistan laatii perheen päivälliselle. Ella tietää, että hänen miehensä pettää häntä, mutta hän ei jaksa välittää. Ella on pysähtyneessä, elottomassa ja tahdottamassa tilassa. Hän on aikoinaan hyväksynyt sen, että vaikka hänellä on loppututkinto englantilaisesta kirjallisuudesta ja haave kirjallisuuskriitikon urasta, niin elämä teki hänestä ahkeran kotirouvan ja koiran ulkoiluttajan. Lasten vartuttua Ellalla alkaa olla enemmän aikaa. Hänen miehensä löytää Ellalle mielenkiintoisen työn. Hänen pitää laatia erään romaanin käsikirjoituksesta lausunto Bostonilaiselle kirjallisuusagentuurille. Romaani tulee herättämään Ellan. Hän murtautuu kuorestaan ja muuttaa koko elämänsä. Muutoksen syy on se, että Ella alkaa käydä sähköpostikirjeenvaihtoa romaanikäsikirjoituksen tehneen Aziz Zaharan kanssa. Kuin huomaamattaan Ella ihastuu ja rakastuu Aziziin.

Rakkauden aikakirjassa suurimpina kertomuksina ovat Ellan ja Azizin tarina sekä Azizin kirjan päähenkilöiden Rumin ja Shamsin tarina. Azizin kirja sisältää lisäksi myös muiden henkilöiden tarinoita ja tämä kaikki sisältö kutoutuu yhteen luoden viehättävääkin viehättävämmän kokonaisuuden.

Haluaisin kirjoittaa Shamsista ja Rumista ja heidän rakkaudentäyteisestä ystävyydestään ja palosta toistensa seuraan. Haluaisin kertoa myös siitä, miten paljon vastustusta noiden kahden miehen saumaton yhdessäolo aiheutti. Haluaisin kertoa kaikesta siitä viisaudesta ja lämmöstä, jota kirja sisälsi, mutta en osaa.

Minulla ei ole usein sellaista oloa, että minun on pakko ostaa joku kirja, mutta tämän kirjan haluan ehdottomasti omakseni! Kirjan lähestyessä loppua minut valtasi omituinen haikeus. En olisi halunnut kirjan loppuvan. Kääntäessäni viimeisen sivun minusta tuntui, kuin olisin hyvästellyt hyvän ystävän ja ero oli riipaiseva. Suosittelen tätä kirjaa täydestä sydämestäni kaikille lukemista rakastaville!

Kaipuu - Längtan - Craving

2011-08-08T17:07:00.003+03:00

Minun sisälläni asuu kaipuu. Yleensä se helpottaa hetkellisesti, kun olen matkalla. Syksyllä se on pahimmillaan, mutta nyt olen kärsinyt siitä kovasti jo kesällä. Minusta tuntuu, että elämästäni puuttuu jotain tai että itsestäni puuttuu jotain. Olen jo löytänyt asioita, jotka vaimentavat kaipuun kuiskauksia. Lukeminen, kirjoittaminen, mietiskely ja liikunta auttavat. En halua ravistaa kaipuuta itsestäni lopullisesti, mutta joskus nämä haikeuden tunteet vievät minut liian kauas reaalimaailmasta ja häiritsevät keskittymistäni.

(Kuvat ovat Gotlannista, alimpaa kuvaa lukuunottamatta. Se on Turun saaristosta.)

***

There lives an unnamed craving inside of me. When I'm travelling it is easier to live with it. Normally it gets worse by the autumn, but this year I have been suffering from it already in the summertime. I feel that I am missing something in my life. I am missing something from myself. I have already found things that ease the whispers of my longing. Reading, writing, meditating and excercising are helping. Sometimes these feelings take me too far from the present and disturb my concentration. Still I would not want to shake all these thoughts and feelings away from my shoulders.

(Pics are from Gotland except the last one. It is from archipelago of Turku.)

The song I would choose to compliment these pictures is this.

Visby Doors

2011-08-07T19:25:00.000+03:00

On hyvin mahdollista, että tämä blogi muuttuu hetkeksi ihan Gotlanti-blogiksi. Saari on todella ihastuttava. Ei ole ihme, että sitä kutsutaan lumotuksi satujen saareksi.

***

I visited the Swedish island called Gotland. The place is mesmerizing. For me it is no wonder that they claim the island to be a bewitched island of fairytales.

***

Jag var i Gotland, i den förtrollade ön. Ön är fantastisk. Det finns så mycket att se och fotografera! Kan hända, att min blogg blir en Gotland-blogg för en stund.

Heippa hetkeksi!

2011-07-30T17:47:00.000+03:00

Pakattuaan matkalaukkunsa tunsi vaalea nainen helpotusta. Pakkaaminen ei ollut hänen mielipuuhiaan, ei kyllä matkalaukun purkaminenkaan. Siinä se tulisi taas lojumaan olohuoneessa matkan jälkeen, niin oli aina käynyt. Aiemmin päivällä vaalea nainen oli tuntenut haikeutta hyvästellessään lapsensa. Hän ei ollut koskaan ollut kokonaista viikkoa poissa kotoa. Lasten lähdettyä vaalea nainen hyvästeli miehensä perinpohjaisesti.

Peilistä hän katsoi, että kaikki oli oikein. Kaulakorun turkoosi sopi topin olkaimien alta näyviin turkooseihin olkaimiin. Rannekorussa oli turkoosia ja silmäluomissa myös. Oli hyvä idea värjätä hiuksiin vihreää. Se näytti persoonalliselta. Kamera ja muistikirja kököttivät visusti pinkissä laukussa. Vaalea nainen koki olevansa valmis lähtöön. Uudet kengät jo odottivatkin eteisessä.

(Lähden viikoksi Gotlantiin koulutukseen. Kuva on edellispäivältä, joten turkoosia ei siinä juuri näy, mutta hiusten vihreä kylläkin. Toivon, että tulen takaisin hiukan muuttuneena, uutta tietoa ahmineena ja onnellisena.)

Rauman satama

2011-07-28T14:07:00.001+03:00

Satamat ovat minusta kiehtovia paikkoja. Niissä voi aistia lähdön tunnelman ja samalla ne ovat portteja suureen maailmaan. Muutamia vuosia sitten satamat aidattiin ja niihin pääsyä rajoitettiin. Satamassa liikkuminen vaatii varovaisuutta ja taitoa, joten on varmaan hyväkin, etteivät ulkopuoliset sohlaa työkoneiden ja rekkojen joukossa. Olin kuitenkin tavattoman iloinen, kun minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus päästä sataman aitojen sisäpuolelle.

Muistamiseksi ja kunnioittamiseksi

2011-07-25T23:22:00.002+03:00

Sytytin lyhdyn parvekkeelle yöksi.

"Vanha intiaani sanoi eräänä päivänä lapsenlapselleen:"Sisällämme taistelevat kaksi sutta. Toinen on pelko ja viha ja toinen on rakkaus ja rauha." "Kumpi voittaa?", kysyi lapsenlapsi. "Se, jota ruokimme", vastasi vanha intiaani."

Keltahapero

2011-07-25T14:28:00.000+03:00

Muutamia vuosia sitten aloittamani sienestysharrastus sai kipinän siitä, kun näin äitini mökin pihalla kauniin sienen. Sienen lakki oli kirkkaankeltainen ja jalka valkoinen. Oli pakko ottaa selville, mistä sienestä oli kyse. Kyseessä oli keltahapero, joka sienikirjasta riippuen luokitellaan kahden tai kolmen tähden sieneksi. Kahden tähden sieni on jo hyvä, mutta kolmen tähden sieni on erinomainen. Kolmen tähden sieniä ovat myös esimerkiksi kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti.

Keltahapero on niin laadukas ja mieto, että sitä voi syödä raakanakin. Se sopii esimerkiksi salaatteihin. Vierastan raakojen sienien syömistä, joten kypsennän sienet mielummin. Minusta haperot ovat parhaimmillaan munakkaissa. Niitä voi käyttää myös piirakkojen täytteinä tai muhennoksissa. Ne saattaisivat olla hyviä risotossakin, en ole testannut.

Haperot ovat nimensä mukaan haperia. Niiden lakin helposti irtoavan, värikkään päällikelmun voi halutessaan poistaa, mutta en pidä sitä tarpeellisena. Haperoita ei saa kastella, vaan ne (kuten melkein kaikki sienet) puhdistetaan harjaamalla puhtaaksi ja veitsellä poistetaan jalan multainen tyvi. Sienet kannattaisi puhdistaa hyvin jo metsässä, mutta minulla on usein niin kiire sienestää, että puhdistaminen jää kotiin.

Keltahaperon kaveri on koivu. Parhaat keltahaperolöytöni olen tehnyt kosteista sekametsistä. Sieni on helppo tunnistaa, tosin minun kuvissani lakin väri on hieman vääristynyt, se on oikeasti kirkkaammaan keltainen. Haperot ovat toukkien herkkua, joten ne kannattaa pyrkiä poimimaan mahdollisimman nuorina. Sieni halkaistaan pituussuunnassa kahtia, jotta voidaan tarkastaa, ettei se ole toukansyömä. Vanhetessaan ja pannulla keltahapero tummuu, mutta värin muuttuminen ei vaikuta makuun. Keltahaperoa voi säilöä pakastamalla sitä omassa liemessään. Olen myös kokeillut kuivata keltahaperoa ja lopputulos oli hyvä.

Kannattaa tutustua muihinkin haperoihin kuin keltahaperoon. Esimerkiksi isohapero ja viinihapero ovat hyvänmakuisia ja helppoja tunnistaa. Aliarvostettujen haperoiden yksi hyvä puoli on se, että niitä yleensä löytää huonoinakin sienivuosina.

Rannalla/On the Beach

2011-07-21T20:37:00.000+03:00

Kilometrin matka rannalle. Yksi syy, miksi rakastan asua juuri näin. Tällä kadulla, tässä kaupungissa. ***
There is only one kilometer between me and the sea. It is one of the reasons why I like to live here. On this street, in this town.

Melankoliaa

2011-07-18T00:48:00.001+03:00

Lämpimien, aikuisten ihmisten seura, jossa olet tervetullut, pidetty ja arvokas sellaisena kuin olet on ihmeellistä. Eilen oli onni kokoontua kansainväliseen seurueeseen juhlimaan saksalaisen ystävän eläkkeelle pääsemistä. Olimme kauniissa paikassa meren rannalla. Uimme, saunoimme, herkuttelimme, nauroimme, juttelimme ja ymmärsimme toisiamme. Illan päättyessä kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Eron hetki oli haikea eikä kyyneleiltä vältytty. Sitä ei sanottu ääneen, mutta jokainen tiesi, että samanlaista iltaa ei tule enää. Kun asutaan eri maissa ei jälleennäkeminen ole yksinkertaista. Samalla porukalla tulemme tuskin koskaan enää kokoontumaan. Haaveissani on kuitenkin matka rakkaan ystäväni luokse Saksaan. Ehkä ensi kesänä jo. Toivottavasti.

Kaverini FB-seinältä löysin merkillisen kiehtovan biisin (kyllä, minä kuuntelen blogeissa ja FB:ssa jaettuja musiikkilinkkejä aina kun ehdin). Se ei oikeastaan liity tähän kirjoitukseeni ollenkaan tai ehkä liittyykin. En tiedä.

http://www.youtube.com/watch?v=04mfKJWDSzI

Tykkään sanoista, videosta ja ihmeellisen kelluvasta tunnelmasta. Vaikea selittää. Suloinen alakulo täyttää mielen, mutta onneton en ole silti. En ollenkaan.

Edit: Katselin tuon linkittämäni videon vielä muutaman kerran. Minun on vaikea eritellä, mitä kaikkea ymmärrän siitä, mutta sen sanon, että voi ihmistä!
Kappaleen saamat kommentit vain vahvistavat ajatustani. Olisi ollut virkistävää lukea jonkun toisen analyysiä biisistä, mutta turha toivo...

Aforismeja, hyväntekeväisyyttä ja yleistä maailmanparantamista

2011-07-16T00:16:00.001+03:00

Minulla on mieluisaa puuhaa menossa. Harrastukseni on hyväntekeväisyystyö ja olen kotikaupungissani Unicefin paikallisryhmän puheenjohtaja. Pääsemme ensi viikonloppuna osallistumaan JamIt-nimiseen ihmisläheiseen festivaaliin. Meidän kojullamme yhtenä myyntiartikkelina tulevat olemaan aforismit. Minulla on aikoinaan taidemuseolta ilmaiseksi saamiani taidelehtiä ja nyt ne pääsivät käyttöön. Olen kirjoitellut aforismeja sopiviksi katsomiini lehtien sivuihin.

Ylimmässä kuvassa näkyy lehtien sivuille kirjoitettuja aforismeja. Rullalla olevat ovat niitä, jotka ovat lopullisessa myyntiasussaan. En ikävä kyllä ole kovin taiteellinen, mutta noista tulee mielestäni kivannäköisiä ja niitä on ollut todella mukava tehdä.

Mieheni yllättää minut välillä positiivisesti. Hän kannattaa idealismiani ja osti minulle Reilun kaupan viiniä. Palesa-niminen viini ilahdutti maukkaudellaan. Se on raikasta ja siinä on ihanan hedelmäinen jälkimaku. Viinilasi vieressäni jatkan vielä hetken aforismien parissa. Jos olet tulossa JamIt-festivaalille, tule moikkaamaan. Hyörin Unicefin toimipisteessä.

Kymmenen kirjaa

2011-07-07T18:17:00.003+03:00

Sain kiinnostavan haasteen erään lempiblogini kirjoittajalta, nimittäin Lumiomenan Katjalta.

Minun pitäisi listata kymmenen suosikkikirjaani. Haaste tuntuu mahdottomalta ja suhtaudun siihen kunnioituksella, vaikka kyse onkin vain oman pienen blogini yhdestä pienestä blogikirjoituksesta. Tällaisen listan voisi laatia joka kuukausi, koska uskon että ainakin osa listan kirjoista vaihtuu sen mukaan, mitä on lukenut. Yritän hahmottaa tähän nyt oman kiinnostuksen mukaisen listani.

(Yllä oleva valokuva on kotikaupungistani. Tuollaisen utuisen auringon alla olisi ihanaa lukea, aaltojen lyödessä lämmintä kalliota vasten.)

1. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu

Peppi oli lapsuuteni idoli. Ihailin hänen itsenäistä, kekseliästä ja melko anarkistista luonnettaan. Maailman vahvin tyttö oli mukava poikkeus lastenkirjallisuudessa. Tein Pepin takia aika paljon tyhmyyksiä. Niistä olen kirjoittanut täällä. Surin, kun kirjaa lukiessani vaistosin Pepin räväkän kuoren alla piilevän ajoittaisen kaipuun ja yksinäisyyden.

2. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Ronja on ihanan villi, voimakasluonteinen ja omaa tietään kulkeva kirjallisuuden hahmo. Ensimmäinen elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa oli Ronja Ryövärintytär.

3. Richard Bach: Lokki Joonatan

Jokut ihmiset pitävät naiivina sitä, että filosofinen pohdinta ja kasvukertomus kätketään eläintarinan muotoon. Minusta Lokki Joonatan on kuitenkin ihana. Luin tämän vasta aikuisena, mutta tämä vaikutti minuun paljon. Saatuani kirjan luettua lähdin kävelemään öiseen kaupunkiin. Jo luukkunsa sulkeneen grillikioskin edessä olevalla aukealla istui japanilainen nainen, joka syötti lokkeja. Istuin hänen seuraansa ja sain kuulla hänen merkillisestä matkastaan ympäri Eurooppaa. Kerroin hänelle Lokki Joonatan-kirjasta. Myöhemmin sain naiselta kortin Japanista. Muistan tuon yön kristallinkirkkaasti, vaikka siitä on jo aikaa. Aina, kun Lokki Joonatanista tulee puhe, mietin tuota lokkeja syöttänyttä japanilaista naista.

4. Marilyn Monroehen liittyvät kirjat

Minä olen teini-iästä asti ollut kiinnostunut Marilyn Monroesta. En ole niinkään ollut kiinnostunut hänen ulkonäöstään tai urastaan, vaan enemmänkin siitä, millaisen sisäisen ristiriidan kanssa tuo nainen eli. Toisaalta hän oli kaikkien palvoma seksisymboli ja ilmeisen seksuaalinen nainen, mutta toisaalta herkkä ja hauras lapsinainen, joka olisi tarvinnut läheisyyttä ja hellyyttä. Yksinäisinä öinään Marilyn piinasi lähipiiriään soittelemalla heille kyllästymiseen saakka. Esimerkiksi Joyce Carol Oatesin Blondi on kiinnostava, fiktiivinen kertomus Marilynista.

5. Anita Konkan tuotanto

Olen löytänyt Anita Konkan kirjan niin, että menin kirjastoon, laitoin sattumanvaraisen hyllyn edessä silmäni kiinni ja kosketin summamutikassa kirjaa. Kun avasin silmäni, niin huomasin, että kirja oli Anita Konkan Talvi Ravennassa. Olin lukiolainen tuolloin. Anita Konkka kirjoittaa mielestäni kiehtovasti ja unenomaisesti. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa ja toivon, että hän olisi kirjoittanut vielä enemmän.

6. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Tämä on ehkä aika kliseinen valinta, mutta pidän Pikku-Prinssistä kovasti. Olen kuullut sen ensimmäisen kerran lapsena, kun äitini luki sitä iltasaduksi. Myöhemmin olen lukenut sitä oppilailleni. Saksassa asuessani luin kirjan saksaksi. Pikku Prinssi sisältää paljon enemmän, mitä nopealla silmäyksellä uskoisi.

7. Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Ihmeellisen ovela kirja, joka koukuttaa, yllättää ja saa elämään mukana. Olen kirjoittanut siitä esittelyn täällä.

8. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Tämä kirja tulee muuttamaan minua -tai on muuttanut jo. Taidan muutenkin olla muutoksessa nyt. Toivon, että minusta tulee syvempi, viisaampi ja parempi. Olen lukenut kirjan vasta hiljattain. Kirjoitan siitä myöhemmin esittelyn tänne.

9. Susan Fletcher: Meriharakat

Olen lukenut tämän kirjan alkukesän aikana. Otin sen kirjastosta mukaan kirjan nimen perusteella. Meriharakat ovat lempilintujani. Olen kirjoittanut kirjasta esittelyn täällä. Kirjan tyyli on aivan huikean kaunista ja lyyristä.

10. Useita kirjoittajia: Raamattu

Raamattu ei valikoidu listaan mukaan siksi, että olisin erityisen uskonnollinen. Minulla on oma uskonnollinen näkemykseni asioista, mutta se ei välttämättä täysin noudattele evankelis-luterilaisen kirkon tai raamatun linjaa. Ajattelen raamattua tässä kirjana, en oppaana. Raamattu on kiinnostava kuvaus eri maiden ja kansojen historiasta. Raamatussa on paljon universaaleja kertomuksia, jotka sisältävät opetuksia siitä, millainen on hyvä ihminen. Raamatussa on myös lyyrinen puolensa, sieltä löytyy kaunista kuvailua ihmisestä, uskonnollisuudesta, henkisyydestä ja luonnosta.

Edit: Tottakai haaste täytyy laittaa eteenpäin! Haastankin siis vanhoja blogisuosikkejani: Hiljan, Kimmon ja Ritan.

Kuusi kuvaa

2011-07-05T21:47:00.005+03:00

Lähdin eilen juhlimaan syntymäpäiviäni ex-tempore. Tänään väsytti niin vietävästi, että ruuassa oli pakko oikaista. Pakastevihanneksia pannuun ja vihreäkorkkista Créme Bonjouria, kermaa, currya, timjamia ja mustapippuria perään. Maistui muuten todella hyvältä!

Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin. En ole kiinnostunut shoppailusta, mutta eilen sisäinen harakkani meni pois tolaltaan kaiken ihanan ja kiiltävän edessä. Toiseksi ylimmän kuvan kaulakorusta tuli sisko-koru, koska mukana ollut pikkusiskoni osti itselleen samanlaisen.

Rannerengas oli kädessäni, kun juhlin elämässäni alkavaa uutta vuotta viime yönä. Törmäsin ystäväni kanssa muusikoihin. Aamun jo sarastaessa istuimme Vanhan Rauman pittoreskissa ympäristössä laulamassa ja juttelemassa. Hetki oli ihan älyttömän hieno ja koska miehet olivat niin ammattitaitoisia laulajia, kuulostin ystäväni kanssa heidän taitonsa ympäröimänä hyvältä. Voimakkaimpia yhteisöllisyyden tunteita koen juuri musisoidessani tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Musiikin kieli on universaalia.

Strassikoristeiset mustat hanskat ovat täydelliset Mustan Pitsin yöhön, jota vietetään Raumalla tämän kuun lopussa. Enää puuttuu muu asustus...

Ihanaa, että ilma viileni niin, että alkoi tehdä mieli teetä. Jostain syystä etenkin teen kanssa olen tarkka. Juon mieluiten luomua. Seuranani teekuppi ja ajatukseni valvon vielä valoisaa iltaa.

Kaikkein ihanin lahjani oli mieheltäni saamani Nikonin digijärjestelmäkamera.Olen haaveillut kamerasta kauan. Tällä kertaa aion lukea käyttöohjeet kunnolla.Kameran mukana tuli myös oikeus osallistua valokuvaamisenopetukseen. Kurssi on elokuussa. Toivon, että oppisin näyttämään maailmaani kuvien avulla.

Neljäs heinäkuuta

2011-07-04T00:05:00.000+03:00

Minulla on tänään syntymäpäivä. Olen nyt 34-vuotias. Luulen, että se on todella hyvä ikä! Syntymäpäivälahjakseni poimin eilen luonnonkukkakimpun. Mieheni sanoi:"Luonnonkukkia luonnonlapselle."

Lauantainen kesäilta

2011-07-02T21:07:00.000+03:00

Helteinen lauantai-ilta kietoi meidät syleilyynsä. Oli aivan liian kuumaa kokata tai syödä sisällä. Taustamusiikkinamme ukkosen mystinen jylinä ja lokkien kirkuna söimme kiinalaista noutopäivällistä parvekkeella. Tuli epätodellinen tunne. Aivan kuin olisi ollut jossain muualla, jossain toisessa maassa.

Oregano kukkii heleänvioletein kukin. Kissa on erilainen kesällä kuin talvella. Kuopus nauttii täysin siemauksin. Ja äiti myös.

Kepeää juhannusruokaa

2011-06-25T19:13:00.000+03:00

Olin eilen siskoni luona saunomassa, uimassa ja syömässä. Vatsani oli aivan pohjaton, joten tänään oli pakko keventää syömisissä. Tänään meillä oli päivälliseksi uusia perunoita, kanaa, salaattia ja kevyttä kastiketta. Silpuin purkilliseen kermaviiliä suuren määrän tuoretta basilikaa ja kiersin muutaman kierroksen mustapippuria päälle. Kastike sopi hyvin kanan ja perunoiden kanssa. Ihanaa, kun on uusia perunoita, parvekeyrttejä ja kesä!

Meriharakat - Susan Fletcher

2011-06-14T22:02:00.000+03:00

"NÄEN UNTA VEDESTÄ, vieläkin.
Näen yhä sen valot ja varjot. Uivan sorsan jättämän leveän, täplikkään vanan. Tai joskus näen unta nousuvedestä ja iltaisesta merestä -- vanhan Atlanttini valtavina vyöryvistä harmaista aallonharjoista, sen vesistä hylkeineen ja satamineen. Näen täysikuita. Ja tähtiä. Kerran näin unessa hopeisen pyrstön aallokon yllä, ja minä seisoin rannalla, siristin silmiäni. Valas, kenties, tai merenneito --niistäkin minä uneksin."

Luettuani Meriharakat-kirjan ensimmäiset virkkeet, tiesin että tulisin rakastamaan tätä kirjaa. Miten kauniisti lauseet olikaan saatu soimaan myös suomen kielellä. Luin kirjan alun miehelleni ääneen. Tuntui siltä, kuin olisi lausunut runoa.

Kirjan kauniin kielen ja lyyrisyyden alla piilee raskaita teemoja. Kirjan päähenkilön, Moiran pikkusisko Amy makaa koomassa sairaalassa. Moira ei Amyn eläessä piitannut siskostaan tippaakaan, mutta onnettomuuden jälkeen hän istuu tunnollisesti monta vuotta sairaalahuoneessa, johon ei näy auringonlaskua. Kirkontornit näkyvät ja puut, kodit, toimistot. Elämä. Sängyn vieressään istuessaan Moira avaa tarina kerrallaan sisäänpäinkääntyneen elämänsä salaisuudet.

Moira on hyvin älykäs ja taitava, kummallinen, omissa maailmoissaan elävä hontelo tyttö. Ulospäin Moira on kova ja synkkä. Amya kohtaan hän kasvattaa kuoren, eikä edes yritä rakastaa toukannäköistä pientä sisartaan, vaan on inhottava tälle. Lyö ja sulkee oman elämänsä ulkopuolelle. Moiran elämässä Amy on tunkeilija. Moira kaipasi takaisin vanhoja aikoja. Hänen oli ollut turvallinen ja hyvä olla meren rannalla sijaitsevassa talossa. Hän rakasti isäänsä ja äitiään, vaikka ei sitä osannutkaan näyttää. Moiran lähtiessä sisäoppilaitokseen kauas itään oli ero vanhemmista asiallinen ja Moira kova ja äkäinen.

Lomalla kodin täytti uusi ääni. Vauva. Amy kasvoi iloiseksi, välittömäksi ja kujeilevaksi. Moiralle Amy oli liikaa. Hän ei enää tullut lomiksi kotiin.

"Keskiyö. Hän työnsi peitteet syrjään. Pujahti pois sängystä ja porrastasanteen poikki. Vauva nukkui vierashuoneessa vauvansängyssään, ja Moira jäi seisomaan sen viereen, kurkisti sisään. Pullea naama, hymykuopat. Sen silmät olivat kiinni nipistetyt, kuin taikinaa. Vauva makasi selällään kädet pään sivuilla, ja jos se olisi herännyt, se olisi nähnyt tumman otsatukan ja tummat silmät ja ehkä oman pullean naamansa kuvajaisen silmälaseissa. Tältä se nyt näyttää. Nyt Moira tiesi.
Ruma. Pieni ja pullea.
Hän meni takaisin sänkyyn."

Moiran sisällä on ulkoisesta kovuudesta huolimatta kauneutta, kykyä nähdä ja oppia asioita sekä suuri kaipaus rakkauteen, seikka jonka hän omaa epävarmuuttaan kätkee. Sitten tulee Ray. Ray näki Moiran toisin. Hän näki Moiran kauneuden. Moira huomaa, että hänellä on tunteita Rayta kohtaan ja siinä samassa Ray on poissa. Matkalla. Matkaltaan Ray lähettää Moiralle lyhyitä kirjeitä. Hän antaa Moiralle uusia sanoja, paikkoja ja maisemia. Moira vihaa ja rakastaa kirjeitä eikä ole millään uskoa, että Ray voisi olla kiinnostunut hänestä.

Ray palaa ja jää Moiran elämään. Heistä tulee pari, mutta silti Moira epäilee. He muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Epäilystensä riivaama Moira eksyy Rayn veljen Stephenin syliin. Stephen soittaa Moiralle tämän vanhempien kotiin, kun Ray ja Moira ovat vierailemassa siellä. Amy vastaa puhelimeen ja pitää salaisuuden. Amy seuraa Moiraa, koska tietää Moiran valehtelevan. Amy näkee, miten Moira ui ja kiipeää Kirkkokivelle, vaikeapääsyiselle lapsuuden haasteelleen.

20. syyskuuta 2001 Moira saa puhelun. Isä soittaa: "Pää. Vesi. Amy." Moira näkee sielunsa silmin, miten sinisimpukka työntyi Amyn päähän. Syyllisyys kulkee Moiran yli. Ray lohduttaa sanoen, että se ei ollut Moiran syy. Onnettomuuden jälkeen Ray istuttaa Moiran tuolille ja vaatii tätä ymmärtämään, miten paljon ja aidosti hän Moiraa rakastaa. Moira miettii, miten paljon piti tapahtua ennen kuin hän uskoi Rayta.

Meriharakat on yksi parhaita kirjoja, joita olen elämäni aikana lukenut. Kirjan kieli on soljuvaa ja se pitää otteessaan. Kirjailijan tyyli on omaperäinen ja ennalta-arvaamaton. En ole koskaan lukenut rakkaudesta kirjoitettavan tällä tavalla. Suosittelen tätä kirjaa kaikille aikuisille lukijoille, jotka nauttivat kauniista kielestä, surusta, ilosta ja luonnon hengästyttävästä läsnäolosta.

Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

2011-04-26T18:58:00.000+03:00

Olen lukenut aiemmin Susanna Alakosken Sikalat-esikoisromaanin. En voi sanoa, että olisin hullaantunut kirjailijan kirjoitustyyliin, mutta kirja oli teemoiltaan (suomalaisten työperäinen maahanmuutto, irrallisuus, ulkopuolisuus, päihteiden väärinkäyttö, juurettomuus, selviäminen) niin mielenkiintoinen, että luin sen mielelläni.

Alakosken vuonna 2010 kirjoittama Hyvää vangkilaa toivoo Jenna kertoo Annista, jonka veli Sami on huumeidenkäyttäjä. Hyvää vangkilaa toivoo Jenna-kirjan teemat yhtenevät jossain määrin Sikaloiden teemojen kanssa. Kuten Sikaloissa myös tässä kirjassa päähenkilöiden vanhemmat ovat olleet päihderiippuvaisia ja lapsuudenperheessä on ollut väkivaltaa. Tässä kirjassa Anni on onnistunut jättämään menneet taakseen. Hän on perustanut perheen ja kouluttautunut sosiaalityöntekijäksi. Annin tytär Jenna pitää Sami-enostaan kovasti. Anni haluaisi kovasti viettää aikaa Samin kanssa, olla niin kuin tavalliset sisko ja veli, mutta pelko kaiken sortumisesta kalvaa häntä. Anni käy terapiassa, mutta hän on siellä oikeastaan vastoin tahtoaan. Hän on surrut jo vanhempiensa kuoleman eikä välttämättä jaksaisi katsoa veljensä tuhon tietä.

"Veljeni on vammautunut, hänestä ei koskaan tule normaalia. Katsokaa miltä hän näyttää, leuka nykii sisään ja ulos ja ulos ja sisään. Sormet harittavat. Olen ajatellut näin: kunhan hän vain lopettaa aineidenkäytön niin sitten. Tunnen itseni idiootiksi."

Anni väsyy, hänen mielenterveytensä kärsii, hän häpeää, mutta silti jokin hänen sisimmässään antaa toivoa Samin paranemisesta. Hyviä hetkiäkin on joskus. Välillä Samikin jaksaa uskoa parempaan.

Hyvää vangkilaa toivoo Jenna on lämminsävyisesti, mutta myös arkisesti kirjoitettu kirja huumeidenkäyttäveljestä ja siitä, miten hänen riippuvuutensa vaikuttaa läheisiin. Huumeidenkäytöstä kirjoitetaan asiallisesti, tapahtumia ei surkutella mutta ei myöskään romantisoida. Kirjoitustyyliltään romaani on hieman rikkonainen. Tehokeinona se toimii hyvin, mutta pitkät kuvaukset ja asialistat alkavat jossain vaiheessa väsyttää. Asioita kuvaavat tai tiivistävät substantiivilitaniat teki ainakin minun jossain vaiheessa jo mieli hypätä yli.

Hyvää vangkilaa toivoo Jenna on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Yhteiskuntakriittisyytensä ja monitasoisuutensa vuoksi se laittaa ajattelemaan. Minä luin tämän kirjan taas aika kiirellä, joten minulta jäi varmasti paljon hyvää huomaamatta. Sen huomasin, että kirjassa oli melko onnellinen loppu. Sellaisista lopuista pidän.

Kulinaristin kuolema

2011-04-25T09:16:00.001+03:00

Siilin eleganssin kirjoittajan Muriel Barberyn esikoisteos Kulinaristin kuolema ilmestyi suomeksi tänä vuonna. Kuten moni muukin myös minä ihastuin Siilin eleganssiin aivan totaalisesti. Olinkin riemuissani, kun törmäsin kirjastossa Kulinaristin kuolemaan. Kirja kertoo sietämättömän itsekeskeisestä, korskean pöyhkeästä ravintolakriitikko Pierre Arthensista, joka tekee kuolemaa. Kirjan 181:n sivun aikana kerrotaan Arthensin elämästä monien eri kertojien toimesta. Sanansa sanovat niin kadun kerjäläinen, Arthensin ylenkatsoma lapsi kuin hänen hemmoteltu alter egonsakin, komea kissa.

Arthensin elämästä kertovat ateriat, joita hän muistelee kuolinvuoteellaan. Hänen mieltään kaihertaa maku, jota hän ei tavoita. Hän muistelee elämänsä parhaita aterioitaan muistaakseen sen, mitä hän kaipaa. Burbery on kuvaillut aterioita rehevästi ja herkullisen aistivoimaisesti. Kuvaukset siitä, miltä eri ruuat ovat tuntuneet suussa ja miten ne ovat kutkuttaneet hajuaistia ja näköhermoja ovat suorastaan eroottisen pehmeitä.

Kirja on nautinnollista luettavaa ja päähenkilö on ärsyttävyydessään vastustamaton. Barbery on kielenkäyttäjänä verraton ja suomentaja (Lotta Toivanen) on tehnyt huikean hienon työn tämän kirjan kääntämisessä . Kirja on monin paikoin silkkaa runoutta ja vaikka se ei pituudellaan koreilekaan, niin kaikki tarvittava tulee kerrottua.

Suosittelen tätä kirjaa etenkin hyvän ruuan ja rehevän kerronnan ystäville.

Kevättä metsässä

2011-04-22T23:42:00.001+03:00

Metsän seinä on vain vihreä ovi josta valo ohjaa kulkijaa.
-Risto Rasa

Vaikuttava nainen

2011-04-09T20:42:00.003+03:00

Olin edellisviikolla elämäni ensimmäisessä kirjanjulkistamistilaisuudessa. (Voi vitsi, että oli tylsää!) Tilaisuuden jälkeen oli kasvatukseen liittyvä seminaari ja se taasen oli erittäin mielenkiintoinen. Yhtenä puhujista oli professori Kirsti Lonka. Olen joskus kuunnellut häntä televisiosta ja pidin häntä kiinnostavana esiintyjänä. Sitä hän oli nytkin. On sykähdyttävää kuunnella ja tavata ihmisiä, joilla on mielenkiintoista sanottavaa.

Olen aina ihaillut tieteentekijöitä, jotka osaavat esittää asiansa kiinnostavasti, helppotajuisesti ja hauskasti. Minua ilahduttavat tiedenaiset, jotka ovat avoimen naisellisia. Kirsti Lonka on muiden ansioidensa lisäksi todella kaunis ja huoliteltu. Hän ei näytä siltä, että viettäisi ensi kesänä viisikymmentävuotissyntymäpäiväänsä (olemme muuten syntyneet samana päivänä).

Seminaarin lopulla Lonka ehdotti meille, että tekisimme Sokrates-kävelyn. Sokrates opetti aikoinaan samalla, kun hän käveli oppilaidensa kanssa. Kaiken istumisen jälkeen kävely oli mukavaa vaihtelua. Samalla oli mahdollisuus etsiytyä niiden ihmisten pariin, joiden kanssa halusi vielä jutella lisää. Helsingin yliopiston rakennus, jossa olimme oli todella viehättävä.

Ps. Kyllä minun on nyt pakko yrittää kirjoittaa ihan oma kirja. Sitten voisin järjestää oikein kunnon kirjanjulkaisujuhlat!

Uspenskin katedraali

2011-04-02T23:39:00.000+03:00

Olimme mieheni kanssa Helsingissä. Hän ei ollut koskaan ollut Uspenskin katedraalissa ja minäkin olin ollut vain kerran. Emme ole ortodokseja, mutta katedraalin arkkitehtuuri, rakennuksen lukuisat yksityiskohdat ja sisällä vallitseva pyhä rauha tekevät vaikutuksen.

Huomenna se julkaistaan

2011-03-24T21:43:00.000+02:00

Huomenna ilmestyy kirja, johon olen kirjoittanut artikkelin. Olen töissä koulussa, jossa opetus painottuu tekemälläoppimiseen, lapsilähtöisyyteen ja elämyksellisyyteen. Artikkelissani kerron siitä, millaista työni käytännössä on. Artikkelini on pienen pieni, mutta olen silti jotenkin hurjan ylpeä.

Kreetta Onkeli:Kutsumus

2011-03-22T22:40:00.001+02:00

Olisin halunnut kirjoittaa tästä kirjasta hienon ja syvääluotaavan esittelyn. Sellaisen älykkään ja kiinnostavan -kyllä te tiedätte mitä meinaan.
Ei nyt oikein tunnu irtoavan, joten kehotan vain lukemaan tämän hauskan ja nasevan kirjan.

Kirja kertoo Sanelma Salmisesta, joka erilaisten elämänvaiheiden jälkeen ajautuu kirjailijaksi. Sanelmalla on ystävä, Gunnevi-niminen varakkaissa naimisissa oleva nainen, joka haluaa elää boheemia elämää. Gunnevi onnistuu julkaisemaan suuren suosion saavuttavan runoteoksen. Sanelman uraa ei voi kehua. Sanelma ja Gunnevi ovat eri maailmoista. Gunnevi ärsyttää Sanelmaa, mutta toisaalta Sanelma viihtyy Gunnevin seurassa, koska Gunnevilla on aina varaa siihen toiseenkin viinipulloon, jonka voi aivan hyvin juoda ravintolassa maanantaiaamupäivällä.

Sanelmalla on tytär, jonka hän haluaisi jo muuttavan kotoa. Tytär ei ymmärrä äitinsä elämäntapaa eikä äiti oikeastaan tunne tytärtään. Sanelmalla on lapsestaan aivan vääriä käsityksiä. Tytär haluaa aivan erilaista elämää, mitä Sanelma olisi hänelle suunnitellut.

Kirjassa on veikeitä juonenkäänteitä ja hauskaa rajojen rikkomista. Minua viehätti tekstin vapautuneisuus ja railakkuus. Yhtenä tekstin teemoista on kirjoittamisen vaikeus ja epävarmuus. Se teema kiinnosti minua erityisesti.

Onkeli kirjoittaa tiivistä ja selkeää tekstiä. Lyhyet lauseet kantavat mukanaan paljon enemmän tietoa, mitä äkkikatsomalta voisi odottaa. Minä pidin kirjasta ja Onkelin kirjoitustyylistä. Suosittelen Kutsumusta lämpimästi, vaikka en tähän esittelyyn saanutkaan sanallistettua omia kirjan lukemisen myötä syntyneitä oivalluksiani.

Tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti

2011-03-06T13:32:00.000+02:00

Minulla on yleensä sunnuntaisin aikaa ja energiaa väkertää ruuan parissa. Rakastan tomaatin, mozzarellan ja basilikan yhdistelmää. Teen usein mozzarellasalaattia latomalla ainekset vuorotellen kulhoon, mutta nyt halusin tehdä salaatin uudella tavalla.
Marinoin mozzarellan nopeasti balsamicolla ja hyvällä oliiviöljyllä. Leikkasin ostamani espanjalaiset miniterttutomaatit puolikkaiksi (lähiruuan ystävät varmaan vetävät kauhusta henkeä, mutta suomalaiset tomaatit nyt eivät vaan maistu miltään tällä hetkellä ja minä haluan makua) ja mozzarellan pieniksi paloiksi. Käärin palat basilikan lehtiin ja kiinnitin paketin coctailtikulla. Suupalat olivat aivan taivaallisenmakuisia ja kelpasivat hyvin myös miehelle ja tyttärelle. Kuvaan ehti vain muutama herkkupala, muut olivat kummasti kadonneet parempiin suihin.

Äiti, katso pingviinikaloja

2011-02-25T22:02:00.000+02:00

Äiti, katso pingviinikaloja on saksalaisen Juliane Hielscherin esikoisromaani. Romaani voitti Buddenbrook-esikoiskirjapalkinnon ilmestymisvuonnaan 2005.
Ostin romaanin viime kesänä Tampereelta. Sen erikoinen nimi kiehtoi minua.

Äiti, katso pingviinikaloja on surumielisestä pohjavireestään huolimatta kertomus eheytymisestä ja toivosta. Hurjan irtioton entisestä elämästään tehneen Helenen ja elämänsä suuntaa etsivän nuoren Lean tiet kohtaavat Espanjassa. Saksalaiset naiset ovat paenneet ahdistustaan ulkomaille. Lea viettää opiskeluissaan välivuotta hoitaen sukulaistensa lapsia. Helene hoitaa surun särkemää sieluaan rauhallisessa luostarimiljöössä.

Kirjassa jokainen luku kertoo tarinaa. Kirjassa kerrotaan Helenen ja Lean tarinan lisäksi muutaman muun henkilön tarina. Kirjan tapahtumapaikan, pienen tarinankertojien kylän Punta del Cambion historia ja tarina välittyy myös kirjan sivuilta. Kirja on rakennettu taitavasti ja sen sisältö paljastuu viipyillen, varovasti ja pala kerrallaan. Kirjan kieli on kaunista, sujuvaa ja kuvailevaa. Henkilöhahmot on luotu taitavasti ja uskottavasti. Pystyin tuntemaan Helenen tuoksun ja hänen ylellisten vaatteidensa sileän pinnan.
Punta del Campio on kylänä armelias. Ihmiset saavat elää elämäänsä ja toipua vaikeista asioista omaan tahtiinsa ilman muiden puheita.

Lukukokemuksena Äiti, katso pingviinikaloja oli rauhallinen, haikea ja luovuutta herättävä. Punta del Campion historia ja perinteet veivät ajatukset menneisiin aikoihin. Koin hyvin voimakkaasti olevani merenrannalla aina kun kirjassakin oltiin. Voimakkaana koin myös kirjan surullisimman luvun, jossa kuvaillaan Helenen pienen pojan irtaantuminen elämästä. Olin kipeänä silloin, kun luin kirjaa ja tuon kauniin surullisen luvun jälkeen nukahdin silkasta henkisestä uupumuksesta. Äiti, katso pingviinikaloja loppuu toivoon. Se oli minulle helpotus, koska en pidä surullisista lopuista.

Lupaus

2011-02-22T11:11:00.000+02:00

Helmikuinen aurinko
piirtää pölyisen jäljen ikkunaan.
Pakkanen napsuttaa
terävän rytmin jalkojen alle.
Vielä on käveltävä vähän matkaa
voidakseen kuulla purojen laulavan.

Tornin Ateljeebaari

2011-02-18T18:07:00.000+02:00

Viime viikonloppuna toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kipusin kapean kapeita kierreportaita

Helsingin kattojen ylle.

Hotelli Tornin yllä keikkuva Ateljeebaari oli vielä hienompi kuin olin osannut kuvitella. Baari oli kuvitelmaani pienempi, mikä oli vain hyvä asia. Ulkoparvekkeelle pääsi ihailemaan huikeaa näköalaa. Baarin tunnelma tuntui ainutlaatuiselta. Oman ripauksensa Tornissa olemiseen toi rakennuksen mielenkiintoinen historia. Liittoutuneiden valvontakomission neuvostoliittolaisvaltuuskunta oli majoittautuneena Torniin vuosina 1944-1947.

Maanalaisia unia

2011-02-09T20:07:00.001+02:00

Viime yönä se tapahtui taas. Rautatieasema oli eri kuin yleensä, mutta sekin oli maan alla. Luulen, että olin Helsingissä. Ahdistava tunne ja tunnelma olivat ennallaan. Kauheasti ihmisiä. Tönimistä. Negatiivinen ilmapiiri. Uutta oli se, että kaikki tuntui tapahtuvan nykyajassa. Juniin ei päässyt suoraan asemalaiturilta, vaan asemalaiturille mentiin puisissa paksua raidetta pitkin kulkevissa tukeissa. Matka oli pelkkää alamäkeä. Samanlaista kuin Särkänniemen Tukkijoessa. Minun kulkuvälineeni oli keltainen ja siinä oli valkoiseen ympyrään maalattu numero 3.

Astuin maanalaiseen junaan, mutta se muistuttikin linja-autoa. Ikkunoissa oli hailakansiniset verhot. Yhtäkkiä liikuimme maan päällä. En tiennyt, missä olin. Olin varmaan astunut taas väärään junaan. Maisema oli ruma. Talot ja teollisuushallit tuntuivat tippuneen sotkuisen koivikon keskelle. Kiersimme ympyrää. Yritin kysyä neuvoa, mutta kukaan ei halunnut auttaa. Nuori nainen, jolla oli pitkät hiekanväriset kiharat hiukset ja suuri reppu, katsoi minua ylimielisesti.

Edellisissä unissani olen usein ollut Venäjällä. Rautatieasema oli valtava maanalainen louhos. Harmaa, nokinen ja sekava. Ihmisten kielestä en ymmärtänyt mitään. Tiesin, että minua ja tytärtäni seurattiin. Vanhanaikaiset höyryveturit puhisivat raiteillaan kuin hyökkäämään valmistautuvat härät. Viimein jostain löytyi vaunu, jonka avoimesta ovesta pääsimme livahtamaan sisälle. Olimme turvassa.

En tiedä, pidänkö maanalaisista unistani vai vihaanko niitä.

(Kuva on Hanasaaren ruotsalais-suomalaisenkulttuurikeskuksen aulasta. Taideteos ei liity tähän kirjoitukseen mitenkään, mutta mielestäni siinä on maanalaista tunnelmaa.)

Syitä

2011-01-27T21:38:00.000+02:00

Minä olen varmaan aina rakastanut kirjoittamista. Minua on harmittanut, kun tämä blogini on ollut viime syksyn ja tämän talven aivan paitsiossa. Aloin pohtia syitä, miksi niin on päässyt käymään.

Olin viime vuoden vielä hoitovapaalla (vaikka loikkasinkin hetkeksi ammatilliseen oppilaitokseen opettajaksi -oli muuten mukavaa vaihtelua). Nyt syksyllä palasin työpaikkaani ja otin omasta pyynnöstäni ensimmäistä kertaa eka luokan. Toimin myös koulumme vararehtorina, mutta se tarkoittaa vain sitä, että on joku joka on vastuussa, kun oikea rehtori on poissa.

Kuopukseni aloitti päiväkodin ja sopeutui hyvin. Ajoitus oli hänelle oikea. Aamuisin hän nousee reippaasti ja alkaa touhottaa päiväkotiin lähtöä. Minäkin sopeuduin takaisin töihin hyvin, mutta en olisi arvannut ensimmäisen luokan opettamista niin rankaksi. Syksy meni vauhdilla. Kaikki oppilaani oppivat lukemaan jouluun mennessä. Työrauhaa harjoitellaan vielä.

Viimeisen vuoden ajan olen ollut Opetushallituksen kielten opettamiseen liittyvässä täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen lähipäivät ovat olleet Helsingissä. Olen kollegani kanssa yöpynyt joka kerta eri hotellissa. Koulutus on katkaissut normaalia arkea mukavasti, mutta se on myös vienyt voimia. Raporttien, hankesuunnitelmien ja tehtävien tekeminen on vienyt aikaa.

Samanaikaisesti olen opiskellut avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista. Tänä syksynä sain perusopinnot valmiiksi arvosanalla 4. Olen oikeastaan tuosta asiasta todella ylpeä.

Olen koko ajan pitänyt soittotunteja. Siinä hommassa käynnistyi nyt seitsemästoista vuosi!

Viime vuoden aikana olen toteuttanut kaipuutani kauneudenhoidon pariin. Olen myynyt Oriflamen kosmetiikkaa ja suorittanut saman firman kauneusneuvoja-koulutuksen sekä kauneudenhoitoon liittyviä verkko-opintoja. Teen edelleen silloin tällöin kosmetiikkatuotetilauksen, mutta juuri nyt en ehdi panostaa tähän asiaan, vaikka tykkäänkin kovasti koko jutusta.

Viime keväänä minua pyydettiin kotikaupunkini sähköisen nettilehden bloggaajaksi ja otin tarjouksen ilolla vastaan. Linkki on tässä.

Loppusyksystä perustin kotikaupunkiini Unicefin paikallisryhmän. Minua pyydettiin puheenjohtajaksi jo yli vuosi sitten, mutta en ollut silloin vielä valmis. Auttaminen ja hyväntekeväisyys ovat lähellä sydäntäni. Ryhmä on lähtenyt hienosti käyntiin, mutta minun pitää kyllä opetella paremmaksi delegoijaksi.

Ihme kyllä kaiken tämän jälkeen minulta jää perheelle aika hyvin aikaa. Kaikki touhuamiseni ei tosin onnistuisi ilman hyvää miestä!

Joululomalla aloin toteuttaa elinikäistä unelmaani, kirjan kirjoittamista. Kirjani on aivan alussa, mutta tärkeintä lienee, että prosessi on käynnissä! Haluan panostaa kirjoittamiseen ja toivon, että ehtisin tänne blogiinikin vähän useammin.

Kun luen tämän kaiken kirjoittamani, minulle tulee tunne kuin olisin todella tehokas. En minä silti aina ole. Tilaisuuden tullen maleksin koko päivän yöpaidassa kotona kahvia juoden ja lapsille lukien. Sellainen on hyvää akkujen lataamista.

Parikymppisenä olin todella reipas! Opiskelin yliopistossa, olin koulussa töissä (28 viikkotuntia ja kaksi tuntia työmatkoihin/päivä) olin jo äiti, pidin soittotunteja kahdelletoista oppilaalle joka viikko ja olin mukana kunnallispolitiikassa.

Katsoessani elämääni taaksepäin en edelleenkään ymmärrä, miten suoriuduin tuosta kaikesta! Päiväkodin tädeillekin virkkasin keväällä kiitokseksi hyvästä hoidosta kaikille pitsiliinat. No, kai sitä parikymppisenä jaksaa! Nykyään yritän ottaa rauhallisemmin -vaihtelevalla menestyksellä.

Vene 6

2010-11-14T20:50:00.004+02:00

Tallinnan vanhassa kaupungissa, osoitteessa Vene 6 sijaitsee aivan ihana kahvila nimeltään Chocolate de Pierre. En olisi itse keksinyt paikkaa, mutta virolainen ystäväni näytti sen minulle ja miehelleni, kun viime viikonloppuna olimme Tallinnassa.

Tutustuin ystävääni, kun asuimme nuorina samaan aikaan Saksassa. Tiemme erosivat neljätoista vuotta sitten, kun muutin Suomeen. Vuosi sitten löysimme toisemme Facebookista ja nyt tapasimme. Jälleennäkeminen oli ihanaa!

Pierren kahvila on boheemi ja mukavalla tavalla vähän rähjäinen. Sisustuksessa on mielettömästi kiinnostavia yksityiskohtia ja omistaja näkee selvästi myös rikkinäisten esineiden kauneuden ja sielun. Itse en ole kovin modernin designin ystävä, joten minuun tuollainen menneiden aikojen tunnelmaa henkivä romantiikka uppoaa täysillä. Ja niin muuten upposi käsin tehty suklaakin, vaikka en suuremmin makean ystävä olekaan. Suklaakuorrutetut kirsikat ja miehen tilaama tiramisu sulivat suussa!

Olimme kahvilassa ensimmäisen kerran illalla. Kynttilöiden valossa oli mukavaa jutella ja nauttia viiniä ja suklaata. Seuraavana päivänä hain vielä eväitä kotimatkalle. Ostamani piiraat olivat käsittämättömän maukkaita. Kahvila ei ole edullinen, se on Suomen hintatasoa tai ylikin. Kaikki kahvilasta ostamani herkut olivat kuitenkin hintansa arvoisia. Tallinnan matkalla kannattaa ehdottamasti piipahtaa Pierren kahvilassa, jos on herkkusuu tai jos viehättyy taiteellisen satumaisesta tunnelmasta.

Joutilas lauantai

2010-10-02T20:20:00.000+03:00

Minä olen aika huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Onneksi suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani hyväksyy tämän piirteen minussa. Tänään olimme kuitenkin kutsuneet mieheni vanhemmat meille syömään ja se oli kivaa. Mies teki suurimman osan ruuista, joten minä pääsin helpolla. Oli mukavaa vähän siivoilla ihan rauhassa ja kattaa ja koristella pöytä. Syksyisestä luonnosta löytyy hyviä koristeita. Mietin, että tällaistakin voisi olla, leppoisaa ja rauhallista. Se sopii minulle, mutta vain ajoittain. Olen levoton ihminen ja tykkään säpinästä, kiireestä ja aikatauluista -kunhan kaiken joukossa on välillä tällaisia joutilaita päiviä, kun nautitaan hyvästä ruuasta ja oman perheen seurasta.

Anja Snellman: Parvekejumalat

2010-09-04T14:36:00.000+03:00

Anja Snellmanin Parvekejumalat käsittelee ajankohtaista ja arkaa teemaa. Kirjan päähenkilö, Suomessa asuva teini-ikäinen somalityttö Anis on tiukasti kahden kulttuurin puristuksessa. Hän haaveilee länsimaalaisesta elämänmenosta, mutta kodin islamilaisuus ei salli hänelle haaveen toteutumista. Isot veljet vahtivat Anista tarkasti ja pienetkin lipsahdukset väärän kulttuurin tapoihin raportoidaan isälle, joka rankaisee Anista vaikka lyömällä sateenvarjolla tai suihkuttamalla kuumalla vedellä.

Aniksella on kuitenkin salattu elämä. Elämä, jossa hän on onnellinen, vaikka samalla pelottaa. Aniksella on Wanda-niminen ystävä ja he käyvät yhdessä salaa flamenco-tunnilla ja bileissä. Wandan sairaalassa olevan äidin kanssa Anis käy monenlaisia keskusteluja ja tuntee itsensä onnelliseksi. Samaan aikaan Aniksen menoja päivitellään ulkomaita myöten ja isälle tulee puheluita ympäri maailmaa. Tyttö on epäpuhdas, huono ja mätä. Häntä pitää rangaista. Miehet nimittävät toisiaan oikeamielisiksi ja oikeuttavat juoruilunsa ja mustamaalaamisensa vedoten uskontoon.

Snellman on rohkea kirjoittaessaan kirjan, joka ei anna järin hyvää kuvaa länsimaisesta kulttuurista, mutta ei totisesti imartele islamilaistakaan kulttuuria. Minulle herkkänä lukijana kirjan loppu on melko raskas, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä. Olen lukenut Snellmanilta muutaman muunkin kirjan ja kuten niissäkin oli myös Parvekejumalissa tehty taustatoimitustyö huolella. Suosittelen tätä kirjaa aikuiselle lukijalle.

Minä olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja uskonnoista. Olen vuosien varrella yrittänyt tutustua islamilaiseen kulttuuriin. Suurin syy siihen on, että haluaisin ymmärtää. Minulla on nimittäin hyvin negatiivinen asenne islamin uskoa kohtaan. Oikeaa tietoa on vaikea löytää, tietoa leimaa aina puolueellisuus riippuen siitä, onko tiedon antaja muslimi vai länsimaalainen instanssi tai henkilö. Asenteeni ei ole vuosien varrella juuri lieventynyt. En tiedä, mikä katsotaan oikeuttajaksi, uskonto vai kulttuuriset tavat, mutta niin kauan kun naisia jomman kumman nimissä tapetaan, pahoinpidellään, alistetaan, nöyryytetään, ivataan tai heiltä viedään mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon silpomalla klitoris pois, en voi hyväksyä kumpaakaan. En kulttuuria enkä uskontoa. Minä en pysty ymmärtämään edellämainittuja asioita. Tarvitsisin jonkun asiantuntijan keskustelemaan kanssani, koska olen edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen hämmentynyt ja miltein poissa tolaltani.

JOS RAKASTAT, Rauma Blue Sea Film Festival

2010-08-26T20:42:00.001+03:00

Viime viikonloppuna oli Raumalla 17. kerran Blue Sea Film Festival-elokuvajuhla. Olen käynyt elokuvajuhlilla yli kymmenenä vuotena. Tuntuu jännittävältä ja hienolta, kun kaupunki täyttyy elokuvista ja elokuvan tekijöistä. BSFF on hyvin intiimi festivaali, jossa elokuvien tekemiseen liittyvät vieraat juhlivat elokuvan ystävien seurassa. Hyvällä tuurilla voi päästä juttelemaan ihailemilleen ihmisille. Minulla oli ilo vaihtaa muutama sana Jos rakastat-elokuvan ohjanneen Neil Hardwickin kanssa. Halusin kertoa hänelle, miten paljon pidin elokuvasta.

En yleensä ihannoi tai fanita mitään, mutta rakastuin Jos rakastat-elokuvaan. Olen nähnyt sen monta kertaa ja kesällä näytin sen myös ruotsalaisille kesävierailleni. Suomalainen kevytmusiikki, joka kulkee vahvana elokuvassa ei ollut Ruotsin sukulaisilleni tuttua, mutta silti he pitivät elokuvasta kovasti. Ehkä yllätän heidät jouluna antamalla sen lahjaksi.En tiedä, miten julkisen työn tekijä kokee saamansa suoran palautteen, mutta minusta on ihanaa saada hyvää palautetta työstäni, siksi uskalsinkin mennä sanomaan Hardwickille positiivisen palautteeni. Toivon, että hän huomasi miten tosissani olin.
Jos rakastat-elokuva esitettiin festivaaliteltalla puoli yhdeltätoista illalla sing a long versiona (se löytyy myös dvd:ltä). Tunnelma laulavan yleisön joukossa oli aivan huikean hieno. Elokuvan loppuessa näkyi ympärilläni onnellisia ja liikuttuneita ihmisiä. Elokuva oli tällä tavalla esitettynä upea kollektiivinen kokemus ihmisten kanssa, joista suurin osa oli minulle outoja.

Elokuvajuhlilla juttelin myös miespääosassa loistaneelle Chike Ohanwenelle. Tämä nuori lupaus on juuri päässyt Teatterikorkeakouluun, enkä ihmettele. Minua viehätti, miten rennolta, iloiselta ja jalat maassa-olevalta ihmiseltä Chike Ohanwe vaikutti. Hän hurmasi vilpittömällä olemuksellaan.

Minä sain kirjoittaa elokuvaohjelmalehteen esittelyn Jos rakastat-elokuvasta. Kirjoitin seuraavasti:

"Katja Kallion käsikirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama elokuva jos rakastat on ainutlaatuinen musiikkielokuva. Elokuva on suloinen sekoitus satua, musiikkia, surua ja iloa. jos rakastat-elokuvan juonessa on hyödynnetty hienosti klassisen sadunkerronan aineksia. Elokuvan päähenkilö Ada on lapsena menettänyt äitinsä auto-onnettomuudessa. Kiireinen ministeri-isä korvaa poissaoloaan rahalla. Adasta kasvaa pinnallinen ja itsekäs nuori nainen. Erään illan kohtalokkaat tapahtumat kääntävät Adan elämän ylösalaisin. Tapahtumien seurauksena Ada muuttuu hyvään suuntaan ja kasvaa siksi suloiseksi Adaksi, joka hän vielä lapsena oli.

Elokuvassa on hyödynnetty upeasti suomalaista kevytmusiikkia eri vuosikymmeniltä. Iho menee kananlihalle jo ensimmäisen musiikkikohtauksen alkaessa ja uutta biisiä odottaa malttamattomana. On melkein käsittämätöntä, miten hyvin ja saumattomasti musiikki on saatu istumaan elokuvan juoneen. Uudet ja raikkaat sovitukset vanhoista kappaleista saavat pitämään jopa niistä lauluista, jotka eivät ole omia suosikkeja.

Tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä! Ikinä ei voi tietää, millainen mielenmaisema ihmisellä on; mikä liikuttaa, mutta tätä elokuvaa katsoessa on syytä napata nenäliinoja mukaan. Varmuuden vuoksi."

Annan tämän myötä kaksi suositusta: Katso Jos rakastat-elokuva, se sopii mainiosti syksyn pimenevän illan ohjelmaksi. Blue Sea Film Festival järjestetään myös ensi vuonna. Jos olet elokuvien ja letkeän tunnelman ystävä, tule ehdottomasti paikan päälle!

Ruokapuoti Lumo

2010-08-05T17:08:00.000+03:00

Vanha Rauma on täynnä mielenkiintoisia pikku liikkeitä. Mukavan täydennyksen kaupunginosaan tuo heinäkuun lopulla avattu Ruokapuoti ja kahvila Lumo. Lumo on pääasiallisesti erikoistunut luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden myyntiin, mutta huomasin ilokseni kaupassa myös erään tuttuni tekemiä saippuoita ja ruusuvettä. Lumo pyrkii myymään lähellä tuotettuja elintarvikkeita, mutta koska ihan kaikkea ei saa Rauman ympäristöstä tai edes Suomesta on Lumolla sopimuksia tarkoin valittujen tukkuliikkeiden kanssa.

Puoti on minusta suloinen. Tuotteet ovat selkeästi esillä ja sisustuksessa on kiinnostavia yksityiskohtia. Erityisen onnistuneena pidän seinää, jossa on suurennettuna menneiden aikojen torimaisemaa. Käydessäni puodissa oli siellä melkoinen vilske, joten en jäänyt juomaan vastajauhettua kahvia, vaikka olinkin kuullut siitä kehuja. Ehkä maistelen kahvia ensi kerralla sitten. Puodissa oli vieraskirja ja kierrellessäni katselemassa tuotteita oli 9-vuotias tyttäreni kirjoittanut oma-aloitteisesti vieraskirjaan. Hän oli vallannut kokonaisen sivun ja kirjoittanut, että on kiva kun on kauppa, josta voi ostaa saasteetonta ja lähellä tehtyä ruokaa. Olin täällä äidin kanssa. Hän oli kirjoittanut oman nimensä ja laittanut paikan minun nimelleni, johon sitten raapustin allekirjoitukseni. Minä olin hänen reippaudestaan jotenkin kauhean iloinen ja ylpeä.

Minun mukaani kaupasta lähti salaattia, manteleita, kurpitsansiemeniä, sämpylöitä, leipää ja teetä. Teetä maistelen juuri samalla, kuin kirjoitan tätä. On todella hyvää gingko-teetä! Ensi kerralla ajattelin kysellä luomulihoista, vaikka en kova lihansyöjä olekaan. Luomuriisit ja pastat vaikuttivat myös kiinnostavilta. Poikkea ihmeessä Lumossa, jos liikut Rauman suunnalla!

Lumon nettisivut ovat täällä: http://www.ruokapuotilumo.fi

Minä muuten kirjoittelen Rauma-aiheisia juttuja täällä sijaitsevassa blogissani. Samasta paikasta löytyy myös Ruokapuoti Lumon ploki.

Siilin eleganssi

2010-08-02T13:31:00.000+03:00

Muriel Barberyn kirjoittama Siilin eleganssi teki minuun suuren vaikutuksen. Luin kirjan kesän alussa. Minulla on huono tapa ahmia kirjoja nopeasti, mutta tämän kirjan kanssa otin rauhallisemmin. Kirja ei ole kovin nopealukuinen vaikka se onkin sujuvasti kirjoitettu. Siilin eleganssi pitää sisällään monta tarinaa. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön hahmo, ovenvartija nimeltään Renée on luotu niin hyvin, että tulee sellainen olo, kuin tuntisi hänet oikeasti.

Kirjan teemoja ovat eriarvoisuus, stereotypiat, kulttuurin ihanuus sekä epäsovinnaiset ystävyyssuhteet. Siilin eleganssissa on ovelaa huumoria, iloa, surua ja filosofiaa. Osa kirjan lauseista on niin huikeita ja ilmaisuvoimaisia, että ne toimisivat yksinäänkin aforismeina. Minä en yleensä ikinä lue samaa kirjaa kahta kertaa, mutta tämän kirjan ajattelin lukea uudelleen ja samalla alleviivata kaikkein parhaimmat lauseet. (Sekin on minulta ennenkuulumatonta käytöstä.)

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi ihan kaikille kirjoja rakastaville ja oikeastaan vielä niillekin, jotka eivät kirjoista piittaa.

Eppu Nuotio: Paine

2010-07-04T19:33:00.000+03:00

Eppu Nuotio on kirjoittanut dekkarisarjan, jossa päähenkilönä seikkailee Pii Marin-niminen toimittaja. Kirjoja sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt viisi: Musta, Maksu, Kosto, Varjo ja Paine. Minä olen lukenut kirjoista nuo kuvassa näkyvät eli Mustan, Varjon ja Paineen. Kirjat ovat nopealukuisia ja viihteellisiä. Mielestäni dekkarisarja on ollut siinä mielessä nousujohteinen, että lukemistani kirjoista viimeinen oli ehdottomasti paras. Henkilöhahmoihin oli saatu syvyyttä ja uskottavuutta. Muutama kohta kirjasta olivat aidosti jännittäviä. Kirjoja voi lukea erikseenkin, mutta sarjana ne ovat parhaimmillaan. Harmittaa, että en ole lukenut kaikkia. Paineen loppu on jätetty niin selkeästi auki, että jatkoa ollee luvassa. Kirjat ovat mitä mukavinta ja mutkattominta kesälukemista. Suosittelen!

Suomen lasten LUONTOKIRJA

2010-06-13T19:16:00.001+03:00

Minä rakastan luontoa. Lapsuudessani leikin aina metsässä tai kotini lähellä olevalla laitumella. Laitumella asui vanha suomenhevonen, jonka kanssa olimme ystävät. Laidun oli iso piikkilangalla rajattu alue, jossa oli niittyä, monia eri puita ja paljon kiviä. Leikinkin usein leikkiä, jossa piti hyppiä kiveltä kivelle, maahan ei saanut osua. Minulle tulvahtivat nämä muistot mieleen, kun avasin kirjakerhon paketin, jonka posti toi. Lapsuuteni lempipuuhia olivat luonnossa leikkiminen sekä lukeminen. Yksi lempikirjoistani oli Suomen luonto-niminen tietokirja.

Lasse J. Laine ja Iris Kalliola ovat tehneet mainion luontokirjan, johon ihastuin heti. Kirja on visuaalisesti huikea. Teksti on napakkaa, mutta kuitenkin tarpeeksi informatiivista. Kirjan sivut ovat erittäin tasokasta materiaalia ja kirja vaikuttaa hyvin sidotulta. Kirja on lapsille tarkoitettu, mutta sopii yhtä hyvin aikuisellekin. Minä opin kirjasta paljon uutta ja uskon, että tulevat oppilaanikin tulevat pitämään kirjasta. Suosittelen Suomen lasten luontokirjaa lämpimästi ihan kaikille luonnonystäville

Caj Bremer ja L. Onerva ja Helsinki

2010-05-23T19:14:00.000+03:00

Minä olen nyt keväällä ollut pariin otteeseen koulutuksessa Helsingissä. Huhtikuun koulutusta odotin vain siksi, että olin vakaasti päättänyt mennä Ateneumiin katsomaan Caj Bremerin valokuvanäyttelyn. Ateneum kuitenkin meni kiinni juuri nenäni edestä. Toukokuun alussa minulla oli taas koulutusta Helsingissä. Ilokseni pääsin Ateneumiin ja voin sanoa, että Caj Bremerin näyttely oli mahtava! En ole suuri valokuvataiteen ystävä, mutta Bremerin kuvat ovat niin inhimillisiä ja koskettavia, että ne tekivät minuun vaikutuksen. Yhden kuvan äärellä melkein itkin.

Yläkerran näyttelytiloissa oli L. Onervasta kertova näyttely nimeltään Onerva- Kaupungin naiset. Se oli minulle yllätys, koska olin ollut vain niin tohkeissani Bremeristä, että en ollut huomannut toista aihetta ollenkaan. Molempia näyttelyitä sitoo toisiinsa yhteinen teema, helsinkiläisyys. Olen toki ennenkin tiennyt L. Onervasta, mutta näyttely antoi minulle vielä lisää perspektiiviä tuohon rohkeaan, aikanaan hyvin epäsovinnaiseen naiseen. L. Onerva (oik. Hilja Onerva Lehtinen 1882-1972) oli suomalainen kirjailija, jonka intohimona oli taide. 

Minua kiehtoo se, miten valloittava ja kiinnostava hänen on täytynyt olla, koska häneen rakastuivat eroottisesti sekä miehet että naiset. Käsittääkseni hän yleensäkin teki vaikutuksen kaikkiin, jotka hänet tapasivat. L. Onerva oli aikanaan hyvin kiistelty henkilö, koska hän ei elänyt sen ajan moraalisääntöjen mukaan. L. Onerva oli uuttera, näyttelyssä kerrottiin, että hän saattoi innostuessaan työskennellä 36 tuntia putkeen. 

Täältä luin myös siitä, miten L. Onerva joutui rajun juomiskierteen jälkeen hoitoon samaan aikaan säveltäjämiehensä Leevi Madetojan kanssa. L. Onervalla oli aiemmin ollut myös kipeä suhde runoilija Eino Leinoon, mutta he eivät koskaan olleet naimisissa. Mene ihmeessä Ateneumiin katsomaan nämä näyttelyt, jos sinulla on kiinnostusta ja mahdollisuus! Minulle näyttelyt olivat elämys. Sitä jäin vain harmittelemaan, että en ostanut kakkoskerroksen näyttelystä kertovaa Anna Kortelaisen toimittamaa "Eri kivaa! Onerva - Kaupungin naiset 1910."-teosta. 

Näyttely on avoinna 29.8.2010 saakka.
Ai niin! Täältä voit testata, miten Onerva itse olet!

Helsingin kattojen yllä

2010-04-19T15:39:00.000+03:00

Minua surettaa, että tämä blogini pitäminen on ihan hyydyksissä. Mahtaakohan kukaan enää löytääkään tänne? Kevääni on ollut kiireinen. Viime viikolla olin Helsingissä. Käyn Helsingissä parin kuukauden välein opetushallituksen koulutuksessa. Edellisessä blogikirjoituksessani hotelliyövyin Turussa kattojen yllä, nyt oli ilokseni Helsingissä huone hotellin ylimmässä kerroksessa. Sieltä näkyi kauas. En osaa selittää miksi, mutta Kallion kirkko on aina kiehtonut minua.Oli hienoa, että se näkyi hotellin ikkunasta.

Piilomaja Turussa

2010-03-20T22:24:00.002+02:00

Olin viime viikonlopun Turussa. Minun huoneeni oli hotellin kaikkein korkeimmassa kerroksessa, kaikkein syrjäisimmässä kolkassa. Hissiltä oli pitkä matka huoneeseen, mutta minä tykkäsin. Minulla oli ihan oma piilomajani kattojen yllä. Sininen hetki oli taivaallinen! Tuomiokirkontorni sinisyyttä vasten piirtyi mieleeni.

Enkeliravintola, Turku

2010-03-19T12:11:00.000+02:00

Kävin viikonloppuna Turussa ihanaisessa Enkeliravintolassa. Olen ollut siellä vain kerran ennen. Äitini vei minut sinne yksi talvi. Taisin olla silloin lukiossa vielä.

Ravintola on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Huoneita on monta ja ne kaikki ovat erilaisia. Seinillä on myytävänä olevaa taidetta. Paikassa on jotenkin hyvä energia. Sitä on vaikeaa selittää, se pitää päästä kokemaan itse.

Minä olen kummallisen monijakoinen ihminen. Toisaalta välttelen lihaa ja silti välillä on pakko saada etanoita. Enkeliravintolassa ne maistuivat -no taivaallisilta. Etanoiden kanssa join lasillisen kuivaa kuohuviiniä. Yhdistelmä oli todella hyvä! Kaiken kruunasi viileä Tokaji-viini ja lempeä kahvi, jotka nautin jälkiruuaksi. Enkeliravintolaan voit kurkata täältä.

Wanha Turku Kauppa

2010-03-17T09:30:00.001+02:00

Vietin ihanan kevätviikonlopun Turussa. Turku on kaupunki, josta pidän kovasti. Turussa on myös asia, jota kaipaisin Raumallekin, nimittäin ihana Kauppahalli! Ostin itselleni sieltä juustoa ja viinirypäleitä ja sitten törmäsin kertakaikkisen kiinnostavaan ja viehättävään kauppaan!

Wanha Turku Kauppa on pullollaan kaikenlaisia ihanuuksia. Erittäin mukava myyjä esitteli minulle kaupan tarjontaa. Marilyn Monroe-fanina minua ilahduttivat erityisesti kaikki häneen liittyvä, mutta oli kaupassa paljon muutakin kiinnostavaa.

Ensimmäinen,mitä huomasin olivat nuo älyttömän ihanat karusellit, niistä tuli jotenkin niin nostalginen olo.

Hyväntuulisten pääsiäiskoristeiden muotokieli oli minulle tuttua ja se heitti ajatukset lapsuuteni pääsiäisiin.

Yhdellä seinällä oli näiden suloisten sydänten lisäksi suuri määrä muitakin koristeita ja väriä ja kimallusta yllin kyllin.

Yhtäkkiä myyjä kertoi minulle, että kaupasta löytyy aito Elviksen hius ja pitihän sitäkin sitten käydä ihmettelemässä. Hauska ja persoonallinen juttu. Hiuksen kaupanpitäjä on ostanut huutokaupan kautta memphisiläiseltä myyjältä.

Turkuun matkustavan kannattaa ehdottomasti poiketa Kauppahallissa ja tässä kaupassa. Minulle kaupan tuotteet ja mukavan myyjän kerronta laittoivat mielikuvituksen liikkeelle. Jotain pientä tarttui tietenkin mukaankin. Kaupan nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.nostalgiashop.fi.

2010-02-26T18:42:00.000+02:00

Elämäni päähenkilöistä on tämä muru ollut sulostuttamassa matkaani tänään tasan yhdeksän vuotta♥

(Virallinen aika on täsmälleen kello 23.00.)

Ruusuja

2010-02-22T00:56:00.000+02:00

Sain ystävältäni ihanan ruusukimpun. Muutaman päivän päästä kimppu alkoi väsyä. Ajattelin, että laitan sen hetkeksi ulos, jotta se virkistyisi. Unohdin kimpun pakkaseen. Jäätynyt ruusukimppu näytti todella hienolta, joten päätin laittaa sen parvekelaatikkoon. Siellä se ilahduttaa minua niin kauan kuin pakkasta riittää. Minulla on nyt kaikenlaista kiirettä, joten blogini käy hetken vähän hitaammalla. Käyn kyllä muiden blogeissa, vaikka en niin ehdikään kommentoida. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja talvilomalaisille rentouttavaa lomaa!

Blinit ja venäläishenkinen ilta

2010-02-08T13:35:00.001+02:00

Mieheni ja minä päätimme viime lauantaina viettää venäläishenkistä iltaa. Olen jo kauan haaveillut blineistä ja vihdoinkin ryhdyimme tuumasta toimeen. Mieheni paistoi blinit ja minä laitoin kaikkia mahdollisia tykötarpeita pöytään ja haudutin ison pannullisen venäläistyyppistä teetä. Blinien seurana meillä oli ranskankermaa, kapriksia, suolakurkkua, punasipulia, kylmäsavuporoa, paprikaa, persiljaa, ruohosipulia ja graavilohta. Mätiä meillä ei ollut, koska en voi syödä mitään mereneläviä eikä mieheni niin välitä siitä.

Teevalintani meni nappiin. Ostin Forsman Tean Russia Samovar Blend, Kultainen Omena-teetä ja siitä tuli uusi suosikkini. Todella hyvää! (Tähän kattaukseen olisivat kuuluneet myös jääkylmät vodkasnapsit, mutta ne jätimme pois.) Teen joimme kirpputorilta löytämistäni venäläisistä Lomonosov-posliinitehtaan valmistamista vanhoista kupeista. Herkuttelun lomassa luin miehelleni venäläisten runoilijoiden runoja. Oli oikein kodikasta ja mukavaa.

Tässä hyvä bliniohje, joka on otettu Turun Sanomien (6.2.2010) Extra-liitteestä.

Pikkublinit

2 dl kermaviiliä

10g hiivaa

1,5 dl tattarijauhoja

0,5 tl hienoa sokeria

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja lisää tattarijauhot sekä sokeri. Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä.

1 dl kuumaa maitoa

0,5 tl suolaa

½ rkl voisulaa

1 keltuainen

1 valkuainen, vaahdotettuna

Lisää taikinapohjaan kuuma maito, suola, voisula ja keltuainen. Lisää lopuksi valkuainen vaahdotettuna nostellen joukkoon. Kuumenna lettupannu, laita pannulle kirkastettua voita (meillä oli ihan tavallista) ja paista blinit rapeiksi ja kullankeltaisiksi.

Paistoimme blinit tavallisella lettupannulla.

Talvehtiva polkupyörä

2010-01-31T19:59:00.001+02:00

Polkupyöräni talvehtii ystäväni pihalla.

(Sillä oli valitettavasti yhtenä pitkäksi venyneenä iltana sen verran paha alkoholiongelma, että se ei osannut kotiin.)

Laitoin talvikuvia Rauma-blogiini. Sunnuntai oli ihana. Olen aivan hullaantunut tästä talvesta!

Ulla Vaarnamo: Tähtien välinen pimeys

2010-01-30T01:24:00.000+02:00

On kulunut jo hetki aikaa siitä, kun luin tämän kirjan, mutta ajattelin silti mainita siitä täällä. Ulla Vaarnamon novellikokoelma Tähtien välinen pimeys oli mielenkiintoista luettavaa. Novelleissa yhdistävinä teemoina ovat naiset ja eriasteinen yksinäisyys. Novellit ovat yhdistävästä tematiikastaan huolimatta keskenään hyvin eripituisia ja erilaisia. Novelleissa liikuttiin monessa eri ajassa, myös tulevaisuudessa. Minusta oli virkistävää, että jokainen novelli oli omanlaisensa. Ulla Vaarnamo oli novelleissaan hienosti tavoittanut naisen elämästä jotain olennaista, jonka voi lukea kirjan riveiltä, mutta usein myös rivien väleistä.

Luin tätä kokoelmaa satunnaisesti ja yleensä jonkinlaisessa hälyssä. Lukukokemuksestani tuli melko rikkoinainen tästä syystä. Kaikkiin novelleihin en päässyt täysin sisälle, osa olisi pitänyt lukea moneen kertaan. Tätä kirjaa olisi myös ihanaa lukea ja tulkita ryhmässä, koska sen sisältö luultavasti synnyttäisi monia tulkintoja. Suosittelen tätä kirjaa kaikille kirjallisuuden ystäville ja varsinkin niille, jotka haluavat lukea hieman erilaista suomalaista kaunokirjallisuutta.

Zumba

2010-01-27T19:00:00.001+02:00

Kotikaupungissani ihmiset tuntuvat olevan kovin innoissaan Zumbasta. Kurssit täyttyvät nopeasti ja niihin otetaan maksimimäärä kuntoilijoita. Minä pidän tanssimisesta, joten tanssillinen jumppa - Zumba alkoi kiinnostaa. Olen vähän laiska lähtemään kotoa, joten päätin tilata itselleni Zumba-paketin. OstosTV:sta ostaminen arvelutti minua, mutta kun kuulin tyytyväisestä ystävästäni, joka oli saanut tämän paketin, päätin itsekin uskaltautua tilaamaan sen.

Zumbaaminen on kivaa! Tässä pakkauksessa kielinä ovat englanti ja saksa, suomenkielistä versiota ei siis ole. DVD:ssä käytetty englanti on sen verran helppoa, että ohjeet ymmärtää. Perusaskeleet myös näytetään osiin pilkottuina, joten ne oppii helposti. Paketissa on oma ohjelmansa vatsalihaksille, kahdenkymmenen minuutin express-ohjelma kiireiselle sekä kaksi erilaista koko kehon lihaksia muokkaavaa ohjelmaa. Mukana tulivat myös hauskat helistinpainot, joiden kanssa voi jammailla sculpt & Tone-ohjelmassa. Minulle tämä oli hyvä hankinta ja kuntoilu zumbaamalla on helppoa ja hauskaa!