Ähisevät ja tuhisevat samalla tavalla, nukahtivatkin samaan aikaan.
Sydämet ovat vastakkain, suonissa virtaa sama veri.
Uniset liikkeet ovat yhteisiä, molempien kasvoilla on sama rauha.
Minä katson. Katson ja katson ja rakastan niin kamalasti. Rakastan niin että sattuu, mutta kipu tuntuu hyvältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Voi sinun ihania tuhisijoitasi! Ymmärrän ettei tuosta kuvasta silmiään saa pois. Ja sinulla on lupa rakastaa.
Voi miten hellyttävästi kirjoitettu kuvan oheen. Kotionnea!
Minun vaavini (1,5v) oli saada kohtauksen, kun näki tämä kuvan ja nuo kissat. :-)
Aivan ihana kuva!
Leijonainen, ihanaa, kun saa rakastaa.
Marjaisa, kotionni on hieno termi. Olen niin monta vuotta ollut levoton, nyt on kotionnen aika.
Helena S, :)
Hp, kiitos!
Siinäpäs se kaikki on. Mitään ei tarvitse lisätä <3
Anja, samaa mieltä!
Voi mutta teillahan on ihan pieni vauvakin!
Milloin syntyi?
Kelaan viela blogiasi - ehka vastaus sielta loytynee!
Toivott. ei ole liian myohaista - ei kai koskaan, onnitella pienen vauvan johdosta ( vaikkei tunnetakkaan) ;)
M'man, ihanaa on saada onnitteluja! Kiitos.
Niin ja pojan syntymäpäivä oli 9.9. 2008
Lähetä kommentti